8. tammikuuta - Mitä ajattelin tänään

Eksyin taas nettiin. Mies nukkui työväsymystä pois ja kissakin oli hiljaa. Ainahan sitä siivota voisi, mutta ajauduin selaamaan Hesarin blogeja ja sieltä erityisesti Reetta Rädyn kirjoituksia.

Ja nyt ahdistaa.

Reetta Räty pelottaa minua. 31-vuotias. Pohjoisesta tullut, juurtunut kuitenkin käsittääkseni huomattavan mukavasti Helsingin Kallioon. Jo valmistunut. Äiti. Esimiesasemassa. Toiveammatissaan, ymmärtääkseni. Kiireinen, mutta onnellinen.

Reetta ehtii lukea paljon ja katsoa elokuvia. Reetalla on ystäviä ja hän viettää mukavia turinatuokioita baarissa. Reetalla tuntuu olevan lutuinen, luova mies (graafikko?) ja ihana lapsi. Reetta taitaa kuunnella Maija Vilkkumaata ja Ultra Brata. Ainakin Reetalla on iPod.

Minä olen Reetan ikätoveri, 31-vuotias. Vietin lapsuuteni keskikokoisessa radanvarsikaupungissa. Asun myös Helsingin Kalliossa, liian kalliissa vuokrakaksiossa, jossa on homeläikkäinen kylpyhuoneen katto ja kosteusvaurioinen keittiösyvennys. En valmistu ikinä, koska en viime syyskuussa muistanut ilmottautua yliopistoon. Odotan ensimmäistä lastani pelon sekaisin tuntein. Olen alempi toimihenkilö, markkinoinnin assistentti. En ole ole koskaan ollut toiveammatissani, olen ajautunut jokaiseen työpaikkaani sekalaisten sattumusten kautta. Olin ennen äitiyslomaa aina kiireinen ja stressaantunut. Nyt minulla ei ole mitään tekemistä ja olen entistä stressaantuneempi.

En jaksa lukea nykyään mitään. Elokuvia katselen, mutten jaksa niihin keskittyä. Paras ystäväni asuu ulkomailla ja se ainoa toinen naispuolinen kaverini on enemmänkin työkaveri. Mieheni on yötyössä, josta maksetaan ihan liian vähän palkkaa. En ymmärrä taidelukioiden kasvattien musiikkia eikä minulla ole varaa iPodiin.

Mitäpä siis ajattelin Rätyä luettuani? Että mikä helvetti tässä oikein meni pieleen?