15. tammikuuta - "En tunnustaudu feministiksi..."

Vituttaa nämä paulakokkoset jotka eivät "tunnustaudu feministeiksi", koska työrintamalla ei ole naiseudesta ollut "ainakaan mitään näkyvää haittaa".

On se sitten hyvä homma, että vasta "näkyvän haitan" ilmaantuessa pelikentälle ryhdytään hakkaamaan palloa takaisin. Et nii kaua ku meikäläisen elämäs kaikki o naiseudesta huolimatta sillee aikas hyvin, niin ei kantsi funtsii mitää femakkoi. Et sillee kiitti kaikest, mut ei o iha niinku meitsin juttu.

(Me feministit, me kun olemme puutteessa eläviä huumorintajuttomia rekkalesboja. Vihaamme miehiä, kiellämme puutteemme, kuljemme herne nenässä ja turpa rullalla. Raivostumme asiasta kuin asiasta, ja syynä on aina patriarkaali. Lapsia emme tee, kotitöitä emme harrasta. Rintaliivit, minihameet ja meikki ovat pannassa. Olemme rumia valittajia ja luultavasti kuolemme seksin puutteeseen. Varokaa liittymästä meidän hieltä haisevaan fundamentalistiseurakuntaamme!)

Se, että naisilla on tiettyjä oikeuksia tässä maassa, sillähän ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Äänioikeus, kouluttautumisen oikeus, oikeus omaan huoneeseen, omaan rahaan... Ei mitään tekemistä feminismin kanssa. Yritys saada tähän maahan palkkatasa-arvo, vanhemmuuden kulujen jakaminen, pätkätöiden kierteen katkaiseminen, tiettyjen alojen arvostuksen nostaminen, lasikaton puhkominen... Ei mitään tekemistä feminismin kanssa. On se sitten hyvä, että miessukupuoli on järjestänyt asiat naisilleen näin hyvin. Kiitos teille, arvon herrat, nyt voinkin kuolla tyytyväisenä.

Vitsit sikseen ja rehellisesti: mikset kerrankin sanoisi sitä ääneen? Mikset voisi myöntää sitä itsellesi? Anna palaa! Sano se! Älä kiertele ja kaartele, vaan kakista ulos! "Olen feministi, ilman mitään muttia."

Mitä sitä saatana häpeämään?