4. tammikuuta - Imetyksen ihmeet

Terveydenhoitaja kysyi minulta imetyksestä, että olenko ajatellut asiaa. Vastasin rehellisesti, että en ole juuri ajatellut, mutta kyllähän lapsen pitää ruokaa saada. Kerroin myös, että imetys pelottaa ja hämmentää minua suuresti, mutta uskoisin että pystyn siihen ja opin "oikeat tekniikat" - jos en muuten, niin ajan kanssa.

En tiedä kumpaa lohduttelin enemmän, terveydenhoitajaa vai itseäni.

Imetys nimittäin kauhistuttaa minua. En tajua miten tulen sietämään rinnoista riippuvaista jälkikasvuani jo nyt vereslihalla nöpöttävien nännieni lähelläkään. Jaksanko puristella ja pyöritellä rintojani niin, että niistä yleensä tulee mitään? Oppiiko lapsi imemään oikein, vai pureeko se nipukkani irti? Mitä jos maitoa tulee liikaa, pitääkö minun oppia lypsämään itseäni? Pitääkö kämppiksen lypsää tissini tyhjiksi jos itse en jaksa? Voiko liikaan maitoon kuolla? Happaneeko maito tisseihin? Mitä jos rintani tulehtuvat? Mitä jos vauvan mielestä maitoni on pahaa? Mitä jos vauva ei opi ikinä syömään rinnoistani? Jos vauva ei syö, voiko antaa korviketta? Voiko vauva elää pelkällä korvikkeella? Onko korvike pahasta? Onko se yleensäkään korviketta vai vastiketta? Kumpi? Tekeekö Nestle kaikki korvikkeet? Ja onko Nestle oikeasti niin paha kuin aina väitetään?

Ja tämä on vasta alkua. Kysymyksiä nimittäin riittää, imetyksen kesto on niistä varmaankin se arin. Voiko imetyksen lopettaa ennen kuin vauva on kuusi kuukautta? Ilman minkäänlaista kokemuspohjaa väitän, että voi. Luulisin, että omalla kohdallani tuo puoli vuotta on jo aika maksimi, viimeistään vuoden iässä haluaisin että lapsi on täysin vieroitettu.

(Välihuomautus: luin neuvolassa vauvalehteä, jossa kerrottiin kolmevuotiaan pojan kestovaipoista. Kolmevuotiaan! En tajua. Pitääkö kolmevuotiaat vielä vaippoja? Eikö siinä vaiheessa pitäisi jo osata käydä potalla? Imetysasian lisäksi minun täytyy ottaa vaippa-asia haltuun!)

Ei, en halua olla julma sikaäiti, enkä väitä vastaan etteikö äidinmaito ole sitä parasta mahdollista ruokaa vauvalle. Minä en vain usko, että pystyn imettämään kauempaa. En pysty, enkä välttämättä halua. En käsitä taaperoimetyksen konseptia ollenkaan, ja vuoden sisällä minun on jo pakko olla töissä, joten imettäminen hankaloituu huomattavasti.

Nyt minusta tuntuu että olen paha, paha ihminen. Ja minun on pakko saada jostain jonkun sortin kunnollinen imetysopas.

(Asiathan saattavat muuttua - voi olla, että vuoden päästä pidän luentoja imetyksen ihanuudesta ja kerron pelkääjille mahtavia neuvoja miten imetyspeikko selätetään.)