7. tammikuuta - Kuumia aaltoja

Mielessä pyörivät työ ja työpaikan tapahtumat. Kotona oleminen ahdistaa valtavasti. Tiedän, että minun pitäisi keskittyä tulevaan perheenjäseneen ja valmistautua muutaman viikon päästä tapahtuvaan synnytykseen, mutta en pysty. Mietin vain työpaikkaani, sen mahdollista menettämistä, työkavereita ja sitä kuinka paljon pahaa minusta puhutaan nyt kun olen poissa. Voiko ihminen edes vajota näin alas?

Olen aina tehnyt töitä - ja paljon. Parhaimmillaan kierroksessa oli neljä eri työnantajaa ja jokaiselle piti painaa lähes 30 tuntia viikossa. Olin jatkuvasti töissä, pahimmillaan tahti oli kaksi vuorokautta töitä putkeen ja yksi yö lepoa.

Työpaikallani on tapahtunut paljon muutoksia, tuntuu että ainoa pysyvä asia työpaikallani on jatkuva muutos. Ja sitä pelkäänkin eniten - mitä jos minulla ei ole enää paikkaa minne mennä takaisin? Mitä jos jatkuvat muutokset hautaavat minun pienen assaripaikkani alleen? Mitä jos minusta halutaankin eroon?

Tarvitaanko minua?