30. tammikuuta - Itkua ja iloa

Olen varsinainen hormonikimppu. Itken, nauran, ärsyynnyn, ärähtelen, liikutun ja liikkistelen. Olen jatkuvassa valmiustilassa - mikä tahansa voi laukaista reaktion. Olen herkempi kuin jenkkisotilaan liipasinsormi.

Itkin puhelinluettelomainokselle (Se missä tapahtuu monia erilaisia "suuria" asioita, lopussa ruutuun tulee "Vuodessa moni asia muuttuu" -slogan, Bowien biisi soi taustalla) - haikeus iski.
Itkin Hectorin Kaikki tahtoo rakastaa -kappaleelle. En edes pidä Hectorista, mutta sanat puristivat sydäntä.
Itkin Tarja Halosen uudelleenvalinnalle, olin niin iloinen vaalituloksesta, ja sitten valvojaisissa lavalle tulivat vielä Tarjan perhe ja se kaulaliina... Waaaaaaaaaaah!

Nauroin nähtyäni Scorpionsin Greatest Hits -kokoelman tv-mainoksen. Itse asiassa, tämä ei välttämättä mene edes hormonitoiminnan piikkiin.
Nauroin raskausarvilleni, joita on alavatsa täynnä. Normaalioloissa itkisin arpikudokselle, mutta olen jostain syystä näistä arvista ylpeä. Sairasta.