11. tammikuuta - Viikko vielä

Tasan viikko laskettuun aikaan. Hui!

Monet ovat sanoneet minulle, että sitä ei edes tajua kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä. Myönnän, että olen asiasta vielä autuaan tietämätön. Rehellisesti, en edes osaa kuvitella kuinka paljon ja mihin suuntaan asiat voivat muuttua, sillä vaikka olen kasvattanut mahaani jo kiitettävän kauan, kovin vähän on tapahtunut tähän mennessä, loppujen lopuksi.

Eteisessä ei ole enää tilaa.
Vaunut vievät kaiken lattiapinta-alan, jota ei tosin ollut kuin nimeksi alunperinkään.

Vaatteissa ei ole enää tilaa.
Varmaankin sanomattakin selvää. Tosin, tämä on oma syy: päätin etten osta "mammavaatteita", koska a) ne joihin minulla on varaa ovat törkeän rumia, b) ne tosi makeat maksavat liikaa ja c) imetysliiveihin ja -paitoihin tulee kuitenkin uppoamaan omaisuus - satsaan niihin!

Kissa ei voi enää nukkua makuuhuoneessa.
Rakas kattimme on saanut porttikiellon makuuhuoneeseen, vain siksi, että se rakastaa ihmisiä liikaa. Misse nimittäin tunkee syliin, puskee päänsä kaulakuoppaan ja asettuu reippaasti rinnan päälle makuulle, oli kyseessä sitten oma isäntäväki tai tuikituntematon tuttava - vauvan kannalta ei välttämättä hyvä asia. Nyt kissa on ihmeissään kun maailman paras lötköttelypaikka on suljettujen ovien takana: istuu ja tuijottaa ovea, vinkaisee, raapaisee muutaman kerran karmia ja katsoo hämmentyneenä minuun. Katti-parka.

Olen oppinut monta uutta sanaa.
Hahtuva. Taaperoimetys. Vaippailu. Kättäri, synnäri, teehoo. Ultra, rakenne ja änpee. Vaunulenkki. Ärvee.

Tiedän miltä närästys tuntuu.
Kun krapulassa on oksennettu kaikki ulos limakalvoja myöten ja kuitenkin on pakko ottaa huikka jaffaa vaikka kuinka kurkussa polttelisi.

Ahdistaa jatkuvasti.
Miksei kukaan soita töistä? Onko se tyttö vai poika? Saakohan se ikinä kavereita? Pitäisikö yrittää tutustua toisiin lapsiperheisiin? Mitä jos lapsella on paha vamma? Miksi lapsi ei liiku? Miksi se liikkuu näin paljon? Minne se laitetaan tarhaan? Onko meillä varaa tarhaan? Onko minulla enää työpaikkaa? Miksei kukaan soita töistä? Ja sitä rataa...

Niin tuosta ahdistuksesta puheen ollen, enhän minä tiedä vielä mistään mitään! Aaaaaargh!