31. tammikuuta - Rakkaan poikani pää

Kulta,
(tai Huuto-Heikki, Rähinä-Risto, Sinappikone, Ähisijä, Pikkudille, Söpö-Sepe, Enkeli, Elmo, Elmanderi, Topinaattori, Toukkailija, Rakas.)

Sinulla on ihana untuvainen tukka, mutta kun sitä kädellä kokeilee, se on yllättävän karkeaa hiusta. En osaa vieläkään sanoa minkä värinen se on; vaaleahko, punaiseen vivahtava, vai oikeastaan perus-maantie...? Niskasta se on pitkä, päältä se nousee tinttimäiseksi töyhtöksi. Saa nähdä lähteekö se pois, vai jatkaako kasvuaan.

Otsa sinulla on korkea, kulmakarvoja ei vielä ollenkaan. Silmäsi ovat isot ja tummat, siniset kuten kaikilla vastasyntyneillä. Väsyneenä silmäsi vetäytyvät viiruiksi, valveilla ne leviävät lautasiksi. Katselet tarkasti elämää isän olkapään yli, kädet puuskassa leukasi alla, suu supussa.

(Kätesi... Ne tuntuvat ehtivän joka paikkaan ja olevan aina edessä. Välillä hierot nyrkeilläsi silmiäsi, välillä nyrkkisi lepäävät paksujen poskiesi suojana. Ne ovat suussasi tissin tiellä, ne puskevat äitiä kauemmas. Joskus levität kätesi apposen auki, hamuat sormillasi jotain näkymätöntä, puristat sormesi limittäin tiukasti ristiin tai isket nyrkilläsi itseäsi otsaan.

Käsilläsi olet myös satuttanut itseäsi. Sinulla on kovin pitkät kynnet ja olet raapinut poskiisi kunnon naarmut. Onneksi kynsiä saa jo leikata, tai olisin joutunut laittamaan sinulle lapaset käteen sisätiloissakin.)

Nenäsi on pieni nykerö, kuin pieni nappi. Poskesi pyöreät ja punaiset, kuin syksyiset omenat. Suukkosuullasi hurmaat vielä monta tyttöä.

Niin pieni, niin suloinen. Ja niin paljon sinua rakastan.

30. tammikuuta - Itkua ja iloa

Olen varsinainen hormonikimppu. Itken, nauran, ärsyynnyn, ärähtelen, liikutun ja liikkistelen. Olen jatkuvassa valmiustilassa - mikä tahansa voi laukaista reaktion. Olen herkempi kuin jenkkisotilaan liipasinsormi.

Itkin puhelinluettelomainokselle (Se missä tapahtuu monia erilaisia "suuria" asioita, lopussa ruutuun tulee "Vuodessa moni asia muuttuu" -slogan, Bowien biisi soi taustalla) - haikeus iski.
Itkin Hectorin Kaikki tahtoo rakastaa -kappaleelle. En edes pidä Hectorista, mutta sanat puristivat sydäntä.
Itkin Tarja Halosen uudelleenvalinnalle, olin niin iloinen vaalituloksesta, ja sitten valvojaisissa lavalle tulivat vielä Tarjan perhe ja se kaulaliina... Waaaaaaaaaaah!

Nauroin nähtyäni Scorpionsin Greatest Hits -kokoelman tv-mainoksen. Itse asiassa, tämä ei välttämättä mene edes hormonitoiminnan piikkiin.
Nauroin raskausarvilleni, joita on alavatsa täynnä. Normaalioloissa itkisin arpikudokselle, mutta olen jostain syystä näistä arvista ylpeä. Sairasta.

29. tammikuuta - Sunnuntaiaamun sivuhuomautuksia

Meillä haisee maidolle. Itse haisen pistävälle hielle.

Vauvaan voi hermostua. Kun huuto jatkuu aamulla viidettä tuntia, on huumorintaju koetuksella. Kämppis tuuppasi pojan aamulla syliini ja ilmoitti että 'usko loppuu'. Ymmärrän kämppistä erittäin hyvin. (Huom! Tämä ei tarkoita sitä, että vihaisimme lastamme. Tämä ei myöskään tarkoita, että laiminlöisimme, löisimme tai sättisimme poikaamme. Emme myöskään kiusaa, kosta tai kurmota lapsiparkaa unettomien öiden takia. Tunnustan vain sen tosiasian, että vauva osaa myös välillä olla herttainen kuin Hitler.)

Meidän lapsella on kova ääni. Luulin aina että pienet vauvat tuhisevat söötisti, mutta ainakin meidän poika röhkii ja rohisee. Huokaisun kuulee jopa viereiseen huoneeseen - rrroooaaaaaaah poika ähkyy ja puhkuu.

Kissaa ei voi ottaa syliin. Maito heruu paidalle heti kehräyksen alettua. Ja mikä siinäkin on, että muutoin maitoa tuntuu valuvan kuin avohaavasta, mutta syöttöaikaan se tuntuu aina loppuvan kesken.

Pienen lapsen pierun piukea pöräys on maailman ihanin ääni.

Pojalla on valtavat silmäpussit. Kuinka tämä on mahdollista? Poika vetelee sikeitä suunnilleen 22 tuntia vuorokaudessa. Silmäpussit ovat kaiken lisäksi saamarin tummat, isot ja näyttävät valuvan poskille asti.

Huutaminen ei koskaan auta asiaa - ei vauvalle, ei kissalle, eikä varsinkaan miehelle.

*****

Sivuhuomautuksien sivuhuomautus:
Sun äitis -blogista osui silmään hieno lause: "Tiedän, mitä tahdon elämältäni ja sitoudun ponnistelemaan sen eteen." Tämän otan ohjenuorakseni.

28. tammikuuta - Netissä tulee vihaiseksi

"Hiihtäjä Kaisa Variksen jättäminen pois Torinon talvikisoista johtaa viralliseen tutkintaan. Ilta-Sanomien tietojen mukaan kaksi yksityishenkilöä aikoo kannella Variksen kohtelusta tasa-arvovaltuutetulle." Näin kirjoittaa Hesarin verkkopalvelun urheilublogi Pressikatsomo.

Siis mitä?

Onko ihmisiltä mennyt järki? Tasa-arvovaltuutettu? Kantelu? Yhden doping-hiihtäjän takia? Sen, joka on muutamankin kerran ollut epäiltyjen listalla jopa Lahden tapahtumien jälkeen? Sen, jonka henk. koht. valmentaja (ja petikumppani) on omituinen Kari-Pekka "Minuahan ei tuomittu kuin ikuiseen toimitsijakieltoon" Kyrö? Sen, jolla ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla mitään asiaa yksinkään hiihtokisoihin enää ikinä?

Että ihan kantelu tasa-arvovaltuutetulle? Antakaa mun kaikki kestää! Ja kertokaa minne saa kannella valtion virkamiesten työajan tuhlaamisesta/väärinkäytöstä?

*****

Selailessani Kelan sivuja törmäsin suureen vääryyteen; lähes kaikki etuudet ovat opiskelijoilta poissuljettu. Miksi? Eikö opiskelija saa hoitaa lastaan kotona? Miksi opiskelijan pitäisi pärjätä hikisellä 15 eurolla päivä? Eikö opiskelijat joudu kituuttamaan jo tarpeeksi muutenkin? Ja sitten vielä yllytetään tekemään lapsia opiskeluaikana! Missä luuraavat kansanedustajat ja muut tahot jotka puoltaisivat opiskelijoiden etua tässä asiassa?

*****

Ja taas! Tällä kertaa Tuula "Ajatusten Tonava" Tamminen (MLL) korahtelee "perinteisten" vanhempien puolesta; hedelmöityshoidot on Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtajan allekirjoittaman tiedotteen mukaan kiellettävä muilta kuin heteropareilta. Toivon, että Tuula "Tami" Tamminen avartaisi maailmankuvaansa, yrittäisi edes.

Ken vaikuttaa haluaa, edes pienesti, hän lähettäköön sateenkaarilapsensa kuvan (tai vaikkapa sateenkaarevan kummilapsensa tai tuttavalapsensa kuvan vanhempien myötävaikutuksella) Tuula Tammiselle ja kertokoon, että tällaisia nämä ovat, nämä lapset, joita Te arvoisa professori, ette soisi syntyvän. Osoite on: Lääketieteen laitos/ lasten psykiatria / Teiskontie 35 /33014 Tampereen yliopisto

via Tarinoita Harmaan puun kylästä

Toivon, että Tuula hukkuu postiin, koska kämppiksen sanoin: "Se on kaikki tai ei ketään". Kaikki tai ei ketään.

*****

Olen taas ajatellut ahdistukseen asti omiakin töitä. Miksi, voi miksi en voi vain rentoutua ja lakata huolehtimasta koko asiasta? Olen vain niin varma, että minut heivataan sieltä kilometritehtaalle heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Aaaaaaaaaaargh tätä olotilaa! Yritän hokea päässäni rauhoitusmantraa... "Aina voit vaihtaa paikkaa, aina voit lähteä opiskelemaan, aina voit vaihtaa paikkaa, aina voit lähteä opiskelemaan..."

27. tammikuuta - Kaikkihan sitä tekee...

...tai ovat tehneet jo. Nimittäin nämä meemit.

4 työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana
Kirjaston täti (Lasten kirjojen osastoassistentti). Kaupan kassa (Asiakaspalveluassistentti). Web-suunnittelija (Web Interface Design Assistant). Toimiston yleismiesjantunen (Kustannusassistentti).

Hah. Jokaisen duunin virallinen, mahtaileva titteli päättyy sanaan assistentti. Mitä ihmiset tekivätkään ennen assistentteja?

4 elokuvaa, joita voin katsoa uudelleen ja uudelleen
Vain neljä? Out of Sight - Mieletön juttu tai Ocean's Eleven (George Clooney -kiintiö). Tuulen viemää (Historiallinen romanssi -kiintiö). Imperiumin vastaisku (Avaruusseikkailu -kiintiö). Hmmm... sanotaan vaikka Gilbert Grape (Loppujen lopuksi tuli tosi hyvä mieli -kiintiö).

Näitähän riittäisi... En edes valehtele katsovani "älykkäitä" elokuvia, mutta "tyhmiäkin" olisi kymmenittäin tarjolla. Täyttämättä nimittäin jäivät mm. tappo&mättö -kiintiö, he eivät saaneetkaan toisiaan, jessus että tää on ällö, vitsi että pelästyin, itken silmäni päästä ja mitä tossa tapahtui -kiintiöt.

4 paikkaa, joissa olen asunut
Teksas, Pispala, Kamppi, Kallio.

4 tv-ohjelmaa, joista pidän
Täydelliset naiset, Ylen aamu-tv, Amazing Race, viikonlopun dekkarisarjat

Tällä hetkellä katson tv:stä oikeastaan ihan mitä vaan. Varoitin kämppistä jo etukäteen, että tulen jäämään koukkuun American Idol 2006 -skabaan.

4 paikkaa, joissa olen käynyt lomalla
"Viimeisin ensin" -järjestyksessä: Bryssel, Amsterdam, Tukholma, Pariisi.

4 suosikkiruokaani
Kämppiksen tekemä "espanjalainen tomaattitipu", kermainen maissikanakeitto, Caesar-salaatti, vegesub majoneesilla, etikalla, suolalla ja pippurilla, ilman jalopenoja ja oliiveita

4 saittia, joilla käyn päivittäin
Blogilista.fi (toplista), Saunalahti.fi (sähköposti), Imdb.com (uutiset -sivu), Defamer.com (juoruja!)

4 paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt
Buenos Airesissa (+32°c), kahvilan tupakkapuolella, saunan lauteilla, uuden kodin sohvalla

4 blogia, joita suosittelen
Sivupalkin lisäksi (nämä minun pitäisi ehdottomasti lisätä myös sivupalkkiin!) Tarinoita Harmaan puun kylästä, Salanimi & Salanimi, Lievä kosto ja Hesarin blogit (viimeinen ihan vain mahdollisen alhaisen adrenaliinitason takia - hs.fi saa vimman nousemaan!).

*****

Lempibloggaajani haastoi kaikki vielä osallistumattomat mukaan, joten tässä omituisia tapojani.

1. Syön monet hedelmät kokonaan, kuorineen, siemenineen kaikkineen.
Omenasta on turhaa riipiä kotaa irti ja viinirypäleiden siemenien sylkijät ovat mielestäni turhia hienostelijoita.

2. Suunnittelen usein kuvitteellisia sisustuksia kuvitteellisiin asuntoihin.
Olen vienyt ajatusleikin niin pitkälle, että voisin myydä Neloselle Unelmakämppä -ohjelman spin off -sarjan Tuunaa tonnilla. Siinä kilpailijat joutuisivat sisustamaan asuntoja mahdollisimman halvalla, mutta hyvällä maulla ja omistajan ehdoilla. Rahaa saisi tuhat euroa. (Itse tiedän tietenkin mistä saa mahtavimmat Muurame-kopiot, Artek -look-a-liket ja Marimekko-feikit.) Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen kuvitellut kanssakilpailijani ja kuinka ylivoimaisesti voittaisin ne typerykset. Ja kyllä, sieluni silmät ovat nähneet myös parhaat palat -clip show'n haastatteluineen päivineen.

3. Mietin erilaisia Hollywoodiin liittyviä "ihmisketjuja".
(Tämä toimii vähän niin kuin Six Degrees of Kevin Bacon.) Lyhyt esimerkkitapaus:

Prinsessa Leian esittäjä Carrie Fisher on Eddie Fisherin ja Debbie Reynoldsin tytär. Eddie Fisher oli puolestaan Elizabeth Taylorin entinen mies. Taylor oli ennen Fisheria naimisissa Nicky Hiltonin kanssa, joka oli juuri niitä Hotelli-Hiltoneita. Parisin sisko on saanut nimensä herra Hiltonin mukaan...

Ja mitä pidempi ketju, sen parempi.

4. Rakastan kassajonoja, liikenneruuhkia, liian lyhyitä vihreitä, hitaita yleisiä kulkuvälineitä, odotussaleja, vuoronumeroita...
Toisin sanoen: rakastan paikkoja joissa pääsee odottamaan. Aikaa kuluu, etkä pääse mihinkään. Pomo soittaa: "Aloittakaa vaan, mä olen edelleen ruuhkassa." Puoliso: "Edelleen täällä, menee vähän kauemmin kun luulin." Kaveri-jota-et-tänään-millään-jaksaisi-nähdä: "Joo, pitää kai perua, mä olen jumissa täällä." Omia, varastettuja hetkiä - eikä muuta tehtävissä kuin selata naistenlehteä, laulaa radion mukana, katsoa maisemaa... Ihanaa!

5. On olemassa tiettyjä asioita joissa ei anneta periksi "poroporvari-luutunut-kukkamekkotäti-aikuisuudelle".
Ikuisen vastarinnan tunnusmerkkejä: talvisinkin kuljetaan nahkatakki auki, koskaan ei käytetä pipoa tai sukkahousuja. Lompakot ja käsilaukut ovat keski-ikäisen jakkupukukansan kamaa; rahat ja kortit kulkevat pussukassa repun pohjalla. Musta kajal täytyy olla aina mukana. Muovipussista ei makseta.

26. tammikuuta - Päivän työt

Sain soitettua pankkiin, mutten asiaa hoidettua. Prkl.

Sain tehtyä listan maksettavista laskuista. Loppusumma hirvittää. Prkl.

Sain muutettua veroprosentin, mutta se on edelleen järkkyiso. Stn prkl.

Ensi viikolla taklaan yliopiston. Ehkä.

Poika on edelleen ihana, vaikka onkin unohtanut pieraisun jalon taidon. Ilmavaivojen aiheuttamaa kitinää tiedossa. Prkl vielä siitäkin.

25. tammikuuta - Ihmemaassa

Mitä opin äitiydestä ensimmäisen viikon aikana:

- Pihkaisen "ensikakan" vihreä väri on tervettä ja normaalia. Se kannattaa raaputtaa hellästi pakaroista irti. Kyllä, raaputtaa.

- Paita/potkuhousuyhdistelmä on uskomattoman epäkäytännöllinen pienellä vauvalla. Anna vauvan olla alasti, tai hanki kokopukuja joissa on tarpeeksi pitkät vetoketjut tai riittävä määrä neppareita.

- Lapsen eri itkuja ei erota toisistaan pirukaan - ei ainakaan vielä tässä vaiheessa. Hyväksi havaittu "action sequence" on kuitenkin seuraava: tissi, vaippa, nosto "röyhtäyttämisasentoon", hieronta ja helliminen, keinuttelu, keinuttelu vaunuissa (lisäratkaisuja: lämmin suihku, kylpy, pelästyttäminen nostamalla korkealle ilmaan). Toista niin monasti kuin tarpeellista. Toimintojen välissä toivotaan että itku ja ähkiminen rauhoittuisivat.

- Pakaroita hieromalla ja jalkoja "pumppaamalla" pieru irtoaa helpommin.

- Vauvan iho kuivuu kuin syksyn lehdet - varaa siis hoitopöydän tuntumaan öljyä ja rasvoja.

- Puhun itsestäni ja kämppiksestä jatkuvasti kolmannessa persoonassa. Minun täytyy vahtia itseäni etten lässyttäisi.

- Vasen korvani soi.

24. tammikuuta - Ilme

Pojalla on jo ilmeitä.* Ehdottomat suosikkini ovat "Syvä närkästys" ja "Tiukka ruumis".

Syvä närkästys ilmenee juuri ennen raivoisaa itkukohtausta: poika katselee maailmaa silmät lautasina, mutristaa alahuulen tiukaksi viivaksi, heittää pään takakenoon ja levittää sieraimensa. Ilme on tasan sama kuin Disneyn Aristokatit -piirretyn ylimielisellä hovimestarilla.

Tiukka ruumis on puolestaan ääretöntä mielihyvää tai syvää raivoa enteilevä kokovartaloilme. Poika jännittää itsensä täysin suoraksi, kädet kylkiä vasten, pää suorana leuka ylhäällä, silmät kiinni ja suu täysin viivana. Ilmettä seuraa joko riemastuttavan helpottava ähkäisy tai korvia vihlova huuto.

Väittäisin myös, että jälkikasvu ainakin harjoittelee jo jotain hymyn kaltaista. Muutaman kerran olen ollut huomaavinani jotain siihen suuntaan.
_____

* Tiedän, tässä vaiheessa "ilmeet" ovat luultavasti vain ilmavaivojen aiheuttamia vääntäymiä, mutta mitäs siitä?

23. tammikuuta - "Kukaan ei sitten kertonut sulle, että..." (alias Synnytyskertomus)

Supistus ei supista. Kuvittelet että kipu on verrannollinen kuukautisten alkamispäivän sietämättömään alavatsan kipristelyyn. Ei. "Supistus" hakkaa selkää ja tuntuu siltä kuin alaruumiisi on valmis irtautumaan omaksi kokonaisuudekseen. (Ja loppujen lopuksi sinulla ei ole mitään sitä vastaan, koska särky on jatkuvaa ja hyvin epämukavaa - ei "nytmultalähteetaju" -epämukavaa, mutta ilkeää yhtä kaikki.)

Mies voi olla todella vihainen synnytyksen alkaessa. "Ja jumalauta mikset sä soittanut mulle aikasemmin? Puhu sinä sen hoitajan kanssa, ei se tajua mun sanoista mitään! Sinähän se siinä synnytät! Yritä nyt, taksi on jo täällä!"

Taksikuskien huumorintaju on suhteellinen asia. "Saas nähä oisko ensimmäinen joka tähän taksiin synnyttää, aina ennen on ehitty laitokselle mut nyt taitaa tehä tiukkaa..." On aivan oikeutettua huomauttaa, että turpa kiinni ja jalka kaasulle.

Sairaala-apulaiset ovat äksyä väkeä. "Ei siihen saa oksentaa, etkö sä tajua ettei lavuaari vedä? Siis ei lavuaariin! EI LAVUAARIIN! No nyt se sitten oksensi lavuaariin ja kuka sen sitten siivoaa? Siis kun eihän se lavuaari vedä... Se synnyttäjä? No se on täällä ja oksensi just lavuaariin. LAVUAARIIN!"

On aivan oikeutettua pelätä, että ponnistaessa ulos pääsee myös se "kakkosasia".

Hoitajia kannattaa kuunnella, ilokaasusta saa paljon enemmän irti kun on kuunnellut ohjeet huolella.

Kumppani kannattaa olla mukana, jos ei minkään muun, niin sen uskomattoman ilmeen takia kun lapsi on syntynyt. Epäuskoa (miten tuo nainen teki sen?), onnea (meidän lapsi!), itkunsekaista ylpeyttä (kauheaa, mutta samalla niin ihanaa...)

Synnytyksen jälkeen pitää vielä "synnyttää" istukka. Todella epämukavaa. Sen jälkeen vielä ommellaan "paikat". Vielä epämukavampaa.

Oma lapsi ei tunnu ikinä liian pieneltä. Se tuntuu juuri oikean kokoiselta.

22. tammikuuta - Irtokarkkeja, eli huomioita pienistä omituisuuksista

*****

Monet valittavat kuinka vaikeaa on valita oma ehdokkaansa kahdesta presidenttikisan finalistista. Elokuvassa Iris nimihenkilö Murdoch lohkaisee osuvasti: "Jos sinun täytyy valita kahdesta pahasta, valitse se, jota et ole vielä kokeillut." Hyvin sanottu, vaikka tämä ohje on omalle ehdokkaalleni pahasta.

*****

Kroohpyyh! Istun sohvalla ja ihmettelen kuinka paljon ääntä voi lähteä kolmesta nukkuvasta olennosta. Lapsi tuhisee onnellisena untuvaisessa "makuupussissaan". Kämppis vetää hirsiä sängyllä antaumuksella ikkunalasit helisten. Mutta omituisin on kissa: sehän kuorsaa myös! Happea kevyellä koraisulla sisään ja vienolla vinkaisulla ulos. Kattipaha kuulostaa huvittavalta.

*****

Laukussa leipää ja piimää vaan: Millä rahalla Reetta Rädyn ystäväpiiri elää? Mitä he tekevät työkseen? Tai pääsisikö edes matkakaveriksi? Tahtoo kanssa ulkomaan terminaaliin!

*****

21. tammikuuta - Tänään

Lapsi on ihana, kämppis on ihana. Olen täysin rakastunut molempiin.

Pikkuinen on nyt kokonaiset viisi päivää vanha, mutta tuntuu kuin hän olisi ollut osa elämäämme aina. En edes osaa kuvitella millaista olisi jos Pikkuinen ei olisi tässä. Sanovat, että masennus voi iskeä myöhemminkin; en tiedä, olen itkeskellyt hieman omaa hämmenystäni, mutta uskoisin silti olevani täysin iskukykyinen. Sanovat, että euforia hellittää ensimmäisen unettoman yön jälkeen; varmasti, mutta olen varautunut. Sanovat, että ensimmäisen kohdalla ei vielä osaa odottaa niitä miljoonia pettymyksiä joita elämä tuo tullessaan; osaako kukaan?

Voisin katsella poikaa tuntikaudet, silitellä poskea, nenänkaarta, otsaa ja hentoista tukkaa... Hymyillä hassuille ilmeille, nauraa isoille sinisille silmille, suukotella punertavaa mahaa, hieroa pieniä kylmiä varpaita. Jutella, hyräillä, höpötellä - kertoa kuinka valtavan paljon Pikkuista rakastan.

*****

Olin juuri takapihalla hämäränhyssyssä viemässä roskia ulos kun kevyt lumisade yllätti. Hiutaleet tanssivat hiljalleen takapihan keltaisessa valossa. Silloin jostain alkoi soida letkeä bossanova. Seisoin portailla ja mietin kuinka tässä ja nyt on kaikki. Lempeä yksinäinen hetki ulkona, sisällä minua odottaa onnellinen perhe. Tätä onnea en halua unohtaa ikinä.

20. tammikuuta - Maanantaina 16. tammikuuta klo 8.15

Väsynyt, hämmentynyt, helpottunut ja saamarin onnellinen. Meillä on poika. Minä olen äiti.

16. tammikuuta - Toinen kierros tulee...

Säälittävää, mutta olen innoissani siitä ettei YLEn vaalipäivän lässylähetys* ollut Tarmon viimeinen. Ropponen saa kuin saakin osoitella kameraa vielä kerran sillä kuuluisalla lyijykynällään!

Olen kuitenkin jotenkin... plääh. Ehkä hieman pettynyt ja väsähtänyt koko vaalitaistoon ja sen valjuuteen, kampanjatoimistojen kömpelöihin viettely-yrityksiin ja pikkumaisiin kinoihin.

Oma ehdokkaani Halonen ei sykähdyttänyt samalla tavalla kuin kuusi vuotta sitten. En tarkoita, että joka kerta pitäisi olla uudet sirkushuvit tarjolla, mutta jotenkin hän on ollut etäinen koko kampanjan ajan. Teemat ovat jääneet hämäriksi ja omituinen itsensäkorostaminen on ollut framilla koko ajan. Olisin toivonut että Halonen olisi ärhäkämpi.

Niinistön kampanja on ärsyttävä ja työväen presidentti -slogan sietämätön, mutta miehessä on silti presidenttiainesta. Terävä, huumorintajuinen ja elämää nähneen oloinen tyyppi. Kukapa olisi uskonut että meikäläinen "retkahtaa" Saleen. Sääli, että hän on totaalisen väärästä puolueesta ja juonessa on mukana se ääliömäinen marakattimainostoimisto.

Yhtä kaikki, nämä vaalit ovat opettaneet minulle ainakin yhden asian: Heidi Hautala on mahtava mimmi, kaiken kaikkiaan!
_____

*Lässy siksi, että olisin toivonut edes jotain särmää lähetykseen. Nyt "pienpuolueiden" ehdokkaat saivat pitää eduskuntavaalimainospuheitaan tolkuttoman kauan, Vanhaselta tentattiin kerta toisensa jälkeen pettymyksen määrää ja vaikuttaako tulos pääministeriyteen, Soini toisteli paperinenäliinaan tuhrattuja vaalipäivän prosenttilukuja kyllästymiseen asti ja Halosen suupieliä näytettiin lähikuvissa kymmeniä kertoja. Kyseessä kun kuitenkin on vaalivalvojaiset, ei ruumiinvalvojaiset.

*****

H-hetki lähestyy ja olokin on sen mukainen. Vatsa painaa, selkää särkee, pää on kuin lyijyä. Tänään on ollut harvinaisen rasittava päivä.

15. tammikuuta - "En tunnustaudu feministiksi..."

Vituttaa nämä paulakokkoset jotka eivät "tunnustaudu feministeiksi", koska työrintamalla ei ole naiseudesta ollut "ainakaan mitään näkyvää haittaa".

On se sitten hyvä homma, että vasta "näkyvän haitan" ilmaantuessa pelikentälle ryhdytään hakkaamaan palloa takaisin. Et nii kaua ku meikäläisen elämäs kaikki o naiseudesta huolimatta sillee aikas hyvin, niin ei kantsi funtsii mitää femakkoi. Et sillee kiitti kaikest, mut ei o iha niinku meitsin juttu.

(Me feministit, me kun olemme puutteessa eläviä huumorintajuttomia rekkalesboja. Vihaamme miehiä, kiellämme puutteemme, kuljemme herne nenässä ja turpa rullalla. Raivostumme asiasta kuin asiasta, ja syynä on aina patriarkaali. Lapsia emme tee, kotitöitä emme harrasta. Rintaliivit, minihameet ja meikki ovat pannassa. Olemme rumia valittajia ja luultavasti kuolemme seksin puutteeseen. Varokaa liittymästä meidän hieltä haisevaan fundamentalistiseurakuntaamme!)

Se, että naisilla on tiettyjä oikeuksia tässä maassa, sillähän ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Äänioikeus, kouluttautumisen oikeus, oikeus omaan huoneeseen, omaan rahaan... Ei mitään tekemistä feminismin kanssa. Yritys saada tähän maahan palkkatasa-arvo, vanhemmuuden kulujen jakaminen, pätkätöiden kierteen katkaiseminen, tiettyjen alojen arvostuksen nostaminen, lasikaton puhkominen... Ei mitään tekemistä feminismin kanssa. On se sitten hyvä, että miessukupuoli on järjestänyt asiat naisilleen näin hyvin. Kiitos teille, arvon herrat, nyt voinkin kuolla tyytyväisenä.

Vitsit sikseen ja rehellisesti: mikset kerrankin sanoisi sitä ääneen? Mikset voisi myöntää sitä itsellesi? Anna palaa! Sano se! Älä kiertele ja kaartele, vaan kakista ulos! "Olen feministi, ilman mitään muttia."

Mitä sitä saatana häpeämään?

14. tammikuuta - Ahdinkoa ja hapatusta

Elämäni on sitten niin hirvittävän tapahtumarikasta. Nukun, syön, tuijotan telkkaria ja olen ahdistunut.

*****

Heräsin 11.45. Päätä särki, niskaa jomotti, silmissä heitti. Makuuhuoneessa on perhanan kylmä, kurkku oli karhea.

Söin paahtimessa lämmitettyä ruisleipää, iski närästys.

Puhelin soi tänään kerran. "Elisan myynnistä Mika, päivää. Soitinko huonoon aikaan?" (Miksei kukaan järkevä taho soita minulle, edes Sijainen?)

Kävin pankissa. Salin tuolit on järjestetty vuoronumeronäytön eteen kuin teatterissa konsanaan. Varsinaisesta esityksestä huolehti kuitenkin vettä väkevämpää nauttinut herra jonka tilin saldo ei jäänyt arvoitukseksi kellekään. Vieressäni istununut mies hymähteli vuoroin päihtyneelle patulle, vuoroin selaamalleen Nykypäivä-lehdelle. Mietin miksei minulla ole hätäsuklaata mukana.

Pinnasänky saapui kotiin! Herrat kissa ja kämppis ihmettelivät sitä vuorotellen. Mainio sänky ja söpöt nallesuojat! Makuuhuone on valmis uutta tulokasta varten, ihanaa!

Ilmeisesti pinnasängyn aiheuttaman tunnekuohun uuvuttamana nukahdin sohvalle ja heräsin solmussa.

Söin puoli litraa jäätelöä ja kaksi kokonaista Pirkkapitsaa. Ähky. Lapsi hyppi mahassa sokerin ja rasvan aiheuttamassa innossa.

Tuijotin tv:tä puolihorroksessa, röyhtäillen ja valittaen. Ilman johtolankaa, Kova laki, Conan O'Brien, Keen Eddie, joku Goldie Hawn-leffa. Huh, mitä huttua.

Kämppis lähti töihin. Minä istun edelleen tv:n edessä.

Ja mitä opin kaikesta tästä?

* Jos menisin aiemmin nukkumaan, pääsisin myös ajoissa ylös.
* Ehkä minun pitäisi soittaa jollekulle, eikä vaan jatkuvasti valittaa.
* Käytettynä kannattaa ostaa.
* Ingmanin Golden Suklaa -jäätelö on lähes yhtä hyvää kuin Mövenpick.
* Sienna Miller on sikasöpö.

Aika riemua tämä raskaana oleminen.

*****

Ja jottei tuntien surffaaminen olisi mennyt harakoille, vastaan vaalikyselyyn:

1. Annoitko äänesi ennakkoon, äänestätkö äänestyspäivänä, vai pihtaatko ääntäsi kuin naapuritilan isäntä työkalujaan vaikka ei niitä itse käytä?
Äänestin ennakkoon, kerrankin. Yleensä äänestän vasta vaalipäivänä, se kuuluu jotenkin "asiaan".

2. Oliko/onko selvää ketä äänestät? Saako kysyä miksi? Jos saa: miksi?
Pässin lihaa. En ole koskaan äänestänyt ketään oikealta, en vain voi. Arvoni ja ideologiani sotii oikeistopolitiikkaa vastaan.

Olen siinä mielessä vanhanaikainen äänestäjä, että äänestän edelleen tiettyä puoluetta, tai oikeastaan tiettyjen puolueiden maailmankatsomusta. En voisi äänestää ihmistä joka edustaa minulle "väärää" puoluetta, vaikka muuten ko. tyyppi olisi hommaan kuinka "oikea" ihminen.

En esimerkiksi koskaan ymmärtänyt miten vanhat vasemmistolaiset Anja Kauranen/Snellman ja Kaari Utrio pystyivät aikoinaan puhumaan Lillan Rehnin puolesta. Vaikka kuinka vaahtosinkin, että Suomeen tarvitaan naispresidentti, ja sain jopa lievää painostusta osakseni kanssasisarilta, olen tyytyväinen, että äänestin maailmankatsomukseni puolesta ja jaksoin odottaa sitä "oikeaa" naista.

3. Mitenkäs luulet että käy, tuleekohan toinen kierros vai pääseekö joku ehdokkaista kertarysäyksellä suoraan valtaistuimelle (ja/tai onko galluppeihin oikeisti uskominen)?
Toivottavasti yksi kierros riittää, mutta pelkään pahoin, että Sauli Niinistö pistää kovasti kampoihin ja toinen kierros on väistämätön. Gallupeista en tiedä... On aina suuri uutinen jos ja kun ehdokkaan kannatus on liikahtanut muutaman prosenttiyksikön suuntaan tai toiseen - kuitenkin valtaosa muutoksista mahtuu aina virhemarginaalin piikkiin.

4. Sunnuntaina TV:n edessä klo 19.30 lähtien viimeiseen laskettuun ääneen asti?
Aion katsoa Ylen vaalivalvojaiset, kaikkien pitää katsoa! Jos ei muuten, niin Tarmo Ropposen takia. Ropponen rocks!

5. Mitä pidit ehdokkaiden julisteista?
* Bjarne Kallis - Tympeä perusmalli hölmöllä sloganilla.
* Sauli Niinistö - Mieshän tulee päälle! (Huvittavaa on, kuinka Uutispäivä Demarissa kaikki Niinistön kuvat kampanjatilaisuuksista on rajattu niin, että julisteesta näkyy vain teksti "aika on ohi" ja Niinistön lähes psykoottinen virne.)
* Timo Soini - Outoa, että julisteen pohja on värillinen, mutta itse ehdokkaan kuva mustavalkoinen. No, Soinin mielipiteet ovat aika mustavalkoisia.
* Heidi Hautala - Todellakin, kuin silmälasimainos.
* Henrik Lax - Valju. Omituisen syksyinen fiilis, tulee mieleen kunnallisvaalit (en edes tiedä, järjestetäänkö kunnallisvaalit syksyisin)...
* Matti Vanhanen - Leveä hymy. Kivuliaan leveä hymy, ei mitään särmää.
* Arto Lahti - Tätä en muista edes nähneeni.
* Tarja Halonen - Häiritsevän isänmaallinen.

Noin yleisesti ajateltuna, eihän niissä liotetuissa pahviläpysköissä ole juuri mitään järkeä.

13. tammikuuta - Tää on taas tätä...

Sijainen kertoi olleensa työpaikan järjestämällä miniluennolla uudesta tekijänoikeuslaista. Minä en tajua ko. laista juuri muuta kuin että kotipolttelijat ovat käräyttäneet muutaman rompun lisäksi myös kääminsä.

Minun sijaiseni. Minun työpaikkani. Minun alaani. Pitäisi olla Minun luentoni. Aaaaaaaaaaargh! En totu tähän koskaan.

12. tammikuuta - TV:stä tuttu

Lueskelin Hesarin tv-sivuja, jotka ovat "uudistuksen" jälkeen vain jatkaneet alamäkeään. Samat vanhat parrat horisevat omista lemppareistaan tai inhokeistaan omintakeisella "mä olen guru" -tyylillään. Isoin ärsytyksen aiheeni on, ettei leffoja juuri enää esitellä, mikä mielestäni kuuluisi Hesarin "toimenkuvaan". Hyvä, jos jokusesta rainasta on laitettu edes lyhyenläntä peruskuvaus - ja kuitenkin ainakin tällaisen kotona lojuvan valaan näkövinkkelistä katsottuna leffoja tulee telkusta enemmän kuin ikinä.

(Välihuomautus: tietenkin voisin liittyä Suomen "parhaan" tv-oppaan lukijoihin, mutta netistä arvostelunsa peistaavat puusilmät eivät ole sitä mitä päivittäiseltä telkkaritietousannokseltani kaipaan. Että terveisiä vaan sinne Allerin telkkuosastolle.)

Yhtä kaikki, tänään sain aamun adrenaliiniannostuksen Jussi Karjalaisen mahdottoman innostuneesta kirjoituksesta Hyvät herrat -sarjan kolmen uusintajakson tiimoilta. Jussi on aidosti täpinöissään siitä, että ko. jaksot on kaivettu Maikkarin arkiston uumenista ja näytetään nyt näin mahdottoman ajankohtaisena ajankohtana.

Voi hyvää päivää sentään, Jussi! Kiviäkin kiinnostaa.

Hyvät herrat kauppaneuvos Paukkuineen ja muine tykötarveidioottihahmoineen oli jo kymmenen vuotta sitten vanhentunutta tavaraa. Jo silloin keski-ikäiset tomppelit olivat luultavasti ainoita jotka jaksoivat hihitellä Loka Laitisen "huumorille" ja Pertti Melasniemen lepsulle ohjaukselle. Nyt nuo keski-ikäiset ovat saavuttaneet jo varhaiseläkeiän kynnyksen ja jaksavat vieläkin vinkua "kuinka ennen poliittinen satiiri oli sentään terävää ja niin paljon parempaa kuin nykyisin" ja taputtavat ruudun edessä karvaisia käsiään kun aikamatka vie heidät Kekkoslovakialaisen saunan lauteille.

Herää jo tähän päivään, Hesari ja Jussi Karjalainen. Hyvien herrojen kaltainen älämölöasennepaska ei iskenyt ensimmäiselläkään esityskerralla, miksi se innostaisi nyt?

*****

Mutta on niitä muitakin murheita.

Kämppis on huolissaan perheemme rahatilanteesta. Mies mietti jääkaapin ovella miten loppukuun tienestit riittävät edes ruokaan. Itse mätin juuri lautaselle tupla-annosta puuroa, käsissäni tasapainotun kahta paahtoleivän palasta runsaalla juustokasalla ja lasiin kaadettuna odotti noin kolme desiä uuniomenajugurttia.

Otin kommentin puhtaasti vittuilumielessä.

On se sitten saatana jos ei raskaana oleva nainen saa edes syödä tarpeidensa mukaan. Minkälainen umpiääliö sanoo tuollaista ääneen? Tarkoittaako tämä sitten sitä, että nyt loppuu syöminen? Ei enää herkkuja läskipossunorsulle? Perikato tulee kun ämmä ei hallitse syömisenhimoaan? Hirveä akka, syö vaan, syö ja syö. Kohta pitää ryhtyä myymään irtaimistoa että saadaan muijalle ruokaa.

Raivon vallassa, leuka väpättäen ja itku kurkussa painelin olohuoneen sohvalle, kämppis tuli hämmentyneenä perässä. Ei hän sitä tarkoittanut, mietti vaan ääneen kuinka finanssit ovat suoraan sanottuna persiillään. Ei ole varaa kuin välttämättömimpään. Ei minua nälässä aiota kuitenkaan pitää. Pitää vain kiristää vyötä muissa hankinnoissa - ei osteta kirjoja eikä levyjä, vauvan tarvikkeita katsellaan lisää sitten ensi kuussa.

Asia (aiheen mukaan) pihvi. Sieppasi vain aika kovaa. Ehkä ne kuuluisat tunteet ovat sittenkin "lievästi" pinnassa ja hormonit laulavat ihan omia viisujaan... Lempeän lepyttelyn jälkeen olen taas rauhallinen.

11. tammikuuta - Viikko vielä

Tasan viikko laskettuun aikaan. Hui!

Monet ovat sanoneet minulle, että sitä ei edes tajua kuinka paljon elämä muuttuu lapsen myötä. Myönnän, että olen asiasta vielä autuaan tietämätön. Rehellisesti, en edes osaa kuvitella kuinka paljon ja mihin suuntaan asiat voivat muuttua, sillä vaikka olen kasvattanut mahaani jo kiitettävän kauan, kovin vähän on tapahtunut tähän mennessä, loppujen lopuksi.

Eteisessä ei ole enää tilaa.
Vaunut vievät kaiken lattiapinta-alan, jota ei tosin ollut kuin nimeksi alunperinkään.

Vaatteissa ei ole enää tilaa.
Varmaankin sanomattakin selvää. Tosin, tämä on oma syy: päätin etten osta "mammavaatteita", koska a) ne joihin minulla on varaa ovat törkeän rumia, b) ne tosi makeat maksavat liikaa ja c) imetysliiveihin ja -paitoihin tulee kuitenkin uppoamaan omaisuus - satsaan niihin!

Kissa ei voi enää nukkua makuuhuoneessa.
Rakas kattimme on saanut porttikiellon makuuhuoneeseen, vain siksi, että se rakastaa ihmisiä liikaa. Misse nimittäin tunkee syliin, puskee päänsä kaulakuoppaan ja asettuu reippaasti rinnan päälle makuulle, oli kyseessä sitten oma isäntäväki tai tuikituntematon tuttava - vauvan kannalta ei välttämättä hyvä asia. Nyt kissa on ihmeissään kun maailman paras lötköttelypaikka on suljettujen ovien takana: istuu ja tuijottaa ovea, vinkaisee, raapaisee muutaman kerran karmia ja katsoo hämmentyneenä minuun. Katti-parka.

Olen oppinut monta uutta sanaa.
Hahtuva. Taaperoimetys. Vaippailu. Kättäri, synnäri, teehoo. Ultra, rakenne ja änpee. Vaunulenkki. Ärvee.

Tiedän miltä närästys tuntuu.
Kun krapulassa on oksennettu kaikki ulos limakalvoja myöten ja kuitenkin on pakko ottaa huikka jaffaa vaikka kuinka kurkussa polttelisi.

Ahdistaa jatkuvasti.
Miksei kukaan soita töistä? Onko se tyttö vai poika? Saakohan se ikinä kavereita? Pitäisikö yrittää tutustua toisiin lapsiperheisiin? Mitä jos lapsella on paha vamma? Miksi lapsi ei liiku? Miksi se liikkuu näin paljon? Minne se laitetaan tarhaan? Onko meillä varaa tarhaan? Onko minulla enää työpaikkaa? Miksei kukaan soita töistä? Ja sitä rataa...

Niin tuosta ahdistuksesta puheen ollen, enhän minä tiedä vielä mistään mitään! Aaaaaargh!

10. tammikuuta - Matti Vanhasen mainos ja Sauli Niinistön blogi

Omituista, mutta totta. Minä pidän Matti Vanhasen tv-mainoksesta. Siis siitä, missä on niitä vanhoja pätkiä Matti Vanhasen kotifilmeistä. Lopun leikkisä silmänisku sai minut hymyilemään.

Pidän myös Sauli Niinistön blogista. Se on omituinen sekoitus mustaa huumoria, tiukkaa asiaa, omien mielipiteiden junttaamista ja kyynistä runttaamista. Minua naurattaa Saulin (varmasti laskelmoidun) kuivat kommentit arkipäivän ihmeellisyyksistä.

Kumpaakaan en kuitenkaan kuvittele äänestäväni - en, vaikka tulisella hiilihangolla uhattaisiin. Hauskoja sällejä varmasti molemmat, asiantuntevia varmasti kumpainenkin, mutta perusteellisen väärillä jäljillä tämän yhteiskunnan tarpeista, puutteista, toiveista ja parannusmahdollisuuksista. Kampanjat ovat kuitenkin ainakin em. osin onnistuneita, kiitos siitä.

9. tammikuuta - Laitostuminen

Olimme kämppiksen kanssa tänään Kätilöopistolla tutustumassa synnytyspaikan saloihin. En ole juuri pelännyt synnytystä, rehellisesti en ole juuri edes ajatellut koko tapahtumaa, mutta nyt kyllä mahassa väänsi.

"Oh-hoh, onpas iso ryhmä, mutta kysykää vaan rohkeasti." Synnytysvalmennuksekin ryhmä oli liian iso, sielläkin aika oli kortilla. Ryhmän vetäjällä on kiire. Kuinka tässä kehtaa ja ehtii kysyä yhtään mitään...?

"Kun synnytyksen aika lähenee, muistakaa soittaa ensin."
Kenelle ja mihin numeroon? Mikä lappu? Mistä saatu?

"Kipulääkkeet ovat ihan neuvottelukysymys."
Kenen kanssa pitää neuvotella? Kätilön? Vai lääkärin? Ja mitkä kipulääkkeet tulevat automaattisesti? Voinko sanoa heti kättelyssä, että haluan kaikkea ja maksimimäärät?

"Lääkäri käy sitten vain esittäytymässä."
Minkä ihmeen takia? Jos lääkäri ei puutu synnytykseen millään tavalla, miksi hänen täytyy esittäytyä? Ihan vaan sen takia, että osastolla tiedetään olevan lääkäri? Ja niistä kipulääkkeistä ei siis ilmeisesti neuvotella lääkärin kanssa...

"Vesisynnytykseen pitää olla valmistautunut."
Täh? Missä ja miten? Kuka ja mikä instanssi valmentaa vesisynnytykseen? Olisiko vesisynnytystoive pitänyt esittää jossain vaiheessa? Miksi kukaan ylipäätään haluaa synnyttää vedessä? Pitäisikö minun synnyttää vedessä? Mi-mi-mitä...?

"Ja vauvan päästä otetaan verikoe..."
Siis silloin kun se on vielä sisälläni? Millä se koe otetaan? Jättipiikillä? Millä varmistatte sen, että ette iske minua sillä piikillä? Tai aiheuta pysyvää vammaa vauvan päähän? Vauvan pääluuthan ovat kuin paperia, aukileita ja kaikkea...

"Välilihan leikkaus..."
Mitä? Miksi? Kuka? Ja uudelleen miksi?

Ja tässä vaiheessa tutustumiskäynti oli kestänyt vasta alle kaksikymmentä minuuttia.

Tiedän, minun pitäisi varmaankin tutustua etukäteismateriaaliin vieläkin paremmin, mutta kun se ei tunnu auttavan! Mistä tiedän, että se on todellakin lapsivesi joka tulee, eikä joku näistä kymmenistä muista limoista joista odottavat äidit tuntuvat kärsivän? Mikä on nipistyksen, voimakkaan nipistyksen ja supistuksen ero? Ja kuinka se "viiden minuutin välein" mitataan? Onko kotiin lähtiessä turvakaukalo ehdottoman pakollinen, vai riittääkö vaunujen koppa - ei, meillä ei ole autoa, eikä hinkua ostaa tai vuokrata turvakaukaloa vai yhtä kotimatkaa varten... paitsi jos sellainen on ehdottoman tarpeellinen jatkon kannalta... Onko sellainen ehdottoman tarpeellinen? Ja mitä helvettiä sillä synnytyshuoneen punaisella jättipallolla oikein tehdään?

Minä en ole valmis. Pelottaa.

8. tammikuuta - Mitä ajattelin tänään

Eksyin taas nettiin. Mies nukkui työväsymystä pois ja kissakin oli hiljaa. Ainahan sitä siivota voisi, mutta ajauduin selaamaan Hesarin blogeja ja sieltä erityisesti Reetta Rädyn kirjoituksia.

Ja nyt ahdistaa.

Reetta Räty pelottaa minua. 31-vuotias. Pohjoisesta tullut, juurtunut kuitenkin käsittääkseni huomattavan mukavasti Helsingin Kallioon. Jo valmistunut. Äiti. Esimiesasemassa. Toiveammatissaan, ymmärtääkseni. Kiireinen, mutta onnellinen.

Reetta ehtii lukea paljon ja katsoa elokuvia. Reetalla on ystäviä ja hän viettää mukavia turinatuokioita baarissa. Reetalla tuntuu olevan lutuinen, luova mies (graafikko?) ja ihana lapsi. Reetta taitaa kuunnella Maija Vilkkumaata ja Ultra Brata. Ainakin Reetalla on iPod.

Minä olen Reetan ikätoveri, 31-vuotias. Vietin lapsuuteni keskikokoisessa radanvarsikaupungissa. Asun myös Helsingin Kalliossa, liian kalliissa vuokrakaksiossa, jossa on homeläikkäinen kylpyhuoneen katto ja kosteusvaurioinen keittiösyvennys. En valmistu ikinä, koska en viime syyskuussa muistanut ilmottautua yliopistoon. Odotan ensimmäistä lastani pelon sekaisin tuntein. Olen alempi toimihenkilö, markkinoinnin assistentti. En ole ole koskaan ollut toiveammatissani, olen ajautunut jokaiseen työpaikkaani sekalaisten sattumusten kautta. Olin ennen äitiyslomaa aina kiireinen ja stressaantunut. Nyt minulla ei ole mitään tekemistä ja olen entistä stressaantuneempi.

En jaksa lukea nykyään mitään. Elokuvia katselen, mutten jaksa niihin keskittyä. Paras ystäväni asuu ulkomailla ja se ainoa toinen naispuolinen kaverini on enemmänkin työkaveri. Mieheni on yötyössä, josta maksetaan ihan liian vähän palkkaa. En ymmärrä taidelukioiden kasvattien musiikkia eikä minulla ole varaa iPodiin.

Mitäpä siis ajattelin Rätyä luettuani? Että mikä helvetti tässä oikein meni pieleen?

7. tammikuuta - Kuumia aaltoja

Mielessä pyörivät työ ja työpaikan tapahtumat. Kotona oleminen ahdistaa valtavasti. Tiedän, että minun pitäisi keskittyä tulevaan perheenjäseneen ja valmistautua muutaman viikon päästä tapahtuvaan synnytykseen, mutta en pysty. Mietin vain työpaikkaani, sen mahdollista menettämistä, työkavereita ja sitä kuinka paljon pahaa minusta puhutaan nyt kun olen poissa. Voiko ihminen edes vajota näin alas?

Olen aina tehnyt töitä - ja paljon. Parhaimmillaan kierroksessa oli neljä eri työnantajaa ja jokaiselle piti painaa lähes 30 tuntia viikossa. Olin jatkuvasti töissä, pahimmillaan tahti oli kaksi vuorokautta töitä putkeen ja yksi yö lepoa.

Työpaikallani on tapahtunut paljon muutoksia, tuntuu että ainoa pysyvä asia työpaikallani on jatkuva muutos. Ja sitä pelkäänkin eniten - mitä jos minulla ei ole enää paikkaa minne mennä takaisin? Mitä jos jatkuvat muutokset hautaavat minun pienen assaripaikkani alleen? Mitä jos minusta halutaankin eroon?

Tarvitaanko minua?

6. tammikuuta - Hyvin paksu(n)a

Tuntuu omituiselta istua perjantain ja lauantain välisenä yönä sohvalla tuntikausia läppäri sylissä BBC Worldia tuijottaen ja netissä sukellellen. Omituiselta, koska vuosi sitten tähän aikaan olisin ollut joko a) baarista tulossa mättösafkan kanssa tuhannen päissäni tai b) lähdössä töihin kerrankin ajoissa. Nyt odottelen maha pystyssä Kämppistä takaisin töistä.

Kuka olisi uskonut että minusta tulee vielä äiti?

5. tammikuuta - Kun minä olin pieni...

- Kova juttu oli saada valvoa perjantai-iltana koko Dallasin ajan.
- Herreys oli oikeasti hyvä, ja ainoa Carola josta oli kuullut oli Häggkvist.
- George Michael ei ollut homo.
- Euroviisuja odotettiin ja niiden esityksiä leikittiin viikkotolkulla ennen ja jälkeen tuon ihmeellisen glamourisen tv-lähetyksen.
- Alexisin saapuminen Dynastiaan oli aivan yltiöpäisen megaa!
- Shannen Dohertyn potkut Beverly Hills 90210:sta - meni kuukausi ennen kuin toivuin.

Mitkäköhän jutut minun jälkikasvuni muistaa lapsuudestaan?

4. tammikuuta - Imetyksen ihmeet

Terveydenhoitaja kysyi minulta imetyksestä, että olenko ajatellut asiaa. Vastasin rehellisesti, että en ole juuri ajatellut, mutta kyllähän lapsen pitää ruokaa saada. Kerroin myös, että imetys pelottaa ja hämmentää minua suuresti, mutta uskoisin että pystyn siihen ja opin "oikeat tekniikat" - jos en muuten, niin ajan kanssa.

En tiedä kumpaa lohduttelin enemmän, terveydenhoitajaa vai itseäni.

Imetys nimittäin kauhistuttaa minua. En tajua miten tulen sietämään rinnoista riippuvaista jälkikasvuani jo nyt vereslihalla nöpöttävien nännieni lähelläkään. Jaksanko puristella ja pyöritellä rintojani niin, että niistä yleensä tulee mitään? Oppiiko lapsi imemään oikein, vai pureeko se nipukkani irti? Mitä jos maitoa tulee liikaa, pitääkö minun oppia lypsämään itseäni? Pitääkö kämppiksen lypsää tissini tyhjiksi jos itse en jaksa? Voiko liikaan maitoon kuolla? Happaneeko maito tisseihin? Mitä jos rintani tulehtuvat? Mitä jos vauvan mielestä maitoni on pahaa? Mitä jos vauva ei opi ikinä syömään rinnoistani? Jos vauva ei syö, voiko antaa korviketta? Voiko vauva elää pelkällä korvikkeella? Onko korvike pahasta? Onko se yleensäkään korviketta vai vastiketta? Kumpi? Tekeekö Nestle kaikki korvikkeet? Ja onko Nestle oikeasti niin paha kuin aina väitetään?

Ja tämä on vasta alkua. Kysymyksiä nimittäin riittää, imetyksen kesto on niistä varmaankin se arin. Voiko imetyksen lopettaa ennen kuin vauva on kuusi kuukautta? Ilman minkäänlaista kokemuspohjaa väitän, että voi. Luulisin, että omalla kohdallani tuo puoli vuotta on jo aika maksimi, viimeistään vuoden iässä haluaisin että lapsi on täysin vieroitettu.

(Välihuomautus: luin neuvolassa vauvalehteä, jossa kerrottiin kolmevuotiaan pojan kestovaipoista. Kolmevuotiaan! En tajua. Pitääkö kolmevuotiaat vielä vaippoja? Eikö siinä vaiheessa pitäisi jo osata käydä potalla? Imetysasian lisäksi minun täytyy ottaa vaippa-asia haltuun!)

Ei, en halua olla julma sikaäiti, enkä väitä vastaan etteikö äidinmaito ole sitä parasta mahdollista ruokaa vauvalle. Minä en vain usko, että pystyn imettämään kauempaa. En pysty, enkä välttämättä halua. En käsitä taaperoimetyksen konseptia ollenkaan, ja vuoden sisällä minun on jo pakko olla töissä, joten imettäminen hankaloituu huomattavasti.

Nyt minusta tuntuu että olen paha, paha ihminen. Ja minun on pakko saada jostain jonkun sortin kunnollinen imetysopas.

(Asiathan saattavat muuttua - voi olla, että vuoden päästä pidän luentoja imetyksen ihanuudesta ja kerron pelkääjille mahtavia neuvoja miten imetyspeikko selätetään.)

3. tammikuuta - Tammikuun kirjat ja leffat

Mitä luin tammikuussa 2006:
J.D. Robb: Kuoleman ikuistama
Kaari Utrio: Perhekirja
Love Armi - Armi Ratian henkilökuva
Raymond Chandler: Tappaja sateessa
Tracy Chevalier: Pudonneet enkelit
Åke Edwardson: Maanpäällinen taivas
Laura Wolf: Diary of a Mad Mother to Be
Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
Barbara Ehrenreich, Deirdre English: For Her Own Good - Two Centuries of the Experts Advice to Women
Donald Spoto: Elizabeth Taylor
Peter Mayle: Provence nyt ja ikuisesti
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan
Johanna Catani, Kirsi Piha: Naisen opas
Neil Bingham, Andrew Weaving: Retrotyyli - Uutta ja vanhaa moderniin kotiin

Mitä leffoja näin tammikuussa 2006:
Christopher Nolan: Batman Begins
Michael Moore: Roger ja minä
Anthony Minghella: Päämäränä Cold Mountain
Kevin Reynolds: Monte Criston kreivi
Mike Judge: Konttorirotat
Liliana Cavani: Ripley's Game
Michael Bay: The Island
Steve Bendelack: The League of Gentlemen's Apocalypse
Beeban Kidron: Bridget Jones - Elämä jatkuu
Len Wiseman: Underworld
Richard Eyre: Iris
Irwin Winkler: De-Lovely
Philip Kaufman: Quills
Roger Michell: Notting Hill
Joel Zwick: My Big Fat Greek Wedding
Tony Scott: Spy Game
Julie Taymor: Frida

2. tammikuuta - Tästä lähdetään!

1. Etunimi?
- Katkonainen.

2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan?
- Kyllä. Äiti väittää, että halusi vain yksinkertaisen ja iskevän nimen, mutta isä paljasti painostaneensa ko. substantiivin suuntaan puhtaasti lempinäyttelijättärensä mielessään.

3. Luettele lempinimesi!
- Juustomiivari on varmasti pahin, on varmaankin muitakin. Melli on ehkä sopivin.

4. Syntymäpäiväsi?
- Joulukuun 15.

5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla!
- Don Johnson. Kyllä, Miami Vicen Don Johnson. Tunnen suurta sympatiaa Don Johnsonia kohtaan.

6. Asumismuotosi?
- Kerrostalokaksio vuokralla.

7. Kengänkokosi? - 39.

8. Vasen- vai oikeakätinen?
- Oikea.

9. Hiusten väri?
- Punainen luonnostaan. Kesällä mansikanvaalea, talvella ruosteenruskea auringon määrästä riippuen.

10. Silmien väri?
- Siniharmaat.

11. Pidätkö piilolinssejä?
- En, kun ei ole silmälasejakaan.

12. Onko sinulla tatuointia?
- On, kaksi. Toinen on selässä lapaluiden välissä, toinen kiertää oikean hauiksen ympäri. Ja kyllä, molemmat ovat 90-luvulla niin kovin muodikkaina pidettyjä tribaalikuvioita.

13. Lävistyksiä?
- Ennen oli. Oli napa, nenä ja kymmenen per korva. Nyt vain yhdet reiät korvissa ja ikikuoppa klyyvarissa eikä niissäkään koskaan koruja.

14. Poltatko?
- Kyllä ja liian paljon. Ennen meni kaksi askia punaista päivässä, nyt "vain" 5-6 kpl sitä kevyintä merkkiä (Kevyt ykkönen tai valkoinen Pall Mall). Olen itsestäni aika ylpeä.

15. Juotko?
- Tällä hetkellä en, mutta aiemmin kyllä ja liian paljon.

16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään?
- Kyllä ja liian usein.

17. Lempijuomasi? - Kahvi ja light-cokis.

18. Lempiruokasi?
- Kämppiksen tekemä kanapata.

19. Lempijälkiruokasi?
- Juustokakku.

20. Lempijäätelömakusi?
- Mövenpickin suklaa.

21. Lempivärisi?
- Musta.

22. Lempiurheilulajisi?
- Jääkiekko.

23. Lempikuukautesi?
- Syyskuu.

24. Lempituoksusi?
- Vastaleikattu ruoho. Ruusu. Perunakellari. Kirpeä omena. Tuore kahvi.

25. Lempiäänesi?
- Ruohonleikkuri kesäiltana. Lumiaura talviaamuna.

26. Vuoden lempipäiväsi?
- Jaa-a. Palkkapäivä?

27. Uskotko jumalaan? - En. Kai.

28. Pidätkö presidentti Bushista? - En todellakaan. En pitänyt hänestä Teksasin kuvernöörinä (asuin ko. osavaltiossa tuolloin), ja vielä vähemmän siedän häntä Yhdysvaltain presidenttinä.

29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? - Tämä tässä.

30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta?
- En. Tosin tällä hetkellä en edes ylettyisi vaikka haluaisinkin.

31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi?
- Ainakin kolmea. Tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa.

32. Esitätkö tähdille toiveita?
- Taivaankappaleille: en. Suosikkirokkareille: esiteininä kyllä, nykyään harvemmin. (Juttelin aikoinani julisteilleni ja toivoin, että George Michael tulisi hakemaan minut mukaansa.)

33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia?
- En vielä, mutta jo vuoden päästä varmaankin kyllä.

34. Oletko sarkastinen?
- Minäkö? En koskaan.

35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista?
- On. Muutaman kerran yksi työkaveri on höpissyt Julianne Mooresta (tukan väri), kerran on sanottu Drew Barrymoren näköiseksi (mistä olin erittäin otettu!)

36. Jos olisit värikynä, mikä olisit?
- Väsyneen harmaa.

37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta?
- Pidän! Rakastan sirpakoita lentoemäntiä, kapteenin kuulutuksia huonolla englannilla, älyttömän kompaktisti pakattuja ruoka-annoksia, lötköjä turvavöitä joita kukaan ei koskaan kiristä, ilmastointia joka on aina liian viileällä... Ja niitä kolisevia kärryjä ja monotonisesti toistuvia repliikkejä. "Coffee, tea?", "Anything from duty free?", "Thank you sir, thank you ma'am."

38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä?
- En ole hypännyt, mutta voisin kokeilla.

39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? - Olen, mutten koskaan sooloa.

40. Monellako keikalla olet ollut? - Aika monella... Aikanaan joka viikko usean vuoden ajan, joten varmaankin sadoilla.

41. Onko sinulla iPodia? - Ei, mutta toivon sellaisen joskus omistavani.

42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? - En.

43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? - Useita asiattomasta oleskelusta väärään pysäköintiin.

44. Oletko koskaan ampunut aseella? - En, jos jousipyssyä ei lasketa.

45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta?
- Olen. Poikaystävän astioita, kämppiksen Timo T.A. Mikkonen -lp:n, siskon Barbien... Olen hajottanut paljon tavaroita, omia ja toisten.

46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? - Olen. Ja itse asiassa aika monta kertaa.

47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi?
- En.

48. Suurin virheesi?
- Juominen ja siihen liittyvä työpaikan menetys.

49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut?
- San Antonio, Teksas.

50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit?
- Etelä-Amerikkaan, ainakin vuoden kestävälle "kiertoajelulle".

51. Millainen on unelma-autosi?
- Äh. Höh. Jaa-a. Pieni, mutta pippurinen... Vaikka Morris Mini.

52. Oletko sinut pituutesi kanssa?
- En. Vaikka nykyään pääsisin poliisikouluun, lentoemännäksi en koskaan. Ja se harmittaa.

53. Pidätkö käsialastasi? - Kyllä siitä selvän saa. Toisaalta, en kirjoita juuri mitään enää käsin...

54. Pidätkö itseäsi vahvana? - Kokooni nähden kyllä.

55. Mistä pidät itsessäsi vähiten?
- Asioiden murehtimisesta etukäteen, luulotautisuudestani ja jatkuvasta yhdentekevien asioiden huolehtimisesta. Pakonomaisesta tarpeestani miellyttää muita. Sokeasta uskosta epäluotettaviin ihmisiin. Huonosta ihostani ja hampaistani. Läskeistäni.

56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
- Hiuksistani ja pisamista. Iloisesta hymystä ja sirkeistä silmistä.

57. Nimeä jotain ei-fyysistä, mistä itsessäsi pidät?
- Olen selviytyjä.

58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä?
- En tiedä. Tuskin.

59. Ketä ikävöit eniten?
- Kaukana olevia ystäviä, varsinkin sitä yhtä jonka poppi ja pillerit veivät mukanaan.

60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? - Puolesta, tietenkin.

61. Oletko homofobinen? - En.

62. Oletko biseksuaali?
- Kaiketi. Elän heterosuhteessa, mutta seksi naisen kanssa voisi olla mukavaa.

63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa?
- Silmät. Silmät ovat sielun peili.

64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi?
- Tietenkin, vastakkaista sukupuolta jopa asuu asunnossani.

65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä?
- Meren rantaan.

66. Kuvaile täydellisiä treffejä! - Jaa-a. Riippuu niin seurasta. Kämppiksen kanssa täydellisimmät treffit sovittiin Pariisiin, tapasimme siis Charles de Gaullen lentokentällä. Matka keskustaan, hotelliin majottautuminen, metromatka vasemman rannan kahvilaan lasilliselle viiniä... Kun vihdoin istuimme alas, olimme vain hiljaa.

67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti?
- On, valitettavasti. Sukulaisten sekakuoro sulostutti ylioppilasjuhliani. Sen esityksen jälkeen hampaitakin vihloi viikon.

68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? - On.

69. Milloin sait ensisuudelmasi?
- Naapurin Jussi, hiekkalaatikko, olin neljä tai viisi.

70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut?
- Kyllä on, yleensä alkoholilla on ollut osuutta asiaan.

71. Mikä sytyttää sinua (.turns you on.)? - Älykäs keskustelu ja nauravat silmät.

72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? - Itsensä korostaminen.

73. Oletko ujo? - Kyllä ja ei, usein ujostelen tai reteilen ihan väärissä paikoissa ja väärään aikaan.

74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään ulos? - Olen. En ole koskaan pyytänyt ketään ulos.

75. Oletko varattu vai sinkku? - Varattu.

76. Oletko koskaan rakastanut ketään? - Kyllä olen.

77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? - Kämppikselle.

78. Milloin itkit viimeksi?
- Tänään nieleskelin taas kyyneleitä. Olen hieman herkässä tilassa.

79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? - Olen, monesti.

80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? - Olen.

81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi?
- Kävelyllä Pasilassa eilen.

82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä?
- Alexandra Marininan Kamenskaja-dekkaria Irina tietää liikaa.

83. Mikä on tämänhetkinen lempikappaleesi?
- Jaa-a. Enpä tiedä. Kuuntelen vain radiota, joten en tiedä. Vanha jazz tosin rauhoittaa mieltä.

84. Mitä hiirimatollasi on? - Ei ole koko hiirimattoa.

85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? - Kaiken mitä maikkarilta tuli. Valitettavasti.

86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? - En ketään.

87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen?
- Vauvan. Voi kun tulisit jo!

88. Minkä väriset housut ja kengät sinulla on jalassasi?
- Isot kauhtuneenmustat verkkarit, ei kenkiä.

89. Millainen sää on nyt ulkona? - Talvinen tuisku.

90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? - Sijaiselleni töissä.

91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? - Matlockia tv:stä.

92. Mitä söit viimeksi? - Kirsikkatomaatin.

93. Viimeisin katsomasi elokuva? - Pulp Fiction.

94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? - Onnelliset loput.

95. Kesä vai talvi? - Kesä.

96. Halit vai suudelmat? - Kaikki!

97. Rolling Stones vai Beatles? - Beatles.

98. Kissat vai koirat? - Kissat.

99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! - Närästää.