15. lokakuuta - Selkee homma
- Äiti. Mä meen naimisiin.
- Ai! Kenen kanssa?
- Juhon.
- Okei... No, koskas te meette naimisiin?
- Lauantaina.
- Saaks äiti tulla kanssa?
- Ei. Äiti menee toimistolle.
9. lokakuuta - Harhateillä?
Luin Suomen Kuvalehdestä Kristina Carlsonin miniarvostelun Anna Janssonin kirjasta Hylynryöstäjä.
Olen hämmentynyt. Arvostamani kolumnisti ryttää Janssonin kirjan sanalla "pohjanoteeraus".
Olen lukenut Hylynryöstäjän - ja pitkästä aikaa pidin trilleri -genren edustajasta, jopa paljon! Totta kai Janssonin kirja täytyy ottaa vastaan remestys -fiiliksellä, crichtonimaisuuden sisäistäneellä asenteella. Ei siinä maita mullistella, eikä uutta juuri luoda. Mutta rymistelyrämistelynä kirja toimii kuin tauti.
Vai olenko hämmentynyt ja tyhmä? Koska en tajua Carlsonin kaunokirjallisuudesta yhtään mitään.
Aloitin nimittäin Herra Darwinin puutarhurin ja siellä se edelleen jököttää yöpöydällä - syyttävänä, syvän sinisen kantensa kanssa, täynnä keskeneräisiä ja hassusti rivitettyjä lauseita. Lukuja jotka alkavat kesken ja loppuvat liian myöhään.
Taidan olla sekä hämmentynyt että tyhmä. Miksi Carlson ryttää Hylynryöstäjän ja kirjoittaa (minulle) käsittämätöntä proosaa? Olenko yksin tyhmyydessäni? Enkö enää tajua? Olenko koskaan tajunnutkaan?
Vai olisiko niin, että viisaat ovat viisaudessaan vain kuitenkin samoja tyhmiä kuin kaikki muutkin, ainoastaan pikkusieluisia kirjallisuuden kikat tuntevia viisastelijoita? Emmekö kaikki elä tässä samassa ajassa - missä kuitenkin on vain "joku", joka päättää mikä on parempaa, mikä huonompaa. Eikä se "joku" ole mikään jumala, vaan ihan samanlainen taivaltaan taittava tavis kuin me muukin - se "joku" kuvittelee sen "jonkun" olevan parempi kuin "ne kaikki muut".
Lukekaa Hylynryöstäjä. Merisää ja Kristina Carlson eivät koskaan enää kuulosta sen jälkeen samalta.
7. lokakuuta - Honkasalo ja Eropaperit
Laura, Sinua pitäisi halata ja pitää hyvänä. Niin paljon pahaa tuntuu olevan sisälläsi. Millä mielikuvituksella olet kirjoittanut tämän kirjan?
Luin tätä yötä myöten, aamukolmeen. Oli pakko saada tietää, että menikö loppujen lopuksi niillä hyvin jotka sen ansaitsivat. On uskomatonta, että joku osaa laittaa sanansa paperille hyvin. Ne arkiset pienet jutut, ne suuret kaaret - Honkasalo osaa. Pienen tyhjäkäynnin ja totuttelun jälkeen kirja parantaa kuin sika juoksuaan.
Olen iloinen että luin tämän. Ei helppo, ei kevyt, eikä osin uskottava. Ja samalla helpottava, omaa oloa keventävä, uskoa valava.
Jokke, pala helvetissä. Mervi Kantokorpi, mitä siitä olisi pitänyt tiivistää? Olisi saanut jatkua vielä pidempään. Laura Honkasalo, kiitos.
Kuka lukee? Luultavasti vain 30-45 -v. naiset pääkaupunkiseudulla. Valitettavasti. Kenen pitäisi lukea? Kaikkien avioerolasten, kaikkien avioerovanhempien. Miksi? Maailma on ihan jotain muuta mitä luulet. Ja naiset pyörittävät sitäkin vähää. Muuta? Varaa tupakkaa, aikaa ja mieluusti mahdollisuus vetää suojakänni.
6. lokakuuta - Uusin Westö
Ariel, Adriana ja Jone. Frank, Eva ja Pete. Helsinki. Kallio. Punavuori, puliukot, Linjat, tappelut, huumeet, viina, rokki, Tukholma ja jatkuva hinku saada enemmän. Onko elämä aina ollut näin vaikeaa?
Westön "Älä käy yöhön yksin" jatkaa sukupolvien ja vuosien jatkuvia Helsinki-saagoja, polveilevia tarinoita joissa sankareita ei ole. Kaikilla on vikansa, vaikeutensa ja voimattomuutensa. Ja valitettavasti mitään niistä aika ei paranna - lähes päinvastoin. Ne, jotka luulevat pärjäävänsä, heitetään elämän armottomassa aaltoliikkeessä menetysten tielle. Ne, joita maailma on potkinut päähän, pääsevät maistamaan menestyksen makeutta.
Westön Helsinki on raaka ja ruma. Westön henkilöt ovat hekin raakoja ja sielultaan jos ei rumia, niin ainakin rikki. Mutta samalla kaikki on niin totta ja jopa lempeää: kukaan tai mikään ei ole täydellistä. Vaikka varoitetaankin ettei yöllä mennä yksin ulos, kaikki päähenkilöt sinne päätyvät.
Vimma vie ihmisiä eteenpäin - ja vimman puuttuminen jättää ihmisen jauhautumaan unohduksiin. Sama pätee tekstiin. Perustempo jaksaa kantaa, mutta yhdentekevät soolot puuduttavat. Hyppelin rivejä, eikä kertoja-Frankista valitettavasti ole Riku Bexariksi. Ja silti: mietin Adrianaa, niitä Linjoja, Arielia ja elämän kovuutta. Uudet lähiöt, parempi elämä, huuruiset illat, äidin etäisyys, isän puute, hingun hiipuminen, lähes pakottava tarve saada enemmän, tahtolähtö tai pakkomuutto kun rahat loppuu... Onhan se aina ollut näin vaikeaa!
Helsingistä 10, muusta 8+.
Kuka lukee? Ainakin äiti, mutta pettyy pahasti. Kenen pitäisi lukea? Jokaisen joka luulee olevansa jotakin. Miksi? Tämän jälkeen on (ainakin hetkellisesti armollisempi) kanssaihmisiä kohtaan - jopa vanhempiaan. Muuta? Varaa useampi ilta, vaimenna lapset.
1. lokakuuta - Dilemma
Roman Polanski raiskasi 30 vuotta sitten 13 -vuotiaan tytön. Korjaus! Huumannut, ja sitten raiskannut. Kamalaa.
Toisaalta, jokainen joka leffamaailmaa seuraa tietää, millainen ruojake Roman on. Hän on ollut "persona non grata" useissa maissa ja useissa piireissä 70-luvun lopusta alkaen. Maine on kiirinyt ympäri maailman. Rangaistusta siinäkin.
En osaa sanoa - en puolesta, en vastaan.
30. syyskuuta - Uupuminen
Kaverit. Mä olen niin uupunut, etten jaksa edes paneutua tähän Vanhas-farssiin. Ja liian väsynyt kertomaan niistä nistihörhöistä metrossa jotka briiffasivat (!) teinilikkaa varastamaan jotain jostain kämpästä. Tai vaan turhan koomassa referoimaan työpaikan tapahtumia, joita kuvaamaan on aivan pakko käyttää sanaa "kyrvähtänyt".
Öitä. Tahdon nukkua tuomiopäivään.
29. syyskuuta - Elämä vilahtaa filminä silmiesi edessä...
Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä. Jälleen, ja taas kerran.
On äärettömän hankalaa yrittää löytää elämälleen tarkoitus - kun on jo hyvin vaikeaa tasapainoilla jatkuvasti jalkojen alta lipsuvan maton kanssa.
Viikossa olen oppinut seuraavaa:
- Ryypiskely työtovereiden kanssa kannattaa aina.
- Kuohuviini tekee juhlan.
- Johtajan sanat ja todellisuus harvoin kohtaavat.
- Aina pitäisi uskaltaa.
- Talousihmiset ovat oma rotunsa.
- Elokuvaihmiset ovat oma rotunsa.
- On tullut kylmä.
- Kissa todellakin oli oksentanut sängyn alle.
- Innovaatio tarvitsee tilaa hengittää.
- Pyykit eivät peseydy itsestään.
- Kiitos on kaunis sana.
- Lapsi kasvaa liian nopeasti.
- Siskon maha kasvaa liian nopeasti.
- Irtisanomisilla ei ole mitään tekemistä ihmisten tiedon tai taidon kanssa.
- Kuulostan bisnesoppaalta.
- Kuulostan myös piristeiden voimalla käyvästä pakko-ilo-automaatilta.
- Henkinen motivaatio on joko tosi syvältä tai ainoa keino takaisin pinnalle.
- En jaksa kauaa tätä tahtia.
Kuis sitte taas tästä? Eteenpäin taas. Kun tarpeeksi kauan hakkaa päätään seinään, niin kyllä siihen reikä tulee.
22. syyskuuta - Teini-ikää odotellessa
- Autosuukko!
Rattiliikkeitä.
- Ja sitten junasuukko!
Vastakampi-pyöräliikkeitä.
- Ja metrosuukko!
Suoraa liikettä käsillä. Metron ääntä imitoivaa ininää.
- Ja Jookin Nyykin metrosuukko!
Kuin edellä, vain nopeammin.
- Jaa-a valosuukko!
Tuikintaliikkeitä.
- Ja sitten lamppusuukko!
Lentosuukko kattolampulle.
- Ja hukkumissuukko ja vielä autosuukko!
Kuristuksen imitointia. Rattiliikkeitä.
- Ja junaratasuukko!
Käsiä toisen eteen, rataa matkien.
- Junasuukko!
Ja taas veturin pyöriä esittävää liikettä.
- Lentokonesuukko!
Käsien heiluttelua, pörinä-ääntä.
- JA vielä valosuukko!
- Nyt ei enää, laita silmät kiinni.
- VAAAAAAAAAAAA-losuukko!
Taas tuikintaa.
- Ja vielä junasuukko!
Kymmenen vuoden päästä tällä lämmittelyllä häpäistään jälkikasvu isoäidin 70 -vuotispäivillä.
21. syyskuuta - Kolme vuotta, yhdeksän kuukautta
Rysäsein,
Tästä tulee lyhyt muistiinpano. Viimeisen parin kuukauden tapahtumat voi kiteyttää sanaan "Salama".
Olimme viimeisimmän serkkusi ristiäisissä. "Mis o mu Salama?" Olimme rapujuhlissa ystävien mökillä. "Salama ei syä!" Olet aloittanut musiikkileikkikoulun. "Tuleeks Salama mukaa?". Vaihdoit tarharyhmää astetta isompiin. "Mä oon Salamasimpukka!" Käymme torstaisin uimassa "Salama ei ui." Tykkäät riisimuroista. "Salama uppos maitoo!" Et vieläkään halua mennä ajoissa nukkumaan. "Salama tulee muuuuuuuukaaaaaaan!"
Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan. Meille se on iskenyt miljoonasti. Ka-CHOW!
18. syyskuuta - Hyvä olla tavoitteita
- Mä meen ensteks tarhaan.
- Okei.
- Sitte mä meen eskariin.
- Okei.
- Mä oon eskarissa kol-me-tois-ta vuotta. Ja sitte mä meen kouluun. Ja sitte mä tuun äitin kanssa toimistoon töihin.
- O. Kei.
17. syyskuuta - Otsalohko räjähtää pään sisällä kasvavan elimen takia
"Abortista on nyky-Suomessa tullut modernin itsekkyyden kuvastin, kirjoittaa Markku Ruotsila."
Muutama miete. Missä ovat näiden syntymättömien lasten isät? Miksi abortista kiivailevat henkilöt ovat pääasiassa miehiä? Kuka ne ei-toivotut lapset lopulta kasvattaa? Miten (taas kerran) tästä tehdään naisten "modernia itsekkyyttä"? Miksi tämä Ruotsila saa aina vaan palstatilaa? Mitä syntymätön sikiö tajuaa? Kuka määrää kenenkin kehosta? Mitä tehdä raiskaustapauksissa? Mitä tehdä insestitapauksissa? Mitä tehdä sikiöseulonnalle?
Ja vielä kerran: missä ne siittäjämiehet luuraa näissä verisissä murhatapauksissa? Ja kuka perkele edelleen kasvattaa ne kaikki vihatut äpärät? (Anteeksi kärjistykseni. Ne johtuvat sykkivästä kyrvästä otsassani.)
16. syyskuuta - Vellovin vatsoin
Nova. Kiesi. Budjetti. Vanhanen. Urpilainen. Huumehoitopaikat.
Markkinointi ja mainonta -verkkosivuilla on muutama hyvä kolumni kannustamisesta ja itsenäisestä ajattelusta, rohkeudesta kokeilla vaikka epäonnistumisen vaara on aina.
Nova. Kiesi. Budjetti. Vanhanen. Urpilainen. Huumehoitopaikat. Palkka-alennukset. Big Brother. Tiura. Tappajapuolisot. Pahoinvoivat lapset. Kanye West. Hjalliksen Diili.
Mä olen nyt niin kannustunut. Ja rohkea. Ja varsinkin intoa täynnä kokeilla vaikka mitä. Koska mikään ei saa mua lannistumaan. Ja mä olen innovatiivinen. Ja muistinko mainita, että rohkea?
Nova. Kiesi. Budjetti. Vanhanen. Urpilainen. Huumehoitopaikat. Palkka-alennukset. Big Brother. Tiura. Tappajapuolisot. Pahoinvoivat lapset. Kanye West. Hjalliksen Diili. Lehmann Brothersin vuosipäivä. Kehityskeskustelut. Prosessikeskustelut. Talousosasto. Innovaatiopäivä. Konsernipäätökset. Konsensus. Kompromissit.
Mä oon innoissani! Mä olen rohkea! Mä olen valmis! Tällä muhkean mahtavan messevällä ilmapiirillä kun on taipumus saada paraskin persjalkanen ihan hyppäämään nahoistaan.
15. syyskuuta - Kodin hengetär
Aika on nykyään jakautunut työpaikalla tehtävien pakkoliikkeiden ja kodin pommitilan summittaiseen hoitamiseen. Miten helkkarissa hikinen 60 neliöitä voikin olla aina puskutraktorin tarpeessa? Miten muut ihmiset hoitavat kotiaan, niin että se näyttäisi edes vain "pikkuisen sekaiselta" tai "hiukan sotkuiselta"?
Asuntomme on jatkuvassa kaaoksen vallassa -- vaatii vähintään neljän tunnin raivaamisen , että se olisi jotenkuten "sievästi boheemissa kunnossa". Tiskejä, pyykkejä, tahroja, pölyä, kasoja, kenkiä, soraa. Käytettyjä pattereita, tyhjiä vessapaperirullia, sottaavia mustekyniä, epämääräisiä mainoskirjeitä. Kissankarvoja, viiksikarvoja. Lavuaari täynnä töhnää. Pahalta haisevia pyyhkeitä. Jokaikinen kankaalla päällystetty huonekalu epämääräisissä läikissä. Jokaikinen ei-päällystetty huonekalu epämääräisissä läikissä.
Vedenkeittimen katkaisija ei toimi. Leivänpaahdin on rikki. Mikro pitäisi pestä. Digiboksiin, televisioon tai cd-soittimeen ei ole enää kaukosäädintä. Tietokoneen akku on rikki. Kameran piuha kateissa. Hiustenkuivaajaa en ole nähnyt sitten muuton. Palohälyttimen patterit on loppu. Jääkaapin virtakatkaisija sanoi sopimuksen irti.
Jotain kai tarttis tehrä. Ehkä lokakuun lomalla -- jos en pääse hengestäni ennen sitä. Moni on nimittäin kotiinsa kuollut ja meillä se kävisi helposti. Kaataisi vaan paperinkeräykseen menevien lehtien jättipinon päällensä, hengittäisi hiukan Rysän huoneen sisäilmaa tai yrittäisi saada tiskikaapin ylähyllyltä mitään käsiinsä. Jännitysmomentin viimeisiin hetkiin voisi tuoda se, pettääkö alta tuoli vai kaappi.
14. syyskuuta - WTF Moment of the Week
"Miten Jenkeissä vielä jaksetaan vouhkata jostain urpoista Death Paneleista?!? Meillä on sentään Kaari Utrio!"
13. syyskuuta - Arvo-itus
Iltalehti kirjoittaa: "Suomalaisten nuorten arvot ovat muuttuneet aiempaa konservatiivisemmiksi, suomalainen RISC Monitor -arvotutkimus paljastaa." "Vakiintuneen elämän tavoittelu on selvästi lisääntynyt", RISC Monitor -tutkimusohjelman johtaja Tiitta Tiilikainen kertoo Hesarissa.
Äitini sai riemukohtauksen. Soitti erikseen kertoakseen minkälaisia patavanhoillisia nykyajan turvallisuutta tavoittelevat nuoret oikein ovat. Erilaista oli sentään silloin kun hän oli nuori! Taisteltiin paremman maailman puolesta, oltiin barrikadeilla, poltettiin rintaliivit eikä pelätty laittaa itseään likoon. Haluttiin parempi tulevaisuus; vihreämpi, sukupuolisuuntautumisvapaa (äitini luoma sanahirviö), erilaisuutta arvostava, silti tasa-arvoinen, kaikkia kunnioittava (paitsi sotaa!: äitini täsmennys) ja monikulttuurinen.
Hienoa.
Ja minä olen nyt konservatiivi. Kon. Ser. Va. Tiivi. Konser-Vad?-Tiivitaavi.
Miksikö? No. Olen kyllästynyt bodypumppaaviin aktiivi-isoäiteihin. Isäni ikäiset vaihtavat lennosta heitukoihin. Pelkään prekariaattiin joutumista. Haluan lapselleni parhaan mahdollisen koulutuksen, vaikka sitten rahalla. Haluan asunnon mistä omistaja ei voi lempata minua pihalle korkeamman vuokran toivossa (lue: haluan omistaa asunnon itse). Haluan viikonlopuiksi kesämökille nököttämään villasukat jalassa. Haluan ajaa sinne omalla autolla, ettei tarvitse kytätä onnikka-aikatauluja. En kestä Big Brother -teflonelämää, jossa menestys mitataan kirjaimellisesti rinnanmitalla.
Elämä on sekavaa. Haluan siihen pysyvyyttä. Haluan tasaisuutta. Haluan lempeitä rutiineita. Lempeitä rutiineita luo aika. Kannatan siis perinteitä, olen konservatiivi.
Ei ihan niin yksinkertaista.
En koskaan halua asettaa kyseenalaiseksi sitä, etteikö elämän pitäisi olla sukupuolisuuntautumisvapaata. En koskaan halua perinteistä "hellan ja nyrkin välissä" -kotiäitielämää. En halua valita työn ja lapsen välillä. En halua tinkiä (valitettavan vähän) vihertävästä ekoelämästäni. En koskaan halua tinkiä siitä, että kanssani saa olla eri mieltä. Kannatan vankasti sukupuolten, uskontojen, ihmisten välistä tasa-arvoisuutta (vaikka se tuntuisi vaikealta). En koskaan toivo olevani typerän ennakkoluuloinen. En koskaan halua menettää uteliaisuuttani ja kiihkoani puolustaa (en vain itselleni, vaan mielestäni maailmalle) tärkeitä asioita.
Ja silti. Haluan sen oman Ratulan. Haluaisin vanhan sitikan. Haluan rysälle kaikkea parasta. Haluaisin ihan oikeasti vakaan työn ja oman asunnon.
Mikä minä olen? Semi-, uus-, vähä-, sekakonservatiivi? Outoa olla niin kovasti kahta mieltä - ja pitää sitä täysin luonnollisena.
12. syyskuuta - Silmiä kirvelee
Olen aina pitänyt elokuvien katsomisesta. Olenkin viikonloppuisin päässyt nauttimaan jälleen pitkästä aikaa leffoista. Tässä listaa viime aikojen rainoista.
- Autot, vähintään 50 kertaa. Alkukilpailu ja matka Kaliforniaan nähty noin 250 kertaa.
- Ihmeperhe, noin 30 kertaa. Hyytäjä -kohtaukset katsottu hidastuksella.
- Aristokatit, noin 67 kertaa. "Kaikki tahtoo, kaikki pyytää, kaikki tahtoo rytmiin kattien" -kappale opeteltu ulkoa.
- Wallace & Gromit -lyhkärit, valehtelematta 3000 kertaa. En ikinä uskonut ryhtyväni vihaamaan Wallacea & Gromitia. Olin väärässä.
- Ruohonjuuritasolla. Miljoonasti.
- Scissor Sistersin keikkavideo, parikymmentä kertaa.
- Toy Story, vain kerran. Kaveria pelotti.
Seuraavaksi hankintalistalla on kuulemma Rottatouille ja Paavo Pesusieni. Tuskin maltan odottaa.
Mutta on pakko myöntää, että Autot on ihan oikeasti hyvä elokuva!
13. elokuuta - TIlannekatsaus
Jo helpottaa, ainakin päällisin puolin. Maailma on edelleen täynnä töhnää, möhnää, kolinaa ja kälinää, mutta näköjään Siperia on opettanut nousemaan murheen suosta vaikka väkisin.
Kesä oli kiva, vaikka "vain" Suomessa lomailtiinkin. Rysä voi hyvin. Mies meni kouluun. Rahat on loppu, mutta meillä on katto pään päällä, jääkaapissa muutakin kuin (palanut) lamppu, sähköä (pistokkeesta) ja säpinää (rippi- ja rapujuhlia, uinti- ja kävelyretkiä, onnellisia hetkiä).
Loppujen lopuksi, mikäs tässä on ollessa.
4. elokuuta - Nähty ainakin paahtoleivässä! Torstaina livenä lavalla!
Maikkarin uutisten otsikko kertoi "näkymättömästä Madonnasta" jota odotetaan ilmestyväksi... Mexico Cityssä? Vatikaanissa? Ei, ihan vaan Helsingin keskustassa.
18. huhtikuuta - Kaverille kans
- Äiti, lauletaan Paljo onnea vaa!
- No milles lauletaan?
- Kortille!
- Mille kortille?
- Tietty synttärikortille!
- Synttärikortille?
- Kortille pitää laulaa onnea vaa! Paljo onnea vaa, paljo onnea vaa, PAAAAAljo OOOnnea KOOOOOTTTI, paljo onnea-a vaa-a! Äiti mukaan!
- Mitä te oikein teette?
- Lauletaan synttärikortille synttärilaulua, tietty!
- Liian dadaa.
- Iskä on ite dadaa.
17. huhtikuuta - Musiikkia korvilleni
- Äiti! Lauletaan see-see-see-kuppi, see-kuppi, see-kuppi! ÄITI LAULA SEE-KUPPI!
- C-kuppi?!?
- SEE-KUPPI!
- Mistä sä olet oppinut tollaisen sanan?
- SEE-KUPPI!
- Onko isä opettanut sulle tollasen...
- EIKU SEI-KUPPI!
- Vai isot pojat tarhassa...
- TSEI-KUPPI!
- Vai nönnö? Onko nönnö opettanut sulle ton sanan...
- EEEEEE-III! Äiti kuuntele! Se on TSEI-KOPPI! TSEI-KOPPI! Äiti, laula!
- Tseikoppi?
- Nii-i! DSEI-KOB!
- Ai niin kuin Jacob?
- Niinhän virtahepo sano! JACOB!
- No, virtahepo laulaa vaan...
- SEE-SEE-SEE-KUPPI, see-kuppi, see-kuppi! See-kuppi, see!
16. huhtikuuta - Kolme vuotta, kolme kuukautta
Virtahepo,
Olet melkein metrin pitkä ja 16 kiloa paksu. Tukkasi lyheni korvien tasalle ja näytät harvinaisen vintiömäiseltä. Uskomaton vintiö oletkin välillä: vaikka tiedät ettei kadulle saa juosta, säntäät autojen sekaan alta nanosekunnin. Muutenkin säntäily on lempilajisi, tämän viikon allejääneiden saldo on keittiön taulu ja anopilta lahjaksi saatu mariskooli. Molemmat menivät tuhannen päreiksi.
Kolme kuukautta tarhassa on tehnyt sinulle hyvää. Juttelet ja naurat paljon. Laulat ja tanssit. Soitat pianoa ja nokkahuilua (tosin menestyksen mittarit pitää suhteuttaa ikääsi). "Luet" ääneen kirjoja. Vaihdat näppärästi cd-levyä soittimeen. Syöt itse. Korjaat astiat itse. Ja mikä parasta: siivoat itse lelusi lattialta leikkien jälkeen.
Jos tarhaa voisi tilata lisää, sen tekisin.
Tänä keväänä ulkona olo on ollut parasta ikinä. Olet juossut, riehunut, rällästänyt ja mellastanut sydämesi kyllyydestä. Ulkona vietettyjen tuntien määrä on suoraan verrannollinen räkäisyyteesi. En edes tiennyt että noin pieni pää voi sisältää tuollaisia määriä möhnää. Olet kuitenkin onnellinen ja pirteä kuin pieni peippo. Mikäpä äiti on sinua siis kieltämään?
Pekka Töpöhäntä on vaihtunut Fedja-setään. Isä lukee sellaisella antaumuksella että radioteatteri kalpenee. Tykkäät iltasadusta, mutta sänkyyn meneminen on usein hankalaa. En edes valehtele etteikö pinna palaisi.
Terveystarkastuksessa hoitaja oli kuvannut sinua sanoilla "osaa jos tahtoo". Se ehkä summaa tämän kuukauden. Osaat monia, monia asioita, ja osaat myös jo jättää tekemättä asiat joita et tahdo tehdä. Periaatteen miehiä?
14. huhtikuuta - Lempiasioita, inspiraatiota: F
Rakastan televisiota. Katson sitä paljon ja usein. Usein jään myös koukkuun.
American Idol. Project Runway. Top Chef. Amazing Race. Tosi-telkkua parhaimmillaan. Big Brotherit jäävät katsomatta, koska vasta kilpailu tekee tosi-tv:stä hyvää.
Katson paljon komediaa - jenkkien sit-comit ovat parhaimmillaan loistavia. Ja tietenkin tappomurhasalapoliisisarjoja, joissa britit usein loistavat.
Yllä lempihenkilöitäni televisio-ohjelmista. F niin kuin Fitz. F niin kuin Frendit (varsinkin Chandler). F niin kuin Frasier (Niles!). Ja tietenkin Fox Mulder, jota ilman X-Files ei enää ollut X-Files.
7. huhtikuuta - Ystävä on poissa
Olin joskus sata vuotta sitten vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Toiveeni oli etten joutuisi koskaan Alaskaan tai Teksasiin. Jouduin Teksasiin.
Vastoin kaikkia odotuksia (ja alkupäivien koti-ikävästä aiheutunutta murheen alhoa) viihdyin loistavasti. Rakastin vaihtoperhettäni, he ovat ihanimpia aikuisia ikinä. Ja nyt tuon ihanan perheen maailman mahtavin äiti(kin) on poissa.
He tunsivat Euroopan, olivat kiertäneet Amerikan, rakastivat New Yorkia, teatteria, musiikkia, elokuvia. He tekivät ruokaa yhdessä, musiikkia yhdessä, osallistuivat politiikkaan yhdessä. He tiesivät mistä puhuivat, heillä oli järkeä ja sydäntä. Heillä oli suurta viisautta.
He opettivat minulle millainen on todellinen Amerikka, millaista on amerikkalaisuus, millaista on moniarvoisuus, arvostus. He opettivat minulle millaista on täyspainoinen, onnellinen elämä. He opettivat minulle asioiden tärkeyttä, tärkeysjärjestystä, tilanteen ja ihmisten tajua. He näyttivät minulle täysin toisen todellisuuden kuin mitä oma nurkkakuntainen pateettisuuteni oli siihen asti ollut.
Sydämessäni on valtava aukko. Tuntuu niin tyhjältä, turhalta, vihaiseltakin. Tuntuu vaikealta surra tuhansien kilometrien päässä. Minä niin kaipaan häntä, heitä, jokaista, kaikkea.
6. huhtikuuta - Lapsi ja messut
Olen ollut lapsimessuilla. Olen tavannut Muumipeikon ja Herra Hakkaraisen. Olen nähnyt paloauton, pomppulinnan ja poliisin. Olen nähnyt lapsia ja olen messunnut.
Messukeskuksessa ei ole tarpeeksi hissejä. Käytävät ovat liian kapeita, kojut liian pieniä. Jatkuvat kadonneiden lapsien kuulutukset ahdistavat. Printtibodyt ahdistavat. Ilmaiset näytteet ahdistavat. Tahranpoistoainetta. Luomubonaa. Tuorejuustoa. Rahkaa. Lapset eivät pysy ruodussa, reippaina tai rattaissa. Tavaraa on liikaa. Kakofoniaa on liikaa. Vihaisia vanhempia on liikaa. Kuuma. Jano. Kivistävä kurkku. Kuivuudesta kirvelevät sieraimet.
Rysällä oli kivaa. Äiti toipuu hiljalleen.
5. huhtikuuta - Julkkikset
Ratikan ikkunasta bongattua: Anssi Kela ja DNA-mummo puutarhatonttujen keskeltä. Molemmat ihan älyttömän pienikokoisia. Anssi, nyt laardia poskeen!
4. huhtikuuta - Nuorna vitsa väännettävä
Viivon vaavon...
Tuurees teevees...
Tulevaks vuueks...
Pitsa sulle, anna mulle!
3. huhtikuuta - Ei ole punaista tupaa, eikä perunamaata...
- Äiti. Äiiii-tii. ÄITIIII. Mene omalle paikalle. Mene. Omalle paikalle. Eiku keittiöön. Keittiön tuolille, omalle paikalle.
- Lauletaan muura-muurahainen. Eiku heinä-heinäsirkka. Piiiiiieeeni sinikeeeelllooo käypi nukkumaan... Eiku lauletaan Joo-joo-Johannes. Äiti, laula! ÄITI LAULAA!
- Virtahepo ei laula. Äiti ei laula. ÄITI EI LAULA! Äiti omalle paikalle. Eiku keittiöön. EI SOHVALLE!
- Laitetaan kengät jalkaan. Eiku saappaat. Harmaat kengät. Äiti korjaa narut. Eiku saappaat. Vihreet saappaat. Missä tossut?
- Eiku OMALLE PAIKALLE. Äiti menee istuu keittiöön! Isä, mene pois. Isä! Mene tietokoneelle!
- Otetaan dominoo. Entäs vanukas? SUKLAAMUNAA! Virtahepo haluaa munaa!
- Otetaan kengät pois. Äiti korjaa sukat. Missä tossut?
- Missä ÄITI? Äiti avaa vessan ovi! Äiti nosta kahva! NOOOOOOOS-taa kahvaa! Äiti! Äiiiii-tii!
- Lauletaan Joo-joo-Johannes! Eiku heinä-heinäsirkka! Missä tossut? Isä, mene pois! Ja äiti OMALLE PAIKALLE!
Äidin oma paikka voisi olla nyt vaikka syrjäinen mummonmökki tiettömän taipaleen takana. Hiljaisuutta, raukeutta, löysäilyä. Yksin ja ilman tossuja.
30. maaliskuuta - Tyttöjen juttuja
Mikä helvetti on valokynä? Tai kulmakarvageeli? Luomien pohjustusvoide? Olen hukassa! Olen onneton! Tyttönä nämä pitäisi tietää! KRÄÄKS!
29. maaliskuuta - Lempiasioita, inspiraatiota: E
Englanti. Jalkapallomaajoukkueiden lempijalkapallomaajoukkueeni (tietenkin Suomen jälkeen). Koskaan en ole ollut niin katkera kuin ö-höm... joka kerran kun he putoavat suurin piirtein ensimmäisellä kierroksella arvokisoissa.
Erämaa. En osaa vaeltaa, en pärjää metsissä, en kestä telttailua. Silti haaveilen matkasta erämaahan.
Elin Danielson-Gambogin Päättynyt aamiainen/Teepöydän ääressä, 1890. Kun näin tämän taulun esiteini-iässä, innostuin valtavasti. Nainen on maalannut tämän! Nainen, 1800-luvun lopulla! Nainen, maalannut naiset tupakoimassa, 1800-luvun lopulla! Rehellisesti -- vapaus kohisi korvissa, ilman minkäänlaista ironiaa.
Ekologia. Yritän olla päivittäin edes vähän vihreä.
Steven Gerrardin kuva: The Sydney Morning Herald / AP
Salmijärven erämaa-alueen kuva: Pyhäntä.fi
Päättynyt aamiainen / Teepöydän ääressä: Gallen-Kallelan Museo/Douglas Sivén
Vihreät heinät: Momento Photography
28. maaliskuuta - Lempiasioita, inspiraatiota, muistoja: D
D niin kuin Daisy. Ensimmäinen barbieni oli itse asiassa Daisy. Daisy oli ihana: pieni, vaaleatukkainen, hento, sorja. Kaikkea muuta kuin paksunaamainen Sindy johon jouduin Daisyni vaihtamaan.
Dior. Diorin 50-luvun vaatteet ja kengät ovat kauneuden aatelia. Dior oli mielestäni tunkkaisuuden multihuipentuma kunnes näin D:n vintagevaatteiden näyttelyn, sittemmin olen ihaillut kuvia kirjoista. Diorissa on jotain niin... gracekellyä!
Daaliat. Näitä kasvaa haavepuutarhassani.
Dorothy Parker. Kirpeä, karvas, ironinen, ilkeä. Nautittava, osuva, omaa luokkaansa.
Disco Daisy: Athanassia's photostream
Diorin kenkä: The Shoe Goddess
Daaliat: Flowers in Love
Dorothy Parker: Associated Content
27. maaliskuuta - Reilu viikko poissa...
...niin johan on jo tapahtunut.
Matti Vanhasen nettipuuhastelut. Pömppömahakohu. Mikkosten maailma -äänestyksessä ei rikosta. Satu kuumeessa - tanssit vaarassa. "Kännissä ja kihloissa on mukava olla". Lottokuume villinnyt suomalaiset.
On jotenkin epätodellista että samalla elämme taas lama-aikaa, ilmastonmuutoksen kriittisiä hetkiä, väkivalta-aaltojen vellonnassa, pahoinvoivassa yhteiskunnassa... Vakavia asioita on valtava lista.
Mutta pahoinakin aikoina kansa tarvitsee viihteensä -- ja onko siinä toisaalta mitään pahaa? Loppupeleissä ei. Pömppökohu jatkukoon!
18. maaliskuuta - Uskomatonta mutta totta
Kämppis on aloittanut halibaatin ja lopettaa vasta sitten kun hänen tarpeitaan miehenä ja isänä ymmärretään ja kunnioitetaan asiallisesti.
Halibaatti.
Anna mun kaikki kestää.
17. maaliskuuta - Lempiasioita, inspiraatiota: C
C niin kuin caesar-salaatti. Ihastuin ikihyviksi tähän salaattiin aikanani Amerikassa. Voisin syödä kastiketta suoraan lusikalla kulhosta! Niin yksinkertainen, niin hyvää!
Casablanca. Elokuvista ihanin. Bogart ja Bergman: elokuvapareista ihanin. Itkin, itkin ja itkin kun näin elokuvan ensimmäisen kerran isoisoäitini kanssa.
Canth. Suomalaisten feministien esiäiti ja esikuva. Rohkeutta ja voimaa. Toivoa sopii, että monet ottaisivat Minnasta mallia tänäkin päivänä!
Chanel. Ensimmäinen kosketukseni muodin maailmaan oli äidin Chanel vitonen. Vaikka koskaan en ole itse omistanut Chanelia (en hajuvettä, enkä todellakaan vaatetta), nimi merkitsee minulle aina haute couturea aidoimmillaan.
Kuvat:
Caesar-salaatti: Seasonal-eats.com
Chanel: Leanne Shapton
Casablancaa ja Canthia ei ilmeisesti omista kukaan.
16. maaliskuuta - 3 vuotta ja kaksi kuukautta
Rakkahin rysä,
Olet oppinut kuukauden aikana uskomattoman määrän asioita. Luettelet aamuisin tarhakaverit jotka pian näet. Poni, Joeli, Joooohannes, Aattu, Eemi, Eeli, Osanne, Iinu. Huutelet äitiäkin välillä hoitotädin nimellä: Aaaaannnniiiiiikk-kkkiiii!
Hoitoon lähtö ei ole enää laisinkaan maailmanloppu, päinvastoin. Kerrot tomerana toppapuvussasi kuinka "Tänää o aakipäivä. Äijti menee tööihin, iskä menee tööihin, virtahepo menee tööihin. Virtahepo lähtee raiteelta kaksi."
Osaat uskomattoman määrän lauluja joita haluat hoilata kotonakin äidin kanssa. (Äiti on päässyt laulupannasta! Jee!) Synnyttäjäsi googlailee viisujen sanoja iltaisin, että voisi edes osassa pysyä mukana. Suosikkisi on "Sammakkomummo" ja loru jossa viskataan jotain kuuhun. En ihan vielä tiedä mikä sinne lentää.
Haluat joka päivä uimaan. Miksi? Me emme käy ikinä uimassa. Haluat myös joka päivä suklaavanukasta ja vähintään yhden dominon. Usein saatkin. Lempiruokasi on makaroni ja kastike, mutta syöt myös sushia ja jalopenoja.
Isoäitisi, Babu, on opettanut sinut sanomaan oikeaoppisesti Harasoo ja Molto bene. Hyvin menee!
Pidät junaradastasi jonka rakensit itse olohuoneen pöydälle. Kokoat isän kanssa palapelejä. Rakennat usein legoista jotain. Ruokapöydässäkin pitää olla mukana pieni peltiratikka. Pukeminen ja varsinkin riisuminen on kivaa. Osaat pursottaa hammastahnaa vihreään harjaasi.
Isä lukee sinulle iltaisin Pekka Töpöhäntää. Monni, Pilli ja Pulla ovat sinulle tuttuja -- ihmettelen miten sinulla voi olla niin hyvä muisti, että kertoilet aamuisin mitä katinkuvatukset ovat iltasadussa tehneet.
Kehityt vinhaa vauhtia, välillä niin kovaa että heikompia hirvittää. Onneksi äiti on lujaa laatua.
15. maaliskuuta - Lempiasioita, inspiraatiota: B
B niin kuin Blur. Blur oli (ja on edelleen) eniten sitä brittipoppia jota 90-luvulta kannattaa kuunnella. Girls & Boys on (Madonnan Voguen rinnalla) paras tanssibiisi ikinä.
B niin kuin Brontë. Humiseva harju. Heathcliff. Hekuma. Hullu rakkaus. 12-vuotiaana en ollut toipua tästä kirjasta. Tajusin, että rakkausromaanit ovatkin jotain iiii-han muuta mitä olin luullut.
B niin kuin Bologna. B niin kuin Bretagnen rannat. Paikkoja joihin kaipaan - jollain tietoisuuden hämärällä tasolla jatkuvasti. Minulla on hinku romuisille kujille vahvan kahvin seuraan, kuumaan iltapäiväaurinkoon. Ja samalla tuulisen meren rantaan - kastumaan sateeseen, tuntemaan itseni yksinäiseksi.
Kuvat:
Damon Albarn / Blur: Britmusicscene.com
Charlotte Brontë: tatteredcoverbookstore.blogspot.com
Bologna: VirtualTurist.com / Bologna Pages by Mundus
Bretagne: Coppermine Photo Gallery
14. maaliskuuta - Lempiasioita, inspiraatiota: A
A on aamukahvi. Ilman aamukahvia ei voi elää. Pidän vahvasta peruskahvista, jos tekee mieli makeaa ostan (en tee itse, tai tyhjennä pikakahvipussia kuumaan veteen) cappuccinon.
A on Armi Ratia. Ihailen Armi Ratiaa vaikka suhteeni Marimekkoon on vähintäänkin kaksjakoinen. Ratian tarina on mielenkiintoinen ja hänellä on lähes mystinen lahja pukea ajatuksensa, ideansa ja maailmansa sanoiksi ja teoiksi. ”On vain yksi velvollisuus – kauneus. On vain yksi todellisuus – uni. On vain yksi voima – rakkaus”.
A on Auster. Kirjat ovat minulle tärkeitä, Auster on yksi kirjallisuuden "henkilöytymistä", lähes kuin romaanihahmo itsekin. Auster kirjoittaa kauniisti ja kiehtovasti. Hän on itsekin kiehtova (miksei kauniskin) - ja elää sellaista "kirjailijan elämää" kuin kirjailijan "kuuluukin".
A on Andalusia. Haavemaa.
Kuvat:
Kahvi: http://www.lifehack.org/
Armi Ratia: charliesdesigndiary.blogspot.com
Paul Auster: www.bookreporter.com, copyright Jerry Bauer
Andalusia: Philippe Sainte-Laudy - uskomattoman hienoja kuvia, käykää katsomassa!
13. maaliskuuta - Friday the 13th
Koska varsinaisia (fyysisiä) onnettomuuksia ei tänään (pahaenteisistä merkeistä huolimatta) sattunut, keskityn henkisiin vammoihin.
Subilla alkaa Project Runwayn suomiversio. Ja minä en osaa ommella.
12. maaliskuuta - Onnea on...
Pirkko Hämäläinen!
Nyt puffi:
"ANNA 11 | Tässä iässä -sarjassa ikääntymistä pohtii Pirkko Hämäläinen, joka on jo vuoden alusta ilmoittanut iäkseen viisikymmentä, vaikka tasavuodet täyttyvät vasta toukokuun lopulla. Hänelle ikä on outo ja määrittelemätön asia, vähän kuin aika. Kuka osaa tarkasti sanoa, mitä aika on? Teksti Miia Siistonen. Kuvat Ari Heinonen."
Tanskalaisilta työkavereilta tuli päivitetty yhteystietolista, jossa oli joka tyypin syntymäpäivä vuosineen, päivineen. Kotimaiset kollegat kauhistelivat: onko tuokin ja tuokin jo ton ikänen, miten ne on noin laittanut ihan vuodetkin näkyviin... Niin, me häpeilemme vuosia, vuosirenkaita, elämän tuomaa kulumaa, iän tuomaa rasitusta. Suomalainen nainen häpeää elettyjä vuosiaan. Miksi? Jos jo ikä tuo mukanaan moisen peittelemisen tarpeen, mitä sitten tapahtuu asioille jotka todella haluaa pitää piilossa? Miksi nuoruus on hyve? Miksi me haluamme nuortua aina vaan?
Minä olen 34. Haluaisin olla kaksikymmentä vuotta vanhempi, tai sitten ihan pienenpienenpieni, 3-vuotias sirrisilmä. En todellakaan parikymppinen pimpparipömppö jonka elämänkokemus rajoittuu perjantai-iltaisiin keskarikänneihin ostarin takana.
Ja puffi ihan sen takia, että juttu on hyvä ja kuvat aivan älyttömän hienoja. Ja Pirkko! Mä haluan Pirkko Fan Clubin!
11. maaliskuuta - Kyl määki
Olin Turussa. Oli ihan kivaa. Paitsi se työpuoli. Ja ne työasiat. Ne iltamenot työkavereiden kanssa. Ja ne työkaveritkin. Varsinkin se tupelo joka juorusi röökipaikan höyryt toimitusjohtajalle vielä paluupäivän iltana.
Risotto oli hyvää, viini vielä parempaa. Hotelli oli ok, mutta kyllä se on omituisen ruma kaupunki. Kaunista, kaunista vanhaa on paljon, mutta siellä seassa sikinsokin omituisia peltilaatikoita. Ihan kuin joku olisi päättänyt pistää kaupungin kasvot salaa uusiksi (täysin randomilla) ja miettinyt että huomaakohan kukaan koskaan mitään.
9. maaliskuuta - Liikaa telkkua?
Miksi Fran Finen hoitolapsi nai David Duchovnya? Missä Scully? Ja eikö McElhone hoida enää Ranskassa erinäisiä salkkukeikkoja? Miksi Freddien käly on siellä kanssa, varsinkin kun se oli sitä ennen jumissa Laura Palmerin kotikulmilla?
Ja miksi se Josh Lymanin hoito myy huumeita? Ja Vilma Kivinen auttaa?!?
Kuinka Melrose Placen baariheppu voi olla Beverly Hillsissä? Ja tunteeko se Brenda Walshin, vai Brendan noitasisaruksena?
Ja miksi epätoivoinen kotirouva T. Hatcher on Seattlessa Frasierin kiusana, varsinkin kun se Melrose Placen symppishomo on naimisissa William H. Macyn vaimon kanssa -- täysin toisella puolella maata? Ja en edes aloita Bree Van de Kampista!
Luulin, että tutut naamat ovat vain saksalaisten dekkarisarjojen vitsaus, mutta nyt ne kierrättyvät kaikkialla. Onneksi se Mullan alla -mies on edelleen söötti, vaikka vääntääkin peistä Mirandan ex-hoidon kanssa. Joka sekin on söpö.
Laura Palmerin kaverin kuva http://www.madchenamick.net/
8. maaliskuuta - Isoäiti
Mamma on poissa -- tuskin taivaassa, muttei ainakaan helvetissä.
Mamma oli tiukka täti. Kasvatti lapsen yksin, muutti työn perässä pääkaupunkiin, ei koskaan antanut periksi -- ei ennen kuin oli pakko.
Mammalla oli pahkoja ja kolotuksia. Hieronta luvattiin maksaa perinnöstä. Nyt on sen perinnön aika, valitettavasti. Mieluummin juttelisin vielä mamman kanssa, hieroisin vuorotyöläisen hartioita, painelisin kipeitä pohkeita. Nauraisin mukana.
Mamma leipoi parhaat piirakat, virkkasi kauneimmat peiton, ilmoitti hintelien poikaystävien olevan "nyrkillä tapettavia", pisti juoppolallinaapurit kuriin ja antoi aina omistaan niille jotka tarvitsivat. Mamman yksiössä nukuin silkkitäkin alla monet lauantaiyöt saunan jälkeen. Loton jälkeen mentiin petiin, luettiin hetki ja juteltiin. Ja ne tarinat olivat maailman parhaita: karjalaisia juoruja, iloisia kaskuja, pelottavia salaisuuksia.
Nyt mamman jutut elävät vain muistoissani, silkkipeittokin meni kiertoon vuosia sitten.
7. maaliskuuta - Norja
Hesarin Meno&Paluu -sivut olivat täynnä junamatkailua. Heti alkoi menojalan kolotus.
Listauksessa oli useita upeita junareittejä Euroopassa ja maailmassa. Toteuttamistodennäköisyys (TT) on tietenkin reissulle kuin reissulle tällä hetkellä nolla, mutta eniten TT-pisteitä saisi junamatka Oslo-Bergen. Paljonkohan se maksaisi, ja voiko Norjaan ottaa omat eväät?
Bergenin kuva sivustolta http://www.classictravelling.com/
6. maaliskuuta - Ridge Forrester
- Puhuttaisko vähä leuoista?
- Täh? No, puhutaan vaan.
- Isällä on partaa.
- Niin on.
- Sulla on vaan leuka.
- Aha.
- Mutta onneks se on tosi iso ja siin o hieno ffvinni.
- Ai hieno finni? Kiitos vaan.
- Kiitos, kiitos ja ole hyvä.
5. maaliskuuta - Böle
- Maija ja Pasi.
- Masi.
- Ei kun Pasi. Pasi.
- Pasi.
- Just niin, Pasi.
- Pasi. Pasi tuli junassa.
- Joo, Pasi tuli junalla. Pasi asuu sen verran kaukana, että Pasin piti tulla junalla.
- Pasi tuli junalla. Pasi juna aafgoo froo spoot tet.
- Avgår från spår ett.
- Pasi tulee kerava, sitte jäävenpää, sitte tikkurila, sitte pasila...
- Joo, Pasila tulee ennen Helsin--
- Sitte PASI-la. Pasi-LA!
- ...
- Pasilla on Pasila! Pasi-LA! Pasilapasilapasila. Pasi ja Pasila! Sielä o Pasila ja Pasilla o Pasila. Ja juna menee Pasila ja Pasi menee Pasila. Se o Pasila. PA-SI-LA! Pasila!
- Se on Pasila.
- PA-SI-LA!
- Joo, Pasila, paitsi että Pasi tuli Keravalta.
- Ei oo Kerava! Ei Kerava!
- O-kei...
- Ei KERAVA!
- Okei! Ei Kera--
- Pasila. Pasilla Pasila. Pasi ja Pasila! Sielä o Pasila ja Pasilla o Pasila. Ja juna menee Pasila ja Pasi menee Pasila. Se o Pasila. PA-SI-LA! Pasila!
- ...
- Pasilla on Pasila! Pasi-LA! Pasilapasilapasila. Pasi ja Pasila! Sielä o Pasila ja Pasilla o Pasila. Pasila. Pasilla Pasila. Pasi ja Pasila!
- ...
- Pasi. Pasi. Pasi-la. PASI-la. Pa-SI-la. Pasipasisipapasispsiapisaispa-LA! Pasila. Pasilla Pasila. Pasi ja Pasila!
- Hei, sun ääni sortuu.
- Pasi. Pasila. Pasi. Pasila. Pasi. Pasila. Sipa. La. Pasi. La.
- ...
- Lapasia. Eiku Pasila. Pasilla. Pasi. La.
- Nyt nukkumaan.
- Pasila, pööle. Pasilla pööle.
4. maaliskuuta - Punainen valo
Hyvät helsinkiläiset kanssakävelijät,
sovittaisiinko seuraavaa? Takaa tuleva valitsee kävelylinjansa ja pitää huolta, ettei rysky edellä kävelevän kantapäille. Itsekseen kävelevän henkilön tulee kuitenkin hiukan vilkuilla sivuilleen, jopa taakseen, jos aikoo äkkiseltään singahtaa reitiltään toisaalle.
Oikeanpuoleinen liikenne. Learn it, live it, love it! Eli ei vasemmalta kylkeen.
Ja jos multi-tasking ei ole se vahvin osaamisen osa-alue, niin keskitytään siihen kävelyyn, katseluun ja hengittämiseen. Elektroniset vehkeet kannattaa jättää kassiin.
Nimim. Munat rikki ja jugurtit tuusan nuuskana, kiitos tollotallaajaan joka ei edes korvaansa kännykästä viitsinyt nostaa, vaikka sadattelin suhteellisen kovaa (lue: todella kovaa) möhnäisen kassin iskeytyessä suoraan vaalealle villakangastakilleni törmäyksen voimasta.
3. maaliskuuta - Kirjallista
Jossain (taisi olla itse asiassa Ilta-Sanomat) oli lista "Nämä kirjat pitäisi lukea". Olen lukenut ehkä puolet, mukana on sellaisia joita en tule koskaan lukemaankaan. Osaan kirjailijoista olen tutustunut, mutta eri kirjan tiimoilta. Kivahan näitä on kuitenkin ruksia, tuntee itsensä melkein viksuksi.
1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Aho Juhani: Rautatie (x)
3. Atwood Margaret: Sokea surmaaja (x)
4. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo (x)
5. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
6. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli (x)
7. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
8. Bellow Saul: Herzog
9. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
10. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan (x)
11. Camus Albert: Sivullinen
12. Canth Minna: Köyhää kansaa
13. Carpelan Bo: Axel
14. Dickens Charles: Oliver Twist
15. Donner Jörn: Isä ja poika
16. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus (x)
17. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (x)
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi (x)
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary (x)
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (x)
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut (x)
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto (x)
26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat (x)
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija (x)
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä (x)
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase (x)
34. Itkonen Juha: Kohti (x)
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus (x)
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
40. Kalevala (x)
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä (x)
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä (x)
46. Krohn Leena: Tainaron (x)
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko (x)
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu (x)
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas (x)
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla (x)
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus (x)
57. Meri Veijo: Manillaköysi (x)
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri
61. Milne A.A.: Nalle Puh (x)
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet (x)
63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu (x)
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari (x)
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies (x)
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo (x)
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/12 (x)
76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi (x)
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella? (x)
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno
81. Shakespeare William: Hamlet (x)
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat
83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä (x)
88. Styron William: Sofien valinta
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina (x)
93. Turkka Jouko: Aiheita
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut (x)
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret (x)
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri (x)
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen (x)
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran (x)
2. maaliskuuta - Perimmäisten kysymysten äärellä
Miksi nistit käyttävät huppariverkkareita ja puhuvat venyvällä nasaaliäänellä?
Miksi lasten laiminlyöjiä ei saa vankilaan?
Miksi N. Mikkonen sekoittaa g-pisteen ja feminismin toisiinsa? Eihän tässä nyt olla orkkuja vonkaamassa.
Miksi Ze Kerawah on kadonnut verkosta?
1. maaliskuuta - Huh-huh
Brittiläinen Lomakuumetta -dokudraama on varsinainen sunnuntai-iltapäivien helmi. Nämä engelsmannit nimittäin välittävät... öh, no, ryyppäämisestä ja rälläämisestä. Ja heillä on uskomattomat purukalustot. Ja ihan mieletön aksentti. Ja vartin sisällä he saavat kinan aikaan, milloin oman perheen, milloin lomakavereiden kanssa.
Krapulassa tuntee itsensä nyt niin paljon paremmaksi ihmiseksi.
25. helmikuuta - Vie mut minne vaan...
- Mä tahto reissuu!
- Minne reissuun?
- Junamaktalle!
- Minne meidän pitäis matkustaa?
- Kurkkukipuu!
- Siis mitä?
- Kurkkukipuu!
- Siis minne?
- Kurrhgu-KIPUU!
- Eihän sinne voi --
- GUURHGUUUKIIIPUU!
- Okei, okei. Sä haluat matkustaa kurkkukipuun. Mutta eihän se olisi kauhean kivaa, koska silloin sä olisit sairaana --
- Sairaat ihmiset pysyy kotona!
- Ja sä vaan matkustelet?
- Menee kurkkukipuu, otetaa lääkettä ja sitte dominoo. Tosi monta dominoo.
- Kiva.
24. helmikuuta - Grattis!
Vihdoinkin! Victoria ja Daniel saavat toisensa, ja minä ensimmäiset kuninkaalliset hääni sitten... Krhm. Sarahin ja Andrewin, kaiketi. Pieni, höpöhattaranälkäinen lettipää sisälläni riemuitsee!
Kuva sivustolta Allt om Stockholm. Kuvan copyright Scanpix.
23. helmikuuta - Pojalle ajattelemisen aihetta
Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Istuin sohvalla netissä surffaten. Rysän iltapesun, -pisun ja -pusun jälkeen alkaa äidin surffitunti.
Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Seitsemäntenä on operaattorin asiakaspalvelu. Emme tunne toisiamme, vaikka silloin tällöin soittelemme.
Onko sinulla paljon rutiineja?
Erittäin paljon. Aamuröökistä iltarasvaukseen.
Oletko rehellinen?
En. Valehtelen. Huijaan. Jätän sanomatta.
Miksi asut siellä missä asut?
Rysä vaati tilaa, minä vaadin ehjän asunnon. Mies muutti perheen perässä.
Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Ehdottomasti. Kai.
Koska viimeksi teit itse ruokaa?
En muista. Jonkun salaatintyngän väänsin männä viikolla.
Muistatko, minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?
En tod. Vinyyleissä taisi olla Bon Jovin Slippery When Wet -- sitä ennen kaikki oli kavereilta kopsattuna c-kasetilla... Herreysistä Mötikkään.
Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Röhnään sohvalla.
Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?
Mies, Rysä ja kissa. Tavallinen takatukkajamppa, kolmivuotias rasavilli ja vanha herra. Ihan perusperhe.
Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
Toivottavasti aamukone on perillä ajoissa. Toivottavasti isäni kuolee.
Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Sata -- raha-asioista ryyppyputkiin.
Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
En juuri... Aamuisin häilyn unen ja valveen välimaastossa ja silloin tulee "kuviteltua" kaikenlaista. Viimeksi olin joshlymanmainen Demareiden puheenkirjoittaja. Kirjoitin Maria Guzeninalle "Jos tämä on katkeruutta, olen ylpeästi katkerien puolueessa" -aiheista vastavetoa Kokoomuksen piikittelylle.
Oletko enemmän ujo vai villi?
Loppujen lopuksi ujo.
Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Valitettavasti en. Yleensä hampaiden kaivaminen ja autossa laulaminen vain jatkuvat katseista huolimatta.
Ketä kättelit viimeksi?
Poikaani. Rysä tykkää sanoa päivää-päivää.
Mitä näet kun suljet silmät?
Oranssihkoa. Vastapäätä on valo.
Kuinka monet kengät omistat?
Kymmenet. Niistä kahdet ovat kunnolliset.
Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
300, Rovaniemellä vierailevan näytelmäseurueen jäsenenä (lue: takarivin taavina).
Mikä oli päivän paras juttu?
Laskiaispulla. Rysän hali.
Luokitteletko ihmisiä?
Koko ajan. Milloin linnuiksi (tuo on tirskutilhi, tuo on harmaavarpunen, tuo on joutsen), milloin kaupungeiksi (samperin kerava, perhanan närpiö, ikuinen hyvinkää), milloin koululuokka -ajatuksella (nätti tyttö, aivoton urheilija, hikke, horo, päsmäri, takapenkin huutelija), milloin whats-innit-for-me -mallilla (vallanhimoinen, ihailun hinkuja, pakkopuurtaja), milloin ihan muuten vaan (se on pölhö koska sillä on takkuinen tukka, sen on pakko olla kiva koska sillä on Doc Martensit).
Kuinka korkealta katselet maailmaa?
Reilusta puolestatoista metristä. Korkojen kanssa 160 senttiä täyttä naislihaa.
Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Mies. Ja kissa.
Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä?
Itselleen nauramisen taito. Hymyilevät silmät. Solidaarisuus.
Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Valitettavasti molempiin. Valitettavasti.
Uskotko ihmeisiin?
En. Olen rukoillut ihmettä useasti -- enää en rukoile, enkä usko ihmeisiin. Siperia opettaa.
Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Arki. Viikonloppuna löllötään, arkena on pakko tehdä juttuja, eli käydä töissä. Mutta perjantaisaunan jälkeen ollaan kaksi päivää kuin Ellun kanat. Käytännöstä tykkää kaikki.
Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
Olin, vaikka särki. Kahvia ja lastenohjelmaa rysän kanssa puolisen tuntia kiireettä. Ihana mennä pöpperöisenä toisen pöpperön viereen.
Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
Olen, isän puolelta neljästä kolme. Äidin puolelta en ketään.
Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
Paskantärkeys. Itserakkaus. Päälle huutaminen. "Minä olen tärkein" -asenne.
Oletko kateellinen muille ihmisille?
Erittäin usein. Milloin rahasta, milloin menestyksestä, milloin ulkonäöstä. Olen kateellinen älyttömän usein, älyttömän usealle.
Oletko ollut kirpparilla myymässä?
Kerran. Pitäisi ehkä itse käydä, mutta meillä sisko kaapii kaapit ja hoitaa homman.
Koska eletään elämän parasta aikaa?
Toivottavasti ei vielä nyt, vaan vasta tulevaisuudessa.
Kuinka monta serkkua sinulla on?
Kaksi. Molemmat tyttöjä, molemmat ulkomailla.
Kirjoitatko päiväkirjaa?
En oikeastaan. En edes tätä blogia säännöllisesti. Raapustellut olen usein, kaikenlaista, mutten juurikaan ole saanut kunnon päiväkirjaa aikaan.
Koska olet viimeksi itkenyt? Miksi?
Tänään lähes kahdesti, en antanut itselleni lupaa itkeä kummallakaan kerralla. Ensimmäinen kerta oli erittäin huonon puhelinkeskustelun jälkeen (lähisukulaisen kanssa) ja toinen Miehen kanssa Rysän käytöksestä kiistellessä. Vasta-argumentti kilpistyi sanoihin "Painu vittuun." Se itketti.
Mikä muistuttaa viime kesästä?
Lehtijutut Latviasta. Silloin siellä paistoi aurinko, myös kuvainnollisesti.
Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
Ehdottomasti. Kuka korvaa Rysän? Ei ainakaan kakkosversio. Kuka korvaa Miehen? Ei mikään päivitys. Äiti 2.0? No way.
Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
Punaisehkot, ruosteisen ruskeat.
Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Heimon.
Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
Olen. Addams Family toiseen kertaan teinien lapsenvahtina oli liikaa, piti päästä vessaan ja tupakalle.
Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
Ei tietenkään. Voiko ihminen olla kaunis jos sisin on mustaa rumuutta?
Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
Valitettavasti, mutta yritän parantaa tässä tapani.
Osaatko keittää riisiä?
Kyllä. Ohjeen mukaan.
Pidätkö yksinäisyydestä?
En. En kestä yksinäisyyttä. Jos olen yksin kotona, pitää mennä nukkumaan, muuten olen kuin orpo piru ja hypin seinille. Elokuviin voin mennä yksin, ja kahville, yleensäkin paikkoihin jossa on ihmisiä.
Onko sinulla unelmia?
On, satoja. Toiveita ja unelmia lottovoitosta Oscar-voittoon.
Lempivuodenaikasi?
Sateinen, sumuinen syksy.
****
10 vuotta sitten minä...
1. Aloitin tappavat hommat erään firman leivissä.
2. Tiesin että teen konkurssin.
3. Olin vuoden kännissä.
5 vuotta sitten minä...
1. Vietin ankeaa aikaa ryypäten ja rällästäen.
2. Halusin tappaa itseni joka toinen päivä.
3. Luulin selviäväni selittelemällä kaikesta.
3 vuotta sitten minä...
1. Olin tuore äiti.
2. Pelkäsin turhia asioita.
3. Vihasin aktiivisesti asuntoani.
1 vuosi sitten minä...
1. Sain eräänlaisen ylennyksen töissä.
2. Halusin Espanjaan, päädyin Jurmalaan.
3. Pidin ystävääni hulluna.
Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen ollut suhteellisen onnellinen.
2. Olen yrittänyt tehdä parhaani.
3. Olen menettänyt hermoni turhan usein.
Eilen minä...
1. Olin hyvin väsynyt ja turhautunut.
2. Söin hernesoppaa.
3. Puhuin hevoselle.
Tänään minä...
1. Kimmastuin pomolleni.
2. En saanut hommiani hoidettua.
3. Pohdin kaiken mielekkyyttä.
Huomenna...
1. Menen Kööpenhaminaan.
2. Stressaan tekemättömistä töistä.
3. Vingutan visaa lentokentällä.
Meemit luettu ja kopsattu Minhin Haarakiilakonttorin kautta Haaveissain -blogista.
22. helmikuuta - Mitä nämä ihmiset tekevät iltaisin?
Nyt-liitteen tv-osiossa joku (ajankohtainen?) vieras saa punakynällä merkitä mielestään kiintoisat ohjelmat seuraavan viikon ajalta. Yleensä vieraskynä saa aikaan noin kaksi merkintää, joista toinen on Avara luonto ja toinen joku Teeman leffoista.
Ottaisivatpa minut punakynän heiluttajaksi! Joka päivälle tulisi noin viisi merkintää. Otetaan esimerkiksi nyt kuluva viikonloppu.
Perjantai 20.2.
19-21 Charlie Wilsonin sota -leffa Canalilta
21-22.30 Ilman johtolankaa ja uutiset Maikkarilta
23-01 CSI ja Conan O'Brien Subilta
02-3.30 Varg Veum Canalilta
Lauantai 21.2.
11.40-12 House Canalilta
15-18 Entourage -putki Canalilta
18-19 Kurjat kuppilat Maikkarilta
19-21 Serie A -futismatsi
21-23.30 David Galen elämä -leffa Neloselta
Sunnuntai 22.2.
13.30-15.30 Frasier -putki Neloselta
18-19.30 American Idol Subilta
19.30-21 Kuorosota Neloselta
21-22 Amazing Race Maikkarilta
22-23.30 Uutiset ja Aina vaarassa Maikkarilta
23.30 Paholainen pukeutuu Pradaan Canalilta
01- Oscar -gaala Neloselta (jos pysyn pystyssä...)
Ja tähän päälle vielä aamujen lastenohjelmat!
Viikon vieraskynän, Arto af Hällströmin saldo oli vain yksi merkintä näinä kolmena päivänä! Yksi! (Lauantai-illan Pasila Kakkoselta).
Koska ainakin yritän olla rehellinen, myönnän, että joko tv tai stereot ovat taloudessamme aina päällä. Iltaisin usein tv. Mutta myönnän myös, ettei minulla ole hajuakaan mitä Idolissa tapahtui, kuka tippui Amazing Racessa tai onko Marion vielä mukana Kuorosodassa (ei ole, luin netti-Iltalehteä), eli kovin tarkkaan ei tule tyhmälaatikkoa kyylättyä.
Silti! Yksi merkintä? Yksi?
21. helmikuuta - Haavemaa
Pionipenkin on oltava runsas!
Ihana kurjenpolvi ja perinteinen särkynyt sydän omenapuiden juureen.
Unikoita kukkapenkkiin ja kuunliljaa reunuskasviksi.
Liljapenkin vaaleanpunaiset kaunottaret.
Ruusuja olla pitää!
Kymmenen kukkaa haaveiden puutarhaan. Kaikki kuvat www.viherpeukalot.fi -nettikaupan sivuilta.
Kukkasivustot ja siirtolapuutarhahaaveet ovat pehmittäneet pääni kokonaan. Selittäessäni freesioiden kasvattamisen hankaluutta ilman kasvihuonetta (ihan noin teoreettisella tasolla) Kämppis ryhtyi (valitettavasti) pohdiskelemaan.
- Jos mulla olis siirtolapuutarhatontti, niin mä en kasvattaisi siellä yhtään mitään. Mä kasaisin sen koko palstan täyteen puutarhatonttuja. Sellaisia mitkä loistaa pimeässä ja tasatunnein ne heiluttais käsiä ja naurais sellaisen kolkon hoh-hoh-hoo -naurun. Jo ois naapuriparakeiden asukkailla ihmettelemistä siinä palstassa!
Pipon sijaan aion kutoa ukolle aukottoman kypärän. Jo ois kakslahkeisella ihmettelemistä siinä värkissä.
20. helmikuuta - Missimittari
Ihanaa, että "historiallinen" uudistus on vihdoinkin tehty missikisoihin -- koko Suomen kansa saa äänestää suosikkinsa voittoon! Ihanaa, että parikymppisten mimmien tähdittämä missimittari koostuu keikistelystä bikineissä huonon grafiikkataustan edessä. Tissiä, pyllyä, kikattelua, hiusten huitomista. Kuin huonoa pornopuhelinmainostusta. Ihanaa, että Timo T. A. Mikkosella on näistäkin tytöistä vankka mielipide.
Vakavasti. Koska nämä karjamarkkinat loppuvat? Punaposkiset lettipäät tuskin voivat pitää näitä rimppakinttuja enää idoleinaan -- eikö olisi jo aika laittaa pillit pussiin?
18. helmikuuta - Kevyesti keskellä päivää
Isyysvapaat, äitiysvapaat, vanhempainvapaat... Kuka pitää vapaat, kuka on töissä? Kenelle vapaasta maksetaan ja mitä?
Pieniä havaintoja omalta äitiuraltani. Se ei ole mikään vapaa ja se raha on ihan hanurista.
Isät kotiin vaikka lain pakottamana. Jo riittää rintamakarkuruus! Jo riittää joukkopako työpaikan helpompiin helmoihin. Jo riittää selittely milloin mistäkin projektista, uranäkymistä, rahan haalimisesta!
Isät puurokattiloille. Isät pyllyjä pyyhkimään! Ukot pulkkamäkeen, mäkkäriin ja pallomereen. Äijät törröttämään hiekkalaatikon reunaan ja keinun tolpille!
Jo riittää äitien riisto! Jo riittää unelmien polkeminen! Mitä sillä miehen uralla tekee kun on itse rättipoikkikatki ja minkäänlaista lohtua ei tulevaisuudessa näy? Ja ne projektibonusrahatkin on luultavasti hassattu jo moneen kertaan, milloin uuteen akkuporakoneeseen tai venemaaliin.
Vanhemmuus on jakamista, kaiken jakamista; vastuut, velvollisuudet, vapaudet. Rahat, röhät ja ripulit. Molempien täytyy hoitaa osuutensa, yhteisrintamassa. Jo riittää selitelly! Äijät äitiyslomalle ja heti!
17. helmikuuta - It's Barbie's World, We Just Play in It!
Barbie täytti 50 vuotta ja juhlan kunniaksi New Yorkin muotiviikolla nähtiin Barbien kunniaksi järjestetty muotinäytös -- suunnittelijoiden innoittajana tietenkin itse Barbie.
Ensireaktio uutiseen oli kauhistus, mutta kuvia katsoessani hämmästytin jopa itseni: osa asuista oli (on!) ihania. Alla mielestäni parhaat.
Ilmeisesti ensimmäisen Barbien innoittama fiftarimekko -- tässä voisi juhlia useammankin illan!
Ah! Iso tukka, pieni mekko! Pinkkiä, perhosia... Jos olisin 20 kiloa hoikempi, 50 senttiä pidempi ja blondi, niin sitten... Mutta mekko on mielestäni aivan ässä!
Tämän jos saisi mustana!
Jezebelin raportti Barbien muotishow'sta osoitteessa www.jezebel.com ja Sami Sykön blogi Hesarin sivuilla. Ja tietenkin itse syntymäpäiväsankari sivuilla barbie.com.
Kaikki kuvat Jezebelin sivuilta.
17. helmikuuta - Kehittävää keskustelua
Tänään töissä oli kehityskeskustelu. En kehittynyt ja keskustelukin lähinnä takelteli. Siinä istuttiin pöydän ääressä röhimässä kuin kaksi varista, pomo ja minä. Kaikki on oikeastaan hyvin, vaikka pienistä asioista tekee mieli naputtaa... Mutta niinhän se on aina.
Mutta ne paperihommat: ne on saatava järjestykseen. Huomisen agenda: paperihommat. Eli toisin sanoen kaikki meileistä julkaisuohjelmaan ja takaisin.
16. helmikuuta - 3 vuotta ja yksi kuukausi
Toivuit äidin viikon työmatkasta huomattavan pienin vaurioin. Tarhassa oli ollut kivaa, kotona mukavaa ja ensimmäinen intoilu kotiinpaluun tiimoilta oli suklaavanukkaan saaminen.
Innostut pienistä asioista ja usein haluat samoja asioita kuin mitä vanhemmillasi on. Innostuneena hypit tasajalkaa ja kiljut jotain sekavaa. Vihaisena lähinnä vingut "Mihis tarvii apua, mihis tarvii apua" -- äänesi nousee ainakin oktaavin.
Homer Simpson on edelleen idolisi.
Tykkäät jutella setäsi (7-vuotias sälli pohjoisesta, tervetuloa uusperheen kiemuroihin!) kanssa puhelimessa. Keskustelu koostuu "Vaaaaaa-lkoine iiiiiiiiimu-RRRi" -karjunnasta.
Laulaminen on mielestäsi kivaa ja olet opettanut kotonakin Sammakkomummo -laulun. Joululaulut kuuluvat alati laajentuvaan repertuaariisi.
Laulava, naurava poika. Paitsi nukkumaan mennessä jolloin piru on irti eikä mikään miellytä.
15. helmikuuta - Sunnuntai-illan keskustelu
(Mies ja nainen sohvalla, tunti on oltu hiljaa. Telkkarissa pyörii uutiset-)
- Jos Kokkisota ja Kuorosota tappelis, ni kumpi voittais?
- Mun mielestä Kuorosota.
- Ai siks kun siinä on enemmän ihmisiä?
- No joo... Massa jyrää.
- Mut Kokkisodassa niillä on veitsiä. Ne pystyy teilaamaan vaikka minkälaisen massan.
- Totta toikin.
- Eli siis Kokkisota voittais?
- Kyl se varmaan sitten voittais. Mitä sitä tekee vaikka millä määrällä ihmisiä jos ne on kaikki kuolleita.
- Niin mäkin ajattelin. Vaikka se tuntuu ensin että tottakai se olisi Kuorosota.
- Mutta ei se sitte niin ollutkaan.
- Mikään ei ole itsestään selvää. Niinku massa versus veitset.
- Ei koskaan olekaan. Aina pitäisi miettiä asiat loppuun asti.
- Totta.
- Aivan.
- Hyvä.
- Hyvä.
(Hiljaisuus jatkuu, uutiset jatkuu.)
14. helmikuuta - Ystävänpäivänä Yrjö Kopralle
Yrjö,
Olet sitä mieltä ettei yritys ole hyväntekijä, eikä yritystä voi vaatia luopumaan optioratkaisuistaan kansallisiin talkoisiin vedoten. Olet myös sitä mieltä, että "yhtiön johtaminen vaikeiden aikojen läpi pelkällä virkamiesmäisellä peruspalkalla on käytännölle vieras ajatus".
Minäpä kerron mikä on käytännölle vieras ajatus.
Kannattava yhtiö supistaa toimintaansa, koska voitto ei tyydyttänyt omistajia. Työntekijöitä lomautetaan, jopa irtisanotaan. Jäljelle jääneet jakavat työt uudelleen, jokainen saa enemmän kuin osansa.
Ylitöitä tehdään, mutta niistä ei makseta. Säästösuunnitelmia toteutetaan, niistä ei saa valittaa. Työntekeminen on vaikeaa, asioita ei ehditä hoitaa, työntekijät väsyvät, pahoinvointi lisääntyy. Koulutusmäärärahat peruttu, palkat jäädytetty.
Pomo pahoittelee, esimies yrittää ymmärtää. Työntekijää vain ahdistaa, ketuttaa, potuttaa, väsyttää.
Yrjö, minäkin haluan optiorahaa, koska teen töitä vaikeiden aikojen läpi.
Yrjö, on väärin edes vaatia, että tässä pelkällä virkamiesmäisellä peruspalkalla raadettaisiin.
Yrjö, jo riittää käytännölle vieras ajatus siitä, että tässä perse ruvella vaan väännetään osakkeenomistajille tulosta.
Yrjö, kansalliset talkoot ovat syvältä. Turha minua on niihin vinkua osallistumaan. Ei näillä rahoilla.
Yrjö, ihan totta: työntekijäkään ei ole hyväntekijä.
9. helmikuuta - Kademielellä
- Mää haluu kans niistää!
- ...
- Anna paperii! Mää kans niistää!
- ...
- Ei tuu, ei tuu räkää!
- ...
- Missä o mu räkä?
- ???
- Missä o mu räkä? Missä o mu lunssa? Määä-ä tahtoooo-o räkää, mä tahtoo-ooo-o lunssa!
- !!!
- Äiti ettii lunssan! Nyt heti! Äiti ettii!
- ###
8. helmikuuta - Uutisia
Olen katsonut viikon CNN -kanavaa. Olen oppinut paljon.
Intiassa ollaan siirtymässä yksipäiväisiin krikettiotteluihin. Krikettiotteluissa on cheerleadereita.
Madagaskarin kupeessa on hirmumyrsky.
Englannissa oli hirmu lumimyrsky.
Amerikassa kaikki on edelleen huonosti.
Olympiauimari (Phelps? Phillips?) jäi kiinni pilven polttelusta, pyysi anteeksi, Kellog's perui sponsorirahat, uimayhdistys treenirahat.
Ja nämä uutiset pyörivät uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...
23. tammikuuta - Nyt saa tää jo riittää...
Hesarin viikonloppuliitteessä oli taas se pakollinen Kallion lukio -juttu. Kiltit, armahtakaa! Ei enää näitä ultrabra-esikoiskirjailija-näyttelijä-laulaja-sirkustemppuilija -hehkutuksia.
Mä olen niiiiiiiiiiiin kyllästynyt. Tiedetään, että ovat Suomen parhaimmistoa, sitä gylttyrelliä valioluokkaa, ainutkertaisuuden airuita. Mutta ihan totta -- eikö koko maasta löydy toista koulua (vaihteeksi edes SYK) mistä saataisiin jutuntynkä aikaan?
20. tammikuuta - Voe rähmä
Rysällä on silmätulehdus, äidillään aivovaurio. Isä on päällisin puolin kunnossa.
Niina Mikkosen lauantaisesta purkauksesta on netissä paisunut kunnon hiivapulla. Kotiäitiyttä erittäin kiivaasti puolustava Mikkonen on saanut natsitarha-vertauksillaan monet niskavillat sojottamaan (niin minunkin). Kommentteja on satanut puolin ja toisin; tarhalapsien vanhemmat, tarhan käyneet aikuiset, kotona kasvatettavat ja kotona kasvatetut ovat taittaneet peistä eri forumeilla.
Mitäpä yhdestä Mikkosesta? Valitettavasti on sanottava, että naisen ajatuksilla on yhtä paljon painoarvoa kuin lehmän mielipiteillä, mutta viihdyttävähän tuo kampaajamestari on. Kun ei ole koskaan jälkikasvuaan pistänyt edes pyllistämään päiväkotiin päin, on helppo huudella neuvoja. Kun mies elättää ja omakotitalokin on rakennettu, voi ehkä jäädäkin kotiin viettämään virikkeellistä arkea.
Pahalta tuntuu päiväkotien hoitajien puolesta - ammattikuntaa halvennetaan heppoisin perustein. Pahalta tuntuu kotiäitien puolesta - edustajana moinen hihhuli. Pahalta tuntuu "uramuijien" puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain äidin tahdosta kiinni. Pahalta tuntuu isien puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain leivän tienaamista lapselle ja lapsen äidille.
Mutta eniten korventaa lasten puolesta: miksi aina jostain löytyykin joku aikuinen joka kertoo minkälaisia niistä tulee jos jotain tehdään eri tavalla kuin itse?
Ja miksi pitää huutaa? Opetetaanko kotona huutamaan toisten päälle?
19. tammikuuta - Kolme vuotta ja kolme päivää
Sinulla on polkkatukka, käyt tarhassa ja röhkit vieläkin öisin.
Lempilelusi on edelleen kissamme ja lempileikkisi kissan kiusaaminen. Tv:n Muumit saavat jakamattoman huomiosi lauantaiaamuisin ja suihkussa seisominen sunnuntai-iltaisin. Olet tiukkatahtoinen, hiukan valittavaakin sorttia. Vihaisena uliset kuin nälkäinen susi - huutosi kuuluu varmasti Siperiaan asti.
Öisin näet painajaisia. Aamuisin en halua nousta, vaan käpertyä isoon sänkyyn "peijton alle, äiti vieree". Iltaisin olet usein väsynyt - mustat silmänalusesi saavat minut tolaltani.
Osaat pulkkailla, mutta luistimet ovat sinulle "kenkä mis o veissi". Osaat jo soittaa vähän nokkahuilua, muttet halua että äiti laulaa. Tykkäät piirtämisestä, mutta harvemmin paperiin. Raivoat jos et saa haluamaasi. Itket kun satutat itsesi tai imuri (vastoin erittäin tarkkoja ohjeitasi) on siirretty kaappiin. Naurat Gigantin tv-mainokselle missä Heikki Silvennoinen esittää tamperelaista. Junat ja metrot ovat edelleen suosikkejasi.
Ja tiedät jo nyt mikä ero on arkipäivällä ja vapaapäivällä. Arkipäivänä mennään "tarhaa kattoo Osannaa" ja vapaapäivänä "löllötää soffalla". Mikäs siinä - Rosanna on ihana, mutta löhöily sohvalla vielä ihanampaa.
