20. tammikuuta - Voe rähmä

Rysällä on silmätulehdus, äidillään aivovaurio. Isä on päällisin puolin kunnossa.

Niina Mikkosen lauantaisesta purkauksesta on netissä paisunut kunnon hiivapulla. Kotiäitiyttä erittäin kiivaasti puolustava Mikkonen on saanut natsitarha-vertauksillaan monet niskavillat sojottamaan (niin minunkin). Kommentteja on satanut puolin ja toisin; tarhalapsien vanhemmat, tarhan käyneet aikuiset, kotona kasvatettavat ja kotona kasvatetut ovat taittaneet peistä eri forumeilla.

Mitäpä yhdestä Mikkosesta? Valitettavasti on sanottava, että naisen ajatuksilla on yhtä paljon painoarvoa kuin lehmän mielipiteillä, mutta viihdyttävähän tuo kampaajamestari on. Kun ei ole koskaan jälkikasvuaan pistänyt edes pyllistämään päiväkotiin päin, on helppo huudella neuvoja. Kun mies elättää ja omakotitalokin on rakennettu, voi ehkä jäädäkin kotiin viettämään virikkeellistä arkea.

Pahalta tuntuu päiväkotien hoitajien puolesta - ammattikuntaa halvennetaan heppoisin perustein. Pahalta tuntuu kotiäitien puolesta - edustajana moinen hihhuli. Pahalta tuntuu "uramuijien" puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain äidin tahdosta kiinni. Pahalta tuntuu isien puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain leivän tienaamista lapselle ja lapsen äidille.

Mutta eniten korventaa lasten puolesta: miksi aina jostain löytyykin joku aikuinen joka kertoo minkälaisia niistä tulee jos jotain tehdään eri tavalla kuin itse?

Ja miksi pitää huutaa? Opetetaanko kotona huutamaan toisten päälle?