18. helmikuuta - Kevyesti keskellä päivää

Isyysvapaat, äitiysvapaat, vanhempainvapaat... Kuka pitää vapaat, kuka on töissä? Kenelle vapaasta maksetaan ja mitä?

Pieniä havaintoja omalta äitiuraltani. Se ei ole mikään vapaa ja se raha on ihan hanurista.

Isät kotiin vaikka lain pakottamana. Jo riittää rintamakarkuruus! Jo riittää joukkopako työpaikan helpompiin helmoihin. Jo riittää selittely milloin mistäkin projektista, uranäkymistä, rahan haalimisesta!

Isät puurokattiloille. Isät pyllyjä pyyhkimään! Ukot pulkkamäkeen, mäkkäriin ja pallomereen. Äijät törröttämään hiekkalaatikon reunaan ja keinun tolpille!

Jo riittää äitien riisto! Jo riittää unelmien polkeminen! Mitä sillä miehen uralla tekee kun on itse rättipoikkikatki ja minkäänlaista lohtua ei tulevaisuudessa näy? Ja ne projektibonusrahatkin on luultavasti hassattu jo moneen kertaan, milloin uuteen akkuporakoneeseen tai venemaaliin.

Vanhemmuus on jakamista, kaiken jakamista; vastuut, velvollisuudet, vapaudet. Rahat, röhät ja ripulit. Molempien täytyy hoitaa osuutensa, yhteisrintamassa. Jo riittää selitelly! Äijät äitiyslomalle ja heti!