6. helmikuuta - Se oli silloin, nyt on nyt

Itsenäisyyspäivä. Pistää miettimään olenko minä itsenäinen. Tuumaustauon jälkeen päädyn ei-kannalle. En ole itsenäinen, vaan kovastikin riippuvainen muista. Olen riippuvainen töistä, pomostani, työkavereista ja palkanlaskennan pääjehusta. Olen riippuvainen toisestakin työpaikastani. Olen riippuvainen rahasta. Olen riippuvainen kämppiksestäni mitä hälyyttävissä määrin. Olen riippuvainen tupakasta ja viinasta.

Mutta vielä enemmän pelottaa se, mistä en enää ole riippuvainen: ystävistä, seksistä, liikunnasta, hiljaisista hetkistä, taide-elämyksistä, onnellisuuden tunteesta, saavutuksista, rakkaudesta.

Mistä minä oikein olen luopunut ja millä helvetillä olen ne korvannut? Mikä minusta on oikein tullut? Mikä minua oikein vaivaa?

Näin olen kirjoittanut neljätoista kuukautta sitten. Kuinka erilaiselta elämä näyttääkään nykyään! Onneksi! Minulla on perhe, aikaa vihdoin myös ystäville, aikaa nautiskella, mietiskellä ja rakastaa. Minusta on tullut melko onnellinen.