10. helmikuuta - Nomen est omen

Lapselle pitää saada nimi. Helpommin sanottu kuin tehty. Yksikään nimi ei ole saanut kannatusta molemmilta "Elmon" vanhemmista. Varsinkin kämppiksellä oli yksi ja miljoonaa syytä torpata jokainen nimi jota ehdotin.

- Iiris?
- Mulla oli sen niminen saksan maikka. Ei käy.
- Esteri...
- ...n perseestä.
- Sonja?
- Paha karma.
- Larissa?
- Ei venäläisnimiä.
- Lotta?
- Ei suojeluskuntanimiä.
- Emma?
- Ylikulunut jo Frendeissä.
- Oona?
- Ei. Se on Chaplinin vaimon nimi ja mä en ole koskaan tykännyt Chaplinin vaimosta.
- Helmi?
- Varattu.
- Varattu?
- Joo. Epun tyttärestä tulee Helmi, se on varannut sen nimen.
- Eihän Epulla ole tyttöystävääkään!
- No, sitten kun sellanen on ja kun se tulee raskaaksi ja jos se on tyttö, niin siitä tulee Helmi.
- Vilma?
- Ja jos tulee poika, niin siitä sitten Retu, vai? Ei.
- Veera?
- Telenius.
- Inessa?
- Ei venäläisnimiä, mähän sanoin jo!

Kämppiksen ehdotus? Liisa. Jos tulokas olisi ollut tyttö, siitä olisi tullut Anna Liisa Jotain. (Tiedän, tiedän. En anna, en kadu. Hah-hah.)

Mutta koska tulokas olikin poika, nimiksi tuli isoisoisien nimet. Ei tarvinnut edes taistella ja hyvä niin.