11. helmikuuta - Siellä missä sydänkin...

Millainen on hyvä kämppis?

No, hmmm. Minun kämppikseni on iso, pitkä, isomahainen, pitkätukkainen, älykäs, hauska, huumorintajuinen, asioista perillä oleva, leffoja paljon katsova, musiikkimaussaan rajallinen, vilukissa, kissoja muuten vihaava, jalkapallofanaatikko, kirjoja rakastava, shakkia pelaava, oluesta tykkäävä, punaviinejä himoitseva, filosofiaa harrastava, pitkälauseinen, kroonisesti rahapulainen, nykyään tupakoimaton, ehdoton, sängyssä loikoileva, BBC:tä jatkuvasti katsova, partainen mies. Rakastan häntä enemmän kuin... no, montaa muuta asiaa. Olisi vaikeaa, mahdotonta, olla ilman häntä.

Ja miten sellaisen oikein saa?

Istumalla tarpeeksi pitkään lähiöpubissa, piirittämållä, viemällä elokuviin, lähettämällä paljon kirjeitä, tapaamalla Pariisissa, pyytämällä muuttamaan mukaansa, perustamalla yhteisen firman, kärsimällä yhteisen firman konkurssin, ymmärtämällä hänen äitinsä henkisen sairauden (ja ne muutkin perheenjäsenet joiden käytöstä edes jonkinlainen kliininen diagnoosi voisi selittää), jaksamalla hänen uupumustaan, maksamalla hänen menonsa, ymmärtäen hänen haaveensa, jakamalla hänen unelmansa ja rakastamalla jatkuvasti - kokonaisuutena, ilman painolasteja, muistaen ihanat hetket, odottaen tulevia sellaisia.

Ei mikään maailman helpoin homma. Mutta... hän on parasta maailmassa. Parasta maailmassa ikinä.