21. helmikuuta - ...ja sitten hymyä!

Väitin joskus aiemmin, että ihanin asia vauvassa on helpottavan pierun pöräisy. Olin väärässä. Ihaninta ikinä on lapsen hymy. Kun sen on kerran nähnyt, sitä tekee mitä vain saadakseen lapsensa hymyilemään, kuten esittää pelkät alushousut jalassa "Joutsenlammen" askeleita laulaen ko. teemaa särkyneellä äänellä taustamusiikiksi. Lapsella oli hauskaa, mutta herätin raakkumisellani yötöistä väsyneen Kämppiksen.

- Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Miksi mä en saa nukkua? Kauhee mekkala! Ja miksei sulla ole vaatteita päällä? Mikä se hirveä pomppiminen oli? Sä näytät ihan seonneelta hirveltä! Ja se ääni, on se kumma jos tuosta lapsesta tulee musikaalinen kun äitinsä ääni on kuin vilustuneella variksella! Jumalauta, mä sanon että... Hei, sehän nauraa! Sillä on hauskaa! Naura vielä vähän, naura isille vähän! Hei Melli, pompi vielä vähän. Ja laula kans, siitä se tykkää! Noin, ihana hymy! Naura vaan, nauretaan yhdessä äidille!

Lapsen hymy sulattaa paatuneimmankin pahantuulisen pöhkön.