17. helmikuuta - Mikä ristus on ku ei ahrista?

Hyvä päivä! Poika on iloinen, minä olen väsynyt, mutta onnellinen. Väsynytkin on vähän väärin sanottu - ehkä hieman tylsistynyt. Äh, tylsistynytkin on väärin...

Nimittäin (ja tämä on taas niitä asioita, joita kukaan ei oikein kerro etukäteen) on vaikea tottua ajatukseen, että vauva on aina ja jatkuvasti vieressäsi. Ainoa paikka, jonne voi mennä itsekseen on vessa - eikä sinnekään kovin pitkäksi aikaa. Olen onnekas siinä mielessä, että Kämppis on yötöissä ja lyhyiden aamu-unien jälkeen seurassamme lähes koko päivän. En usko, että jaksaisin olla jatkuvasti kahden vain vauvan kanssa. (Vauvan kanssa on ihanaa, mutta kyllä sitä pitää joskus päästä juttelemaan aikuisen kanssa).

Toinen onni on se, että nyt kuukauden ja päivän ikäinen toukkamme on ylimaallisen ilmiömäinen nukkumaan - yöllä vedetään kahdeksan tuntia unta kaaliin kertaheitolla. Kukaan ei sitä usko, mutta totta se on. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta ilmeisesti kerrankin jotain oikein... Muutama asia jotka olen huomannut:

- Vauva "löytää" oman rytminsä omaan tahtiinsa. Anna iltaunen tulla rauhassa.
- Silittele ja pölöttele rauhallisesti.
- Tarkista "ilmanpaineet": röyhtäytä kunnolla ja helpota ilmavaivoja hieromalla.
- Väsytä lapsi päivällä: laula, leiki ja kävelytä ulkona. Käy vauvan kanssa kylvyssä tai suihkussa.
- Tankkaa lapsi täyteen ruokaa (mutta muista röyhtäyttää), täydellä vatsalla ainakin meidän jälkikasvu tuntuu nukkuvan paremmin.

Ja sitten yksi ristiriitainen kikkakutonen. Ensin pitää selittää:

Ennen lapsen syntymää en koskaan tajunnut ns. perhepedin ideaa. Minusta lasten tuli nukkua omissa sängyissään, aikuisten omissaan. Nelosen seksigurutkin kehottivat heivaamaan kehdon kammarista jotta seksielämä elpyy synnytyksen jälkeen. Ja ties vaikka sitä kierähtää lapsen päälle ja lapsi tukehtuu...

Nyt olen tasan toista mieltä.

Lapsemme nukkuu parisängyssämme niin rauhallisesti, etten edes halua pakottaa häntä takaisin pinnasänkyyn. Pöhelö tuhisee minun puolellani sänkyä, Kämppis kuorsaa omalla puolellaan. Kertaakaan en ole edes ollut lähellä kierähtää lapsen päälle; sen verran poikasesta lähtee ääntä ja liikettä ettei päälle punkemisen vaaraa ole ollut. Ja seksielämäkin sujuu ihan ok.

- Anna lapsen nukahtaa viereesi, suojaa pehmeästi kädellä vartaloa, jotta jälkikasvu "tietää" olevansa turvassa. Kun lapsi alkaa unissaan hamuta ruokaa, anna reilusti rintaa, mutta katso ettei pieni puklaa suuhunsa (ns. roisin rokkarikuolema -syndrooman ehkäiseminen).

Näillä metodeille meidän juniorimme koisii. Mitkä kikat teillä puree?