30. maaliskuuta - Käymään vaan...

Ensi maanantaina pitäisi käydä kääntymässä jälkikasvun kanssa tervehtimässä toimiston tätejä. Sähköpostissani eräälle päällikkötason henkilölle mainitsin tosin, että vierailu riippuu täysin pojan henkisestä vireystilasta ja siitä, meneekö viikonlopun söpöysharjoitukset putkeen. Omituista, kolme kuukautta sitten mietin lähes koko ajan mitä minusta ajatellaan ja kuinka minua toivottavasti työpaikalla kaivataan, mutta nyt koko pistäytyminen tuntuu lähinnä yhtä ahdistavan pakonomaiselta kuin isotädillä visiteeraaminen. Mutta eihän sinne mennä olemaan... onneksi!

Mielentilaani tänään ahdisti myös liika ihmisten näkeminen; kolme tapaamista ja kolme linkkiä joko entisiin tai nykyisiin työkavereihin. Onko tämä kaupunki todellakin näin pieni? Jokaisesta kohtaamisesta jäi pieni karvas maku jäytämään suun sopukoihin; tapaamani naiset olivat äksyjä ja mies kyllästyneen kuuloinen. Krääh ja plääh. No, maanantaina voisi sitten tiedustella mikä sitä päällikön rouvaa oikein vaivaa kun ei edes päivää viitsi sanoa.

*****

Poika kujertelee ja naureskelee iloisesti iltaisin, mutta nukkumaanmenoa ennen pitää kailottaa niin että äidin korvat soi ja kaljussa makuuhuoneessa seinät raikaa. Pienet lapsethan aina änttyilevät ennen petiin painumista, mutten olisi uskonut että uniuhmaus alkaa jo parin kuukauden iässä. Pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön: tissiä entistä syvemmälle suuhun.

*****

Ja ulosottomies muisti minua taas. Tällä kertaa peräti kahdella kirjeellä. Tunsin vatsan pohjassa tutun muljaisun ja mietin kuumeisesti mikä lappu on nyt jäänyt laittamatta ja vero maksamatta. Pah, turhaa oli huoli ja murhe. Toinen oli kuitti ja kiitos valtiolta, toinen maksukehoitus (tuollainen herttainen ulosottoviraston tapa muistaa minua, että voisin lakisääteisen mittauksen lisäksi suorittaa maksuja myös vapaaehtoisesti).

Nauraisin, jos jaksaisin.

Mikä järki on lähettää joka kuukausi maksukehoituksia ihmiselle jolta viedään jo kolmasosa tuloista? En haluaisi availla kirjeitä joissa muistutetaan, että kyseisen kehotuksen huomiotta jättäminen johtaa ulosottotoimiin välittömästi - varsinkin kun ulosmittaus on jo käynnissä. Turhaa uhkailua ja kyykyttämistä sanon minä! Ja mikä äly siinä on, että laitetaan kuitti ulosmittauksesta muttei kerrota ulosmitattavan rahamäärän loppusaldoa? Kerrotaan kyllä että tähän ja tähän on laitettu fyffendaalia, mutta kun minua kiinnostaisi vain ja ainoastaan se könttäsumma mikä siellä on jäljellä. Ei muut kulut kiinnosta tässä vaiheessa pierun vertaa.

Ei ihme, että ulosottovirasto laittaa ihan reippaan kokoisia omia kulujaan velkasummien päälle, kun pelkästään paperin tuhlaus on tätä luokkaa. Terveisiä vain voudeille!

*****

Lopuksi päivän piristys, tällä kertaa seinäkoristeita Pottery Barnin tapaan. Ihana, ihana, ihana idea! (Sohvakin on ihana. Ja matto. Ja seinän väri.)