25. maaliskuuta - Pallo on pyöreä

Puhuimme kämppiksen kanssa jalkapallosta. Olemme molemmat faneja: hän seuraa italialaista, minä englantilaista. Hänen joukkueensa on AS Roma, minun Arsenal.

Mietimme myös jälkikasvumme kohtaloa urheiluharrastusten kovassa maailmassa. Kämppis ei saanut koskaan harrastaa mitään, joten hän on sitä mieltä, että pojalle kaikkea ja aina parasta. Minua puolestaan huoletti jalkapallokulttuurin kuoleminen pois.

On nimittäin kahdenlaisia urheiluihmisiä. On niitä, jotka seuraavat vaikkapa futista vain sen takia, että se on sillä hetkellä hienoa ja hubaa. He tietävät että paitsio on paha ja Beckham siirtyi Espanjaan, mutta puhuvat samaan aikaan erätauoista ja valittelevat kun maaleja tulee aina niin vähän. Sitten on niitä, jotka ovat seuranneet ehkäpä tiettyä joukkuetta tai tapaa pelata jo kauan, he ovat perillä säännöistä ja pelaajista. Osa heistä liukuu fanatismin puolelle tilastoineen ja taktiikkatauluineen, mutta osa on peruskannattajia jotka nauttivat hyvästä pelistä, vauhdista ja vaaratilanteista.

Nämä ensiksi mainitut "fanit" tappavat urheilukulttuurin. He syytävät rahojaan pelipaitoihin tajuamatta koti- ja vierassetin eroa. He maksavat lipuista mutteivät vaivaudu katsomoon jos kalja on kesken. He valittavat katsomon melua koska se häiritsee heidän kännykän käyttöään.

Huligaaneihin en kajoa, koska he eivät ole urheiluihmisiä. He ovat vain urheilun liepeillä väkivaltaa lietsovia idiootteja.

Toivon, että Rysä oppii nauttimaan urheilusta: penkillä tai kentällä.