27. maaliskuuta - Ostoslista: eteinen

Kuramatto. Meillä ei edes ole kuramattoa. Ja arvatkaapa vaan tuleeko vaunujen mukana älyttömät määrät kuraa lattialle? (No itse asiassa ei, rappukäytävässä kun on oikein merkkimatto raparattaille. Suurempi sotkija olen minä itse: farkkujen lahkeiden käänteisiin mahtuu uskomaton määrä pikkukiviä.) Kuramatto on siis saatava. Jokaisella itseään kunnioittavalla kotitaloudella on eteisessä kuramatto, eikö? Mieluiten ottaisin tuollaisen perinteisen sisalmaton. Se kestää ja on mielestäni neutraalin nätti.

*****

Kunnon lamppu. Tällä hetkellä katossamme on pieni ja hikinen spottihirvitys joka ei edes valaise kunnolla. Ahdistaa kun ei edes saa kenkiä kunnolla jalkaan, kun ei näe nauhoja sitoa. (Ja kyllä, nauhojen sitominen on nautinto nyt kun sen pystyy tekemään!

Spotissa on lisäksi energiansäästölamppu (Kämppiksen villitys) jonka syttyminen täyteen loistoon kestää puolesta minuutista kahteen. (Normaalia?) Ei hyvä. Lapsikin pelästyi pimeää eteistä viimeksi tänään.

*****

Kenkähylly. Tälläista vempainta meillä ei myöskään vielä ole, mutta tarpeeseen se kyllä tulisi! Kahdella ja puolikkaalla ihmisellä kun on uskomaton määrä kenkiä.

Eteisemme on pitkä ja kapea. Jos ja kun sisääntulija selviää peremmälle lastenvaunujen ohi, pyörtymättä kissanhiekkalaatikon antimien hajuun (ja tämä kaikki tällä hetkellä lähes umpipimeässä!), kompastuu hän viimeistään epämääräiseen kenkäläjään. Kengät ovat keskellä lattiaa, sikin sokin heiteltynä, useimmiten potkaistuna tasan siihen mihin mieli tekee. Kenkähylly tekisi lopun tästä anarkiasta ja sekasorrosta. Sotilaallinen rivistö tervehtisi sisääntulijaa ja tulijakin olisi onnellinen ettei tarvitsisi enää nilkkojaan nyrjäytellä tasapainoillessaan käytävässä kantokopan ja kauppakassin kanssa. (Mustat kengät ovat hengenvaarallisia hämärässä eteisessä! Liiskautuessaan jalan alle on tasapaino enemmän tai vähemmän mennyttä.)

*****

Puiset henkarit. Henkarimme ovat paikallisesta halpahallista hankittuja violetteja muovihirviöitä. Joka kerta kun näen ne kamaluudet päätän hankkia yksinkertaisen kauniita puisia henkareita. Muovipuolet sähköistävät (keinokuituiset) vaatteeni ja tipahtelevat milloin minnekin. Lisäksi se väri! Verkkokalvoihin sattuu kun niitä katselee.

Ja muutama muu hassu juttu henkareista. Mielestäni vanhanaikaisessa puisessa naulakossa pitää olla myös puiset henkarit. Muoviset tuntuvat kerta kaikkisen vääriltä. Lisäksi puiset henkarit muistuttavat minua lapsuudestani. Oli kova juttu kun pienenä kylässä osasi laittaa itse takkinsa kauniisti henkariin. Silloin sai tädiltä ihanan ananaskarkin peltipurkista.

*****

Säilytysarkku. Eteisen lipastomme on aivan liian suuri kapeaan tilaan. Kaiken lisäksi yksi välipuista on murtunut liian painon alla (myönnetään: laatikossa säilytetään taloutemme rautaa, eli vasaroita, nauloja, ruuveja, poran raatoa ja sahaa. Miksi ihmeessä meillä muuten on saha?). Arkku olisi siis mahtavan monipuolinen ostos: painavat tavarat eivät murra minkäänlaisia puita, koska arkussa ne olisivat "lattiaa vasten", arkun päälle voisi laskea kauppakassin ja laskupinon ja lisäksi sen päällä voisi laittaa kengät jalkaan uuden lampun loistaessa pehmeää valoaan perheemme tossunkuluttajien iloksi. Yhtykää kannatushuutoihini: Ark-ku! Ark-ku! ARK-KU!

Kaikki haluamani tavarat löytyvät ruotsalaisten tavarataivaasta ja varmaankin suht' halvalla. Mutta kun rahaa on nolla, halpakin tuntuu mahdottomalta hankkia. Ja muuten, miksei suomalaiset saa aikaan vastavaa konseptia (huonekaluja, kankaita, pikkutavaraa, sälää halvalla ja "helposti" yhdestä paikasta): luulisi että Finnish Design myisi maailmalla. Itsekin ostaisin, mutta näillä hinnoilla ei ole varaa. Tehkää asialle jotain, nuoret suunnittelijat!