23. maaliskuuta - Päin seiniä

Eilen kysyin mitä ihmiset pitävät seinillään. No, löytyihän niitä kivoja ideoita vaikka kuinka paljon. On taulua, julistetta, korttia, paperia. Ryijyjä, kankaita, kolmiulotteisia koristeita.

Vasemmalla olevissa kuvissa on hauskaa ideaa - varsinkin Sex Pistols -henkinen kuningattaren pää toimii. En kuitenkaan usko että Kämppis arvostaisi tällaista taidetta - suurin osa hinkumistani kuvista on saanut tuomion suoralta kädeltä; milloin liian rock, milloin liian punk, milloin teini, milloin mummo.

Itse asiassa omistan Englannin kuningattaren pää -lahjapaperia (ostettu Tennispalatsin lahjapuodista muutama vuosi sitten). Ehkä siitä saisi jotain kivaa aikaan...? Siinä on jopa hopeahileitä mukana!

Alicia Paulsonin Posie: Rosy Little Things -mallistot ovat sydämen sulattavan suloisia ja hänen bloginsa Posie Gets Cozy on oikea ideoiden aarreaitta. En vain usko, että meikäläisen nakkisormet taipuisivat tähän tyyliin.

Toisaalta, olisi aivan mahtavaa kerätä taulukollaasi jälkikasvulle. Ja sitten taas: mitä siihen liimaisi ja leikkaisi? Iltapäivälehtien lööppejä Matteineen (Vanhanen+Nykänen), vanhoja likaisia nappeja, virttyneitä kankaanpaloja ja epäonnisia neuletöitä? Lapsihan saa moisesta ikitrauman. Taitaa olla parasta jättää nämä (ja monet muutkin vastaavat) ammattilaisten hommiksi.

Ikeassa (Mitä helvettiä minä niillä sivuilla oikein roikun? Ärsyttäviä lastulevyvirityksiä ja muka-trendikkäitä kertakäyttöhirvityksiä. Mutta tosiasia on, että näillä euroilla ei paljoa muuta saa - ja onhan Ikean luettelo kuulemma maailman luetuin julkaisu sitten Raamatun. Kaikki ne miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, eihän?) on silloin tällöin mukavia ideoita. Tällainen kollaasi seinälle olisi mukava, mutta olisiko se liian levoton makuuhuoneessa? Varsinkin sänkyä vastapäisellä seinällä?

Olen myös kauhukseni huomannut, että kehykset maksavat maltaita! Jos yksi kehys on kympin, kunnon pikkukuvaseinän pelkkä kehystäminen maksaisi muutamankin saturaisen. Huh! Olisko jossain päin Suomea halpishalli pelkästään kehyksille? Kirpputorit tietenkin, mutta jälkikasvun kanssa niiden kiertäminen on aika tuskaa (lapsi ei tuskastuta, vaan kuumuus, ahtaus ja päälle punkevat ihmiset).

Nämä "vitriinikehykset" viehättävät minua myös, tosin tässä kuvassa on kaikkea muuta kuin miellyttävät "vitriiniviritykset". Olisi mukava kerätä esim. lapsen ensimmäisistä tossuista, leluista ja valokuvista tuollainen pieni vitriini. Tai virittää kehykseen pojan ensimmäinen potkupuku - se on mahdottoman pieni - muistoksi kuinka minimaalisen kokoinen se möreä-ääninen suursyömäri akneteini on joskus ollut.