29. maaliskuuta - Poju

Totta se on mitä viisaammat sanovat, pienen lapsen kehitystä on aivan uskomatonta seurata. Ja todellakin, kannattaa nauttia joka hetkestä - ne kiitävät ohi nopeammin kuin ilmavoimien (ne ei-hajonneet) Hornetit.

Meidän kuninkaallinen kikkelöijämme yrittää jo kääntyä kovasti. Ähellys on melkoinen ja turhautumista seuraava itku julman kuuloista, mutta silti! Tuntuu uskomattomalta, koska vasta eilenhän poikasemme tuotiin laitokselta kotiin ja nyt hän jo venkoilee milloin kyljellään, milloin kaula pitkällä jalat vinksin vonksin heiluen eri suuntiin. Ja se hymy! Se vasta on jotain. Niin kaunis, niin suloinen. Tuntuu aivan uskomattomalta, että tämä on minun lapseni ja hän hymyilee vain minulle.

Näitä hetkiä on mukava muistella sitten kun herra on teini-ikäinen ja liehuu kaupungin syntisessä yössä äidin odotellessa sohvan nurkalla sydän kurkussa, kauhukuvat horoista, huruista ja huumejuhlista mielessään.