31. maaliskuuta - Olis kädelle töitä

Kutomisvillitys leviää kuin kuppa villin lännen porttoloissa. Ja kyllä, olen itsekin yrittänyt saada jotain puikoilla aikaan. Tällä hetkellä työstän...

- villasukkaa (todennäköisesti puikoilla oleva onneton räpellys jää ikuiseksi orvoksi; olen kutonut ja purkanut kantapään jo kahdesti. Voisiko joku nyt ystävällisesti selittää, mahdollisimman helppotajuisen kuvamateriaalin kanssa, kuinka se saamari tehdään?!)
- torkkupeittoa (tajuton määrä helkkarin ruman värisiä ja onnettoman oloisia neliöitä, joita kuitenkaan ei ole tarpeeksi. Ja miten sellainen peitto loppujen lopuksi kasataan?)
- vauvanpeittoa (josta tuli alunperinkin ihan liian pieni kooltaan ja joka on aivan järkyttävä hiirenharmaa rumilus. Mitä voi tehdä liian pienestä vauvan torkkupeitosta? Tyynyliinan?)
- kahta kaulaliinaa (viimeistelemättä ja hapsuttamatta. Koulussa tämä joskus opetettiin, mutten ole saanut aikaiseksi. Ja lankakin taitaa olla jo loppu.)
- kahta pannulappua (myös viimeistelemättä, ei "reunuksia" eikä lenksua. En enää muista kuinka virkataan.)

Mutta pirulauta se lankakori näyttää kivalta ja kotoiselta siinä sivupöydällä. Kunhan kukaan ei kysyisi kuinka työt sujuvat. Mä olen tässä nimittäin ihan käsi.

Kuvat: banner

30. maaliskuuta - Käymään vaan...

Ensi maanantaina pitäisi käydä kääntymässä jälkikasvun kanssa tervehtimässä toimiston tätejä. Sähköpostissani eräälle päällikkötason henkilölle mainitsin tosin, että vierailu riippuu täysin pojan henkisestä vireystilasta ja siitä, meneekö viikonlopun söpöysharjoitukset putkeen. Omituista, kolme kuukautta sitten mietin lähes koko ajan mitä minusta ajatellaan ja kuinka minua toivottavasti työpaikalla kaivataan, mutta nyt koko pistäytyminen tuntuu lähinnä yhtä ahdistavan pakonomaiselta kuin isotädillä visiteeraaminen. Mutta eihän sinne mennä olemaan... onneksi!

Mielentilaani tänään ahdisti myös liika ihmisten näkeminen; kolme tapaamista ja kolme linkkiä joko entisiin tai nykyisiin työkavereihin. Onko tämä kaupunki todellakin näin pieni? Jokaisesta kohtaamisesta jäi pieni karvas maku jäytämään suun sopukoihin; tapaamani naiset olivat äksyjä ja mies kyllästyneen kuuloinen. Krääh ja plääh. No, maanantaina voisi sitten tiedustella mikä sitä päällikön rouvaa oikein vaivaa kun ei edes päivää viitsi sanoa.

*****

Poika kujertelee ja naureskelee iloisesti iltaisin, mutta nukkumaanmenoa ennen pitää kailottaa niin että äidin korvat soi ja kaljussa makuuhuoneessa seinät raikaa. Pienet lapsethan aina änttyilevät ennen petiin painumista, mutten olisi uskonut että uniuhmaus alkaa jo parin kuukauden iässä. Pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön: tissiä entistä syvemmälle suuhun.

*****

Ja ulosottomies muisti minua taas. Tällä kertaa peräti kahdella kirjeellä. Tunsin vatsan pohjassa tutun muljaisun ja mietin kuumeisesti mikä lappu on nyt jäänyt laittamatta ja vero maksamatta. Pah, turhaa oli huoli ja murhe. Toinen oli kuitti ja kiitos valtiolta, toinen maksukehoitus (tuollainen herttainen ulosottoviraston tapa muistaa minua, että voisin lakisääteisen mittauksen lisäksi suorittaa maksuja myös vapaaehtoisesti).

Nauraisin, jos jaksaisin.

Mikä järki on lähettää joka kuukausi maksukehoituksia ihmiselle jolta viedään jo kolmasosa tuloista? En haluaisi availla kirjeitä joissa muistutetaan, että kyseisen kehotuksen huomiotta jättäminen johtaa ulosottotoimiin välittömästi - varsinkin kun ulosmittaus on jo käynnissä. Turhaa uhkailua ja kyykyttämistä sanon minä! Ja mikä äly siinä on, että laitetaan kuitti ulosmittauksesta muttei kerrota ulosmitattavan rahamäärän loppusaldoa? Kerrotaan kyllä että tähän ja tähän on laitettu fyffendaalia, mutta kun minua kiinnostaisi vain ja ainoastaan se könttäsumma mikä siellä on jäljellä. Ei muut kulut kiinnosta tässä vaiheessa pierun vertaa.

Ei ihme, että ulosottovirasto laittaa ihan reippaan kokoisia omia kulujaan velkasummien päälle, kun pelkästään paperin tuhlaus on tätä luokkaa. Terveisiä vain voudeille!

*****

Lopuksi päivän piristys, tällä kertaa seinäkoristeita Pottery Barnin tapaan. Ihana, ihana, ihana idea! (Sohvakin on ihana. Ja matto. Ja seinän väri.)

29. maaliskuuta - Poju

Totta se on mitä viisaammat sanovat, pienen lapsen kehitystä on aivan uskomatonta seurata. Ja todellakin, kannattaa nauttia joka hetkestä - ne kiitävät ohi nopeammin kuin ilmavoimien (ne ei-hajonneet) Hornetit.

Meidän kuninkaallinen kikkelöijämme yrittää jo kääntyä kovasti. Ähellys on melkoinen ja turhautumista seuraava itku julman kuuloista, mutta silti! Tuntuu uskomattomalta, koska vasta eilenhän poikasemme tuotiin laitokselta kotiin ja nyt hän jo venkoilee milloin kyljellään, milloin kaula pitkällä jalat vinksin vonksin heiluen eri suuntiin. Ja se hymy! Se vasta on jotain. Niin kaunis, niin suloinen. Tuntuu aivan uskomattomalta, että tämä on minun lapseni ja hän hymyilee vain minulle.

Näitä hetkiä on mukava muistella sitten kun herra on teini-ikäinen ja liehuu kaupungin syntisessä yössä äidin odotellessa sohvan nurkalla sydän kurkussa, kauhukuvat horoista, huruista ja huumejuhlista mielessään.

28. maaliskuuta - Salaisuuksia ja valheita

Tänään alkoi taas painaa mieltä kaikki ne pahuudet joita olen 30-vuotisen elämäni aikana tehnyt.

Olen alkoholisti. Olen ryypännyt niin, että töissä on muiden toimesta pohdittu erottamistani tai hoitoonohjaamistani.

Olen valehtelija. Olen valehdellut, että minulle on tapahtunut monia pahoja asioita vain saadakseni huomiota.

Olen petturi. Olen lähtenyt eräästä erittäin korkean profiilin työpaikasta ilmoittamatta mitään. Kävelin vain ulos, enkä enää vastannut meileihin tai puheluihin. Jätin työtkin tekemättä. (Olen kyseisellä alalla tärkeille ihmisille paarialuokkaa. Nimeni ja maineeni ovat synonyymeja paskan kanssa. Tämä kaduttaa minua valtavasti ja tiedän, että se tulee vielä kummittelemaan elämässäni; minkä taakseen jättää...)

Olen huijari. Olen jättänyt vuokraa maksamatta tuhannen euron verran.

Olen kusipää. Olen puhunut paljon pahaa ihmisistä ihmisille, joiden suusta sana voi kiertää takaisin haukutulle ihmiselle. (...sen edestään löytää.)

Miksei elämässä voi olla undo-nappia?

27. maaliskuuta - Ostoslista: eteinen

Kuramatto. Meillä ei edes ole kuramattoa. Ja arvatkaapa vaan tuleeko vaunujen mukana älyttömät määrät kuraa lattialle? (No itse asiassa ei, rappukäytävässä kun on oikein merkkimatto raparattaille. Suurempi sotkija olen minä itse: farkkujen lahkeiden käänteisiin mahtuu uskomaton määrä pikkukiviä.) Kuramatto on siis saatava. Jokaisella itseään kunnioittavalla kotitaloudella on eteisessä kuramatto, eikö? Mieluiten ottaisin tuollaisen perinteisen sisalmaton. Se kestää ja on mielestäni neutraalin nätti.

*****

Kunnon lamppu. Tällä hetkellä katossamme on pieni ja hikinen spottihirvitys joka ei edes valaise kunnolla. Ahdistaa kun ei edes saa kenkiä kunnolla jalkaan, kun ei näe nauhoja sitoa. (Ja kyllä, nauhojen sitominen on nautinto nyt kun sen pystyy tekemään!

Spotissa on lisäksi energiansäästölamppu (Kämppiksen villitys) jonka syttyminen täyteen loistoon kestää puolesta minuutista kahteen. (Normaalia?) Ei hyvä. Lapsikin pelästyi pimeää eteistä viimeksi tänään.

*****

Kenkähylly. Tälläista vempainta meillä ei myöskään vielä ole, mutta tarpeeseen se kyllä tulisi! Kahdella ja puolikkaalla ihmisellä kun on uskomaton määrä kenkiä.

Eteisemme on pitkä ja kapea. Jos ja kun sisääntulija selviää peremmälle lastenvaunujen ohi, pyörtymättä kissanhiekkalaatikon antimien hajuun (ja tämä kaikki tällä hetkellä lähes umpipimeässä!), kompastuu hän viimeistään epämääräiseen kenkäläjään. Kengät ovat keskellä lattiaa, sikin sokin heiteltynä, useimmiten potkaistuna tasan siihen mihin mieli tekee. Kenkähylly tekisi lopun tästä anarkiasta ja sekasorrosta. Sotilaallinen rivistö tervehtisi sisääntulijaa ja tulijakin olisi onnellinen ettei tarvitsisi enää nilkkojaan nyrjäytellä tasapainoillessaan käytävässä kantokopan ja kauppakassin kanssa. (Mustat kengät ovat hengenvaarallisia hämärässä eteisessä! Liiskautuessaan jalan alle on tasapaino enemmän tai vähemmän mennyttä.)

*****

Puiset henkarit. Henkarimme ovat paikallisesta halpahallista hankittuja violetteja muovihirviöitä. Joka kerta kun näen ne kamaluudet päätän hankkia yksinkertaisen kauniita puisia henkareita. Muovipuolet sähköistävät (keinokuituiset) vaatteeni ja tipahtelevat milloin minnekin. Lisäksi se väri! Verkkokalvoihin sattuu kun niitä katselee.

Ja muutama muu hassu juttu henkareista. Mielestäni vanhanaikaisessa puisessa naulakossa pitää olla myös puiset henkarit. Muoviset tuntuvat kerta kaikkisen vääriltä. Lisäksi puiset henkarit muistuttavat minua lapsuudestani. Oli kova juttu kun pienenä kylässä osasi laittaa itse takkinsa kauniisti henkariin. Silloin sai tädiltä ihanan ananaskarkin peltipurkista.

*****

Säilytysarkku. Eteisen lipastomme on aivan liian suuri kapeaan tilaan. Kaiken lisäksi yksi välipuista on murtunut liian painon alla (myönnetään: laatikossa säilytetään taloutemme rautaa, eli vasaroita, nauloja, ruuveja, poran raatoa ja sahaa. Miksi ihmeessä meillä muuten on saha?). Arkku olisi siis mahtavan monipuolinen ostos: painavat tavarat eivät murra minkäänlaisia puita, koska arkussa ne olisivat "lattiaa vasten", arkun päälle voisi laskea kauppakassin ja laskupinon ja lisäksi sen päällä voisi laittaa kengät jalkaan uuden lampun loistaessa pehmeää valoaan perheemme tossunkuluttajien iloksi. Yhtykää kannatushuutoihini: Ark-ku! Ark-ku! ARK-KU!

Kaikki haluamani tavarat löytyvät ruotsalaisten tavarataivaasta ja varmaankin suht' halvalla. Mutta kun rahaa on nolla, halpakin tuntuu mahdottomalta hankkia. Ja muuten, miksei suomalaiset saa aikaan vastavaa konseptia (huonekaluja, kankaita, pikkutavaraa, sälää halvalla ja "helposti" yhdestä paikasta): luulisi että Finnish Design myisi maailmalla. Itsekin ostaisin, mutta näillä hinnoilla ei ole varaa. Tehkää asialle jotain, nuoret suunnittelijat!

26. maaliskuuta - Tavaramerkkejä

Tehtävänanto: "Luettele 5-10 tuotetta, joita sinulta löytyy AINA kotoasi. Mieluiten tiettyjä tuotemerkkejä, ettei mene perustuotteiden luettelemiseksi ("joo, mulla on aina sukkia ja hammasharja kotona"). Kerro myös lyhyesti, miksi juuri listaamasi tuotteet / tuotemerkit." (Marin Kuluttavasta elämästä -blogista)

1. Suolakurkkuja - eikä mitään makukurkkupläjäyksiä, vaan kunnollisia suolakurkkuja. Yleensä purkin kyljessä lukee Felix, koska se on lähikaupan ainoa suolakurkku. (Irtokurkkuhienouksia ei ko. putiikissa tunneta).

2. Nalle Neljän viljan puuroa - kaurapuuroa en suostu aikuisena syömään (lapsena sitä syötiin joka saakelin aamu joka helkkarin viikko, joka saamarin kuukausi, helevetin pitkästä vuodesta toiseen), manna- on pennuille, ruis- liian tuhtia ja ohra- liian hienoa. Riisi- kuuluu jouluun ja tattari- ryhmään omituiset. Neljän viljan puuro on hyvää ja ravitsevaa. Nalle merkkinä puolestaan tuttu ja turvallinen (plus, kaupan omat halpismerkit ovat aina marketin hyllyltä loppu).

3. Rainbow hernekeittoa - pahan päivän vara. Halvinta mahdollista, helppoa tehdä, täyttää vatsan.

4. Kahvia. (Miehen) palkkapäivänä parasta Reilua Kauppaa, (minun) rahapäivänä Juhla Mokkaa tarjouksesta. Muulloin Hyvä ostos -kuraa.

5. Pampersin vaippoja - tietyistä syistä. Mitä sitä kaunistelemaan: halvin kappalehinta pitkällisen vertailun jälkeen. Käytetään kun kestovaipat kiukuttavat.

6. Rasvatonta maitoa, Ingman tai Valio, riippuen kumpaan puotiin jaksaa raahustaa. Lotraan maidon kanssa kuin poikani konsanaan. Juon ruoan kanssa, kahvin kanssa, pirtelönä. Syön puurossa, muroissa ja kalakeitossa. Maito on hyvää!

7. Fairyn tiskiaine - koska jokainen koneetta pesevä tietää, ettei ole Fairyn voittanutta.

Ns. itsensähoitotuotteista (onko tuo edes sana) huomasin kiinnostavan seikan; vaikkei mikään merkki tunnu olevan niissä kovin tärkeä, olen kuitenkin tietyille nimille uskollinen. Naamarasva on L'Orealia, suihkusaippua Palmoliveä. Vessapaperi Luonnonystävää, tamponit Tampaxeja, siteet Libressejä. Hajuvesi Elizabeth Ardenia, pesujauhe LV:tä, shampoo Elvitalia. Yleispesuaine Ajaxia, rätit Chifonetia. Ja ne muutamat meikit... Tiimarista ostettuja Anytimeja (koska se on ihan sama kuin Lumene! On, on! Ihan totta, on.).

Ja syitä moiseen "merkillisyyteen" (samassa järjestyksessä kuin tuotteet): äiti opetti, joka saippualaji haisee hyvältä, "luonto kiittää luonnon ystävää", se asetin, ne "paremmat" siivekkeet, raikas ja halpa, hajusteeton ja ärsyttämätön, ties miksi, "räjäyttää lian pois", ei jää haisemaan kuin sienirätit ja koska se on ihan sama asia kuin Lumene. Ihan totta on!

25. maaliskuuta - Pallo on pyöreä

Puhuimme kämppiksen kanssa jalkapallosta. Olemme molemmat faneja: hän seuraa italialaista, minä englantilaista. Hänen joukkueensa on AS Roma, minun Arsenal.

Mietimme myös jälkikasvumme kohtaloa urheiluharrastusten kovassa maailmassa. Kämppis ei saanut koskaan harrastaa mitään, joten hän on sitä mieltä, että pojalle kaikkea ja aina parasta. Minua puolestaan huoletti jalkapallokulttuurin kuoleminen pois.

On nimittäin kahdenlaisia urheiluihmisiä. On niitä, jotka seuraavat vaikkapa futista vain sen takia, että se on sillä hetkellä hienoa ja hubaa. He tietävät että paitsio on paha ja Beckham siirtyi Espanjaan, mutta puhuvat samaan aikaan erätauoista ja valittelevat kun maaleja tulee aina niin vähän. Sitten on niitä, jotka ovat seuranneet ehkäpä tiettyä joukkuetta tai tapaa pelata jo kauan, he ovat perillä säännöistä ja pelaajista. Osa heistä liukuu fanatismin puolelle tilastoineen ja taktiikkatauluineen, mutta osa on peruskannattajia jotka nauttivat hyvästä pelistä, vauhdista ja vaaratilanteista.

Nämä ensiksi mainitut "fanit" tappavat urheilukulttuurin. He syytävät rahojaan pelipaitoihin tajuamatta koti- ja vierassetin eroa. He maksavat lipuista mutteivät vaivaudu katsomoon jos kalja on kesken. He valittavat katsomon melua koska se häiritsee heidän kännykän käyttöään.

Huligaaneihin en kajoa, koska he eivät ole urheiluihmisiä. He ovat vain urheilun liepeillä väkivaltaa lietsovia idiootteja.

Toivon, että Rysä oppii nauttimaan urheilusta: penkillä tai kentällä.

24. maaliskuuta - Mitä viimeksi...

Mitä viimeksi...

1. Mitä teit viimeksi? Käänsin pojan parempaan asentoon, pojalla on muhkea hikka.
2. Mille nauroit viimeksi? Kämppiksen kanssa kaverille joka luuli sokeutuneensa auringon säteiden osuttua imurinvarteen.
3. Missä olit viimeksi? Äidin luona lainaamassa kakkuvatia.
4. Ketä halasit viimeksi? Varsinaisesti kämppistä, mutta poikaa suukottelen ja "nypin" jatkuvasti.
5. Ketä tervehdit viimeksi? Kultaista kämppistä joka tuli suklaajäätelön kanssa kotiin.
6. Ketä kättelit viimeksi? Lääkäriä neljä päivää sitten.
7. Kelle soitit viimeksi? Kotiin: tule auttamaan vaunujen kanssa!
8. Kuka soitti sinulle viimeksi? Se sokeutunut kaveri.
9. Kelle tekstasit viimeksi? Siskon parhaalle ystävälle onnittelut.
10. Keltä sait viestin viimeksi? Saman ihmisen kumppanilta.
11. Mitä ostit viimeksi? Hasselpähkinärouhetta kakkua varten.
12. Mitä lainasit viimeksi? Sitä kakkuvatia.
13. Mitä sanoit viimeksi? Hyvää yötä.
14. Mitä kuuntelit viimeksi? Tv:n mekkalaa: Sigfried Farnon huutaa Tristanille.
15. Mitä lauloit viimeksi? Velipuolikuusta (??) opittua "Pelastusarmeija" -jollotusta: "Ensin pelastettiin suutari Andresson, sitten suutari Petterson ja suutari (jotain)sson. Halleluujaa synnistä pois, minun rumpuni pelastusta soi." Biisistä tekee erityisen meneväv tamburiininä käytetty helistinlelu.
16. Mitä joit viimeksi? Kahvia.
17. Mitä söit viimeksi? Suklaakeksin.
18. Milloin teit kotitöitä viimeksi? Eilen: tiskasin, pyykkäsin ja järjestelin.
19. Milloin teit jotain ikimuistoista? Haa! Synnytin reilu kaksi kuukautta sitten - sitä en unohda ikinä.
20. Milloin nautit alkoholia viimeksi? Jaa-a. Reilusti ennen juhannusta... Varmaan bissepohjia ennen Mötikän keikkaa.
21. Milloin poltit tupakkaa viimeksi? Pari tuntia sitten.
22. Milloin tanssit viimeksi? Eilen vauvan kanssa tanssimme Beatlesin Twist and Shoutia.
23. Milloin teit jotain pahaa viimeksi? Hmmm. Mikä lasketaan pahaksi? Valkoinen valhe muutama päivä sitten, lievä haistattelu kämppikselle eilen.
24. Mitä luit viimeksi? Ilta-Sanomat.
25.Mitä paitaa käytit viimeksi? Mustaa h&M:n äitiyspaitaa.
26. Kenet tutun näit viimeksi? Äidin tänään. Ja äidin miesystävän.
27. Minkä elokuvan näit viimeksi?12 apinaa.
28. Mitä tärkeää teit viimeksi? Sain hoidettua muutaman tärkeän paperin Kelaan eilen.
29. Mitä urheilua katsoit viimeksi? Lasketaanko Urheiluruudun välähdykset tähän? Ei? No sitten taitoluistelun MM-kilpailut Calgarysta.
30. Mitä elämällesi hyödyllistä teit viimeksi? Asettelin kukkia maljakkoon, koska elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin kukkien hoito.

23. maaliskuuta - Päin seiniä

Eilen kysyin mitä ihmiset pitävät seinillään. No, löytyihän niitä kivoja ideoita vaikka kuinka paljon. On taulua, julistetta, korttia, paperia. Ryijyjä, kankaita, kolmiulotteisia koristeita.

Vasemmalla olevissa kuvissa on hauskaa ideaa - varsinkin Sex Pistols -henkinen kuningattaren pää toimii. En kuitenkaan usko että Kämppis arvostaisi tällaista taidetta - suurin osa hinkumistani kuvista on saanut tuomion suoralta kädeltä; milloin liian rock, milloin liian punk, milloin teini, milloin mummo.

Itse asiassa omistan Englannin kuningattaren pää -lahjapaperia (ostettu Tennispalatsin lahjapuodista muutama vuosi sitten). Ehkä siitä saisi jotain kivaa aikaan...? Siinä on jopa hopeahileitä mukana!

Alicia Paulsonin Posie: Rosy Little Things -mallistot ovat sydämen sulattavan suloisia ja hänen bloginsa Posie Gets Cozy on oikea ideoiden aarreaitta. En vain usko, että meikäläisen nakkisormet taipuisivat tähän tyyliin.

Toisaalta, olisi aivan mahtavaa kerätä taulukollaasi jälkikasvulle. Ja sitten taas: mitä siihen liimaisi ja leikkaisi? Iltapäivälehtien lööppejä Matteineen (Vanhanen+Nykänen), vanhoja likaisia nappeja, virttyneitä kankaanpaloja ja epäonnisia neuletöitä? Lapsihan saa moisesta ikitrauman. Taitaa olla parasta jättää nämä (ja monet muutkin vastaavat) ammattilaisten hommiksi.

Ikeassa (Mitä helvettiä minä niillä sivuilla oikein roikun? Ärsyttäviä lastulevyvirityksiä ja muka-trendikkäitä kertakäyttöhirvityksiä. Mutta tosiasia on, että näillä euroilla ei paljoa muuta saa - ja onhan Ikean luettelo kuulemma maailman luetuin julkaisu sitten Raamatun. Kaikki ne miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, eihän?) on silloin tällöin mukavia ideoita. Tällainen kollaasi seinälle olisi mukava, mutta olisiko se liian levoton makuuhuoneessa? Varsinkin sänkyä vastapäisellä seinällä?

Olen myös kauhukseni huomannut, että kehykset maksavat maltaita! Jos yksi kehys on kympin, kunnon pikkukuvaseinän pelkkä kehystäminen maksaisi muutamankin saturaisen. Huh! Olisko jossain päin Suomea halpishalli pelkästään kehyksille? Kirpputorit tietenkin, mutta jälkikasvun kanssa niiden kiertäminen on aika tuskaa (lapsi ei tuskastuta, vaan kuumuus, ahtaus ja päälle punkevat ihmiset).

Nämä "vitriinikehykset" viehättävät minua myös, tosin tässä kuvassa on kaikkea muuta kuin miellyttävät "vitriiniviritykset". Olisi mukava kerätä esim. lapsen ensimmäisistä tossuista, leluista ja valokuvista tuollainen pieni vitriini. Tai virittää kehykseen pojan ensimmäinen potkupuku - se on mahdottoman pieni - muistoksi kuinka minimaalisen kokoinen se möreä-ääninen suursyömäri akneteini on joskus ollut.

22. maaliskuuta - Good Things

Martha Stewartilla on aina sivuillaan ihania kokonaisuuksia nimeltään "Good Things". Tässä muutamia hyviä asioita joihin olen netissä törmännyt viime päivinä.

Tämä aivan muhkean mukavan näköinen tuoli on kotoisin jenkkiläisestä firmasta Crate and Barrel. What's New -osastolta löytyy kokonaisuuksia teemojen ja värien mukaan. Tämä kaunokainen on nimeltään Ashton Chair (ja maksaa 1400 dollaria). Mutta oih mikä muoto ja väri! Mieluusti katselisin Lisa Tuckerin ja Ace Youngin kiusaamista tämän tuolin pehmeistä uumenista.

Olen miettinyt olohuonettamme viime aikoina ihan liikaakin; taistellut mielessäni hankkisinko Ikeasta Klippan-sohvan vai yrittäisinkö metsästää Huuto.netistä jotain laadukkaampaa vaihtoehtoa. Totuus kun on, ettei nykyinen sohvamme kestä varmaankaan edes kesään saakka. Olohuoneeseemme pitäisi hankkia noin miljoona muutakin asiaa, lisäksi vanhoja huonekaluja pitäisi siirrellä huoneesta toiseen.

Meillä on noin miljoona kirjaa, tällä hetkellä itse asiassa oikein toimivassa Lundian hyllyssä - siihen ne kaikki mahtuvat mainiosti. Mutta jos saisin valita, haluaisin lasiovisen kirjakaapin. Lasiovisessa kaapissa kirjat eivät pölyyntyisi ja pysyisivät paremmassa järjestyksessä kuin nyt. Toisaalta, viisi tällaista vierekkäin voisi jo puuduttaa.

Hauska juttu muuten: kirjat näyttävät varsin mukavilta aseteltuna noin, mutta jokainen lukija/kirjan ystävä/hyllyn selailija/libristifriikki (perheestämme löytyy yksi jokaista määritelmää) tietää, että kirjojen tulee olla aakkostettuna, tai ainakin aihepiireittäin ryhmiteltynä. Eihän tuollaisen hyllyn käytöstä tulisi mitään. Mutta kuten sanottu, ihan kivalta se näyttää. (Kuvan hylly on Pottery Barnista.)

Apartment Therapyn Smallest Coolest Apartment Contest lähenee loppuaan. Varsinkin newyorkilaisia asuntoja oli kiva tiirailla; monet niistä ovat loft -asuntoja joissa riittää korkeutta, tiiliseinää ja rosoista viehätystä. Viereisessä kuvassa on mielestäni saatu Ikean halpiksilla aikaan toimiva kokonaisuus. Ja olen todella kateellinen tuosta ihanasta seinästä! Meidän seinämme ovat ankeat... Epämääräisiä tauluja ja juliseita, mitään ei ole ryhmitelty tai rytmitetty. Mitä ihmiset yleensä laittavat seinilleen? Mitä sinulla on seinälläsi?

21. maaliskuuta - Pakko päästä Ikeaan!

Ihan vaan ostamaan jälkikasvulle puuleluja. Ihan vaan puuleluja.

20. maaliskuuta - Hieno kuvablogi

A Tribute to Kuvia kurvista. Kun tätä blogia lukee, tulee fiilis, että "Juuri näin! Täällä minä asun!". Hyvä on myös ko. kuvablogin isännän oma päiväkirja Kerava. Kotikaupungissani oli aikanaan sanonta: "Mies saa olla nyrkillä tapettava muttei Keravalta. Keravalta ei tule muuta hyvää kuin Koff."

Voi Kerava- ja Korso-parat. Taitaa olla muut pääradan seisakkeet vain kateellisia kun teitä niin parjaavat.

19. maaliskuuta - Olohuoneen ostoslista

18. maaliskuuta - Näin on nännit

Kun poika nukkuu, hän näyttää unissaankin imevän nänniä. Suu vain käy. Suloista, mutta samalla mieltäni kaihertaa epäilys. Onko hänellä nälkä jatkuvasti? Outoa.

17. maaliskuuta - Mies kommentoi tv:tä

"Kelly Clarkson ja Kelly Rowland ei olekaan sama tyyppi. Eri nimet ja ne on eri värisiäkin."

"Toi kulttuurihomo on ihan turha ja toi kampaajahomo kamala. Jos meidän poika on homo, mä haluan että siitä tulee tollanen sisustushomo. Tää sisustushomo on rautanen jätkä."

"Siis tää sama nainen on joka sarjassa. Vitsi mä inhoan sitä." (Kämppiksen mielestä Amyn lailla -sarjan tuomarihenkilö, CSI New Yorkin tutkijahenkilö ja Chicago Hopen naislääkäri on yksi ja sama tyyppi.)

"Siis aina sä katselet näitä ämmäsarjoja. Mä en kestä, mä meen nukkumaan. Hei! Muista ottaa Galactica nauhalle, mut älä vaan niille Bee femma -nauhoille. Ota mieluummin ihan uus kasetti ja anna mun sitten kirjottaa siihen se leibeli, kun mä haluun ne jaksojen nimet kerralla oikein."

16. maaliskuuta - Kaksi kuukautta

Onnea, poikaseni, onnea! Olet ihana ja meille niin rakas. Toivottavasti pidät meistäkin.

15. maaliskuuta - Minä suojelen sinua kaikelta?

Rytmiongelmaan pitää tarttua heti, ettei se pääse pahaksi: apteekista ostetaan äidille noin 30 senttiä maksavat silikonikorvatulpat ja annetaan vauvan itkeä pari, kolme yötä, jolloin ongelma on yleensä onnellisesti ohi.

Tällaista paskaa suolletaan Duodecimin sivuilla (via Hernekeppi). Ei voi olla totta. Nyt, nuoret äidit, kuunnelkaa tarkkaan! Kahden kuukauden kokemuksen syvällä rintaäänellä totean seuraavaa:

Pienellä ei ole "rytmiongelmaa". Pienellä on ensimmäiset kuukaudet hätä. Hän kaipaa jatkuvasti läheisyyttä ja ruokaa. Hän on ollut pehmeässä ja lämpimässä luolassa yhdeksän kuukautta ja ravinto on tullut suoraan letkulla suuhun. Nyt on kirkasta, kylmää ja jatkuva nälkä. Kyllä siinä suuremmallakin menisi pasmat hieman sekaisin.

Hellyyttä, lämpöä, maitoa ja turvallista unta. Kyllä se rytmi sieltä löytyy kun on sen aika, ensimmäiset kuukaudet pitää pienenkin ihan vaan opetella olemaan.

14. maaliskuuta - Eksyin mitä mainioimpiin paikkoihin...

Whip up ja turkey feathers ovat aivan iiii-iihania sivustoja, täynnä mitä makeimpia käsitöitä. Mahtavia ideoita kaikille neiti näppärille ja herra harrastajille.

Hicks Paper Goods on Martha Stewartin entinen suunnittelija, joka suunnittelee nykyään omia kortteja söpöön 50-luvun tyyliin. Varsinkin pullea lintu on minun mieleeni; ehkäpä joskus lastenhuoneen seinälle sapluunalla?

Oh Joy! antaa mukavia ideoita free lance -suunnittelijalta. Kuvakollaasit antavat ideoita kokonaisuuksista, bonuksena tieto siitä, että Oh Joy! käyttää usein uusimpia (amerikkalaisia) sisustuslehtiä materiaalinaan.

Polkadot Mittens ei voisi enää olla söpömpi! Tauluja, käsitöitä ja uskomattoman ihanan oloinen lay-out. Tulee mieleen toinen suosikkini Loobylu.com

Pieniä asuntoja Apartment therapyssa. Loistoidea! Oikeita asuntoja, todellisia sisustuksia. Jenkkilässä "pienikin" on joskus suurta, mutta ainakin newyorkilaisista asunnoista (jotka todellakin tuntuvat välillä olevan minimaalisia) saa vinkkejä kotoisiinkin sillipurkkeihin.

Mahtava design*sponge! Kuvien, ideoiden, vinkkien ja linkkien usein päivittyvä "tuunaustaivas". Eksyin tänne tunneiksi!

design*sponge on kerännyt myös pitkän listan häälinkkejä kaikille häähörhöille (joihin lukeudun tietenkin myös itse). Ihastukaa! Oma hääsuosikkini design*spongen vinkkien lisäksi on tietenkin Grand Dame of Good Housekeeping, eli Martha Stewart. Marthan vinkkien avulla ei voi mennä metsään! Marthalta kannattaa tsekata ainakin kakut ja kukat sesonkien mukaan. Tosi-morsianhan valitsee koristeet ja muut tilpehöörit aina sesongin mukaan.

13. maaliskuuta - Ihana Kioto

Minä haluan nämä astiat! Haluan!

Marimekko on kieltämättä ryöstöviljellyt Unikon (ja jos kohta muutkin Isolan kuosit), mutta tämä, Kioto, on ainakin minulle uusi tuttavuus. Sieluni silmin näen itseni hörppimässä terveellistä vihreää teetä tatamillani, lapsi uinuu rauhallisena vieressäni pieneen kimonoon kietoutuneena. Vain orkidean lehdet liikahtelevat leppeässä lounatuulessa...

12. maaliskuuta - Arabian Apila

Birger Kaipiaisen Apila on tullut takaisin.

11. maaliskuuta - Paranoid android

Äh. Olen varma, että työpaikkani on mennyt uusjakoon. Viestintäassari lähti tavoittelemaan omia unelmiaan, ja tilalle otetaan luultavasti joku sellainen joka hoitaa puolet mun hommista. Nykyinen graafikko haluaa tehdä puolet mun hommista. Ja siinähän olikin jo puolet ja puolet... Aaaaaaaaaargh. Ahdistaa ihan kybällä.

Sijainen sopottaa puhelimessa kuinka ei kannata pitää kiirettä sen käymisen kanssa... Ihan kuin hänkin haluaisi pitää firman ovet säpissä meikäläisen varalta. Krääh!

10. maaliskuuta - Unelmakämppä II

9. maaliskuuta - Unelmakämppä

Jos minulla olisi rahaa, kämppäni kakkosolohuone näyttäisi jokseenkin tältä. (Ykkösolohuoneen sisustusta en ole edes uskaltanut vielä kuvitella...)

Huone on Ralph Laurenin Pacific Heights -kokoelmasta. Ralph Lauren oli minulle pitkään vain Rachelin työnantaja (kyllä, se Frendien Rachel), kunnes eksyin Laurenin nettisivuille. Monet kokoelmat ovat niiiiiin ihania, että melkein tekisi mieli ottaa noin satatuhatta euroa lainaa pankista ja ostaa koko hela hoito.

Rahattomana raukkana tyydyn kuitenkin vain haaveilemaan ja selailemaan Ikean kopioita.

8. maaliskuuta - Unelmia ja kämppiä

Nelosella neljä pariskuntaa verissä päin (tai ainakin verissä sormin) taistelevat kerrostaloasuntojen parhaisuudesta* Unelmakämppä -ohjelmassa. Välillä on hyvä listata omiakin kämppäunelmia.

1. Toimiva kylpyhuone ja ei-haiseva vessa.

Meidän kylpyhuoneemme katto on ruskeapilkullinen ja seinissä on sormien mentäviä koloja. Hana vuotaa ja on liian suuri pesualtaaseen nähden. Suihkun jälkeen vesi jää lillumaan lattialle, koska "kaato" ei ole tarpeeksi jyrkässä kulmassa viemäriin nähden. Kun valutan itseäni limasta liukkaan suihkuverhon takana, haaveilen Sinkkuelämää -sarjan Mirandan yksinkertaisen tyylikkäästä, valkoisesta kylpyhuoneesta. Niin puhdas, niin kaunis.

2. Keittiön kaapit täynnä yhden sarjan astioita

Olen "kerännyt" valkoista Teemaa jo lähes kymmenen vuotta. Toisin sanoen, odotan saavani Teeman astioita ainakin tasavuotislahjoiksi vähintään äidiltäni. Kaapeissa on tähän mennessä muutama Teeman muki ja leipälautanen, muut kallisarvoiset Arabiat ovat Uhtuaa (yksi kuppi), KoKoa (yksi kuppi), pari sekalaista ruskearantuista lautasta ja keltainen Teeman pieni tarjoiluastia. Varsinaiset astiastot onkin sitten tilattu Hobby Hallista - perusvalkoisen sarjan hinta oli niin naurettavan pieni, ettei muutamat hajonneet osat jaksa harmittaa.

3. Kunnon sohva ja nojatuoli

Meidän sohvamme on saatu ilmaiseksi naapurilta, se on vihreävalkoinen ja täynnä reikiä. Selkänojakin on rikki. Olen päällystellyt sohvaa, mutta se näyttää enemmänkin ruskeanmustalta möykyltä kuin miltään istumapaikalta. Toivoisin, että saisin jokin päivä tarpeeksi eurooppalaisia dollareita ostaakseni edes siedettävän sohvan ja mukavan nojatuolin. Tällä hetkellä 50-luvun muodot sykähdyttävät sydäntä - tosin en ole todellakaan yksin innostukseni kanssa: joka toinen sisustuslehti tuntuu olevan täynnä supermuodikasta retroa.
----
* Onko tuo edes sana? Parhaisuus... Parhaimmuus? Paraisuus? Parainen...?!?

7. maaliskuuta - Kaupan kassalla

"Ai kun se on rauhallisen näköinen! Minkäs ikänen se on? Ai jaa. Ja nukkuu yöt hyvin? No se on kiva, etkä säkään näytä kauhean väsyneeltä. Oikein hyvältä näytät. Seesteiseltä. Niin, kyllä se varmaan on ihanan meditatiivista katsella tuollaista pyöreää vauvan naamaa tuntitolkulla. Hyvä sulle."

Minä vain nyökkäilin.

6. maaliskuuta - Lasten huone

Liitutaulu seinään ja menoks'! Artekin kalusteet tuntuvat joka toinen päivä siltä "ainoalta oikealta" vaihtoehdolta. Yksinkertaista, kestävää, kaunista, kotimaista...



Joka toinen päivä iskee kuitenkin hörhötys. Ihania englantilaisia pastilleja, käsinmaalatun oloisia tapetteja, ruutua, raitaa ja söpöjä poikajuttuja meidän vielä söpömmälle poikajutulle. Designers Guildin ihan helk-ka-rin kalliita kankaita (Stockalta vaivaiset viiskymppiä metri), käsintehtyjä, syötävän suloisia leluja, kirjailuja, aplikointeja, virkattuja ihanuuksia.



Onneksi rahat on loppu.

5.maaliskuuta - Mustavalkoisia unelmia

Kuva on niin ihana, että tekisi mieli ostaa nuo kaikki! Kauniita mustavalkoisia mukeja, mutta totuus on, etten haluaisi katsella yhtäkään kuosia yksinään. Hassua.

4. maaliskuuta - Kaveria ei jätetä?

Pienen syntymän jälkeen olen monesti miettinyt mitä vanhoille kämppiksille, työtovereille, satunnaisille tutuille ja sydänystäville kuuluu. Eräätkin veljekset ovat kadonneet elämästäni täysin, vaikka meillä tuntui olevan paljonkin yhteistä. Edes poikamme syntymästä kertovaan viestiin ei tullut vastausta. Sääli. Minulla on nimittäin heitä ikävä.

Välillä on puolestaan surullista ja pelottavaa nähdä vanhoja ystäviä. Siis niitä, joiden seurassa nautin reippaanlaisesti alkoholipitoisia juomia vielä vuosi sitten. Koska huurut kuuluvat kohdallani (toivottavasti!) menneisyyteen, tuntuu ettei meillä ole enää mitään puhuttavaa. Päinvastoin, sitä melkein toivoo, ettei toinen pysähtyisi kadulla jottei joutuisi tyhjänpäiväisyyksiä latelemaan.

Outoa, mutta niin se vain menee.

3. maaliskuuta - Lumen alta versoo kevät

2. maaliskuuta - Log Cabin Pillows

Nämä ovat niiiiiin hienoja. Vieraile A Bird in the Hand -sivustolla. Varo kuolatahroja näppiksellä.

1. maaliskuuta - ...sankareita kaikki, ihan jokainen.

Voi ei.

Yläasteen rehtorini poika on Suomen uusi seksisymboli. Kyllä, tuo viileä tuplapoistoheittoherrasmies, uskomaton Uusis, on se sama paksuposki jonka erinomaisuudesta saimme kuulla jatkuvalla syötöllä 80-luvun kultaisina vuosina Pohjoispuiston koulun pakollisissa aamunavauksissa.

Rehtorimme Pertti ei ikinä kyllästynyt kertomaan kuinka hänen poikansa pystyi siihen, tähän ja tuohon, muisti desimaalit, ratkaisi matemaattiset ongelmat, hallitsi tietotekniikan ykköset, nollat, dosit ja commandit, hoiti sairaat ja vanhukset, sammutti metsäpalot ja lopetti sodat. Hyppelipä poika vielä huvikseen uimalassa oikein sillä paremmalla uimahyppääjätasolla - siinäpä vasta nuorelle miehelle oiva harrastus. Oi Uusis, että me kaikki vihasimme sinua ja sinun saavutuksiasi teini-ikäisen uupumattomalla vimmalla.

Ja tänään, reilun viidentoista vuoden jälkeen, Uusipaavalniemet ovat televisiossa: isä kommentoimassa ylimaallista poikaansa ja poika (kääks!) uimahousuissa kommentoimassa omaa erinomaisuuttaan.

Tosi sankareita.

28. helmikuuta - Ällöt jätkät

David Spade, Jake Gyllenhaal, Oskari Katajisto, Ville Valo. Yäks.

Tommy Hilfiger, David Brent, Nick Lachey. Tuplayäks.

SubTV:n juontajat, Soittopelin juontajat, MTV Finlandin takkutukkainen Axel-Alex-Axl-mikänytikinäonkaan -juontaja. Superyäks.

Ihan totta, opetelkaa puhumaan kunnolla!