25. marraskuuta - Se

Hämmentää. Itse asiassa - ei hämmennä, vaan pistää oikein vihaksi.

Mies puhuu raiskauksista. Siis kirjoittaa. Ei vaan raiskauksista, vaan siitä kuinka tietyn poliittisen kannan omaavien sukupuoleltaan sitä toista merkkiä edustavien sietäisi tulla raiskatuksi jotta tajuaisivat olevansa mielipiteidensä kanssa väärillä urilla.

Siis mitäh?

Ja sitten jossain on joku saamarin lauma joka väittää että ehei, ei se ole naisvihamielinen, eikä ulkomaalaisia vastaan. Eikä rasisti, eikä yhtään mitään. Ja nämä puolustajat asuvat vittu Nurmijärvellä autojensa ja homehtuvien omakotitalojensa kanssa. Tulee mieleen loistava sketsi haja-asutusalueiden natseista.

Hei, miten olisi, että sitoutumattomien perussuomalaisten miesten tulisi kaikkien joutua elämään pakolaisleireillä puhtaan veden puutteessa seuraavat kymmenen vuotta ilman virikkeitä, vaatteita tai tarvittavaa ravintoa. Tai jos tuntuu liian radikaalilta niin kokeillaan vaikka ihan sitä että potkut monikansallisista yhtiöistä, muutkin "ulkomaalaistaustaiset" edut pois, ylikansallisissa yhtiöissä asiointi kielletään ja peruspäivärahalla pitää pärjätä. Ja että voisivat maksaa ihan käypää taksaa siitä hiilijalanjäljestään. Että ihan vaan tajuaisivat kuinka nurkkakuntaisuus osuu omaan nilkkaan. Tai se, että osa siitä vasemmistoviherpiiperryksestä voi olla ihan asiaakin.

Ja ne puskista huutelijat siellä maaseudulla: tervetuloa Helsinkiin asumaan tai päät kiinni, kiitos. Sitä ei lasketa että huristelette bensasyömäreillänne pääkaupunkiin töihin ja leikitte kotia jossain takahikiällä.

24. marraskuuta - Ympäristö ja tietoisuus

Olen testaillut erilaisia ympäristökuormitusmittareita ja tulokset ovat vaihdelleet todella paljon. Yksi kehuu ekoihmiseksi, toinen kehottaa miettimään kulutustottumuksia, kolmas rokottaa todella pahasti ulkomailla hihhuloimisesta (hei, ne on työmatkoja!)

Yhtä kaikki. Sähkösopimus vaihtui vihreämpään vaihtoehtoon. Joululahjat hankitaan tänä vuonna säästöliekillä (syynä ei niinkään ekoteko vaan luottokortin ylirasitus). Kierrätys jatkuu ja käytettyä hankitaan. Autoa ei vieläkään ostoslistalla (vaikka sitä salaisesti kovasti toivoisinkin... Paha minä!)

Kyllä tämä tästä, mutta miten opettaa kolmevuotias olemaan huutamatta muovihirveyksien perään? Teippiä suun eteen?

23. marraskuuta - Joskus äitikään ei voi auttaa

Lapsi huutaa kuin syötävä:
- Ei irtoo, ei irtoo! Äääii-itii auttaa! Ei irtoo-oo-o!
- No, mikä ei irtoo?
- Nenä ei irtoo! Nenä kiinni päässä! Nenä irti päästä!
- Eihän se nyt irtoo kun se on kiinni siinä päässä!
- Nenä irti! Nenä iii-i-irti!

Ja sitten nenä onkin pallona kun sitä on kiskottu ja yritetty apuvälineiden kanssa saada irti naamasta.

Yritä siinä sitten olla vakavana.

19. marraskuuta - Lehmät lentää...

ja Guns n' Rosesin levy on valmis. Mutta ei se ole enää sama. Duff McKaganin pelastamishaaveet taisi olla yhtä tärkeää kuin musiikki silloin joskus, öh, sata vuotta sitten.

4. marraskuuta - Kaksoisolento

Vivienne Vylen tuottaja ja sen esittäjä Miranda Richardson muistuttaa luonteeltaan ja ulkonäöltään anoppiani. Täysin spot-on.

25. syyskuuta - Vaikea sanoa mitään

Kauhajoen ja Jokelan tapahtumat ovat järjettömiä. En ymmärrä niitä.

En ymmärrä niitä miehiä - oikeastaan poikia - enkä tiedä mitä minun kuuluisi sanoa.

Glorifioitu itsemurha. Kiusatuista tulee kiusaajia. Niin kiltti poika, ettei siitä olisi uskonut. Niin mukava ja rento nuorimies, ei siitä olisi uskonut... Aikuisten pitää ojentaa auttava käsi, lasten ja nuorten mielenterveysmäärärahoista ei saisi tinkiä. Aseet kiellettävä, ministerin erottava. Mikä Suomessa mättää? Mikä netissä mättää? Miten tällaista voi tapahtua? Jokelasta ei opittu mitään. Koulun tehtävä enemmän. Vanhempien tehtävä enemmän. Tällaiseen on puututtava ajoissa.

Monilla on mielipide, minulla ei muuta kuin kylmää kumiseva sydän.

Niilläkin miehillä oli äidit ja isät, elämä edessä, mahdollisuus kaikkeen. Heitä on rakastettu, he ovat rakastaneet. Mutta mikä niksahti ja missä vaiheessa?

Montaa tahoa on syytetty, myös vanhempia. Mietin itseäni vanhempana. Tunnenko lastani nyt? Tunnenko lastani kymmenen vuoden päästä? Tunnistanko koskaan Rysän mahdollisen naksahtamisen?

Ahdistavaa ja pelottavaa.

18. syyskuuta - Siis ei voi...


...olla totta. Eihän?

18. syyskuuta - "Fever when you hold me tight..."

Sukulaisperheen lapselle nousi kuume. Mitä nuorikko tekemään kun lapsi on letkuna ja kuumana kuin kekäle? No, soittamaan anopille - tietenkin. Mutta ei kuitenkaan sille, joka on koulutukseltaan lasten terveydenhoitaja, vaan sille toiselle, joka on töissä virastossa ja joka sattui olemaan vieläpä kaukana poissa työmatkalla.

Anoppi järjen naisena neuvoi nuorikon viemään lapsen sairaalaan. Mitä nuorikko tekemään kun lapsi löystyy edelleen ja kuumuus hohkaa jo pahemman kerran? No, odottaa miestään - tietenkin. Mies ekonomina osaa varmasti neuvoa oikean tavan parantaa kuumeinen lapsi.

Mies tulee kotiin, eikä juuri neuvoa osaa antaa. Mitä nuorikko tekemään? No, soittamaan kavereille tietenkin, olisiko neuvoa sopivaa keinoa saada lapsen kuume alenemaan. Oikotietä onneen ei puhelimitse tule, mutta neuvo lähteä terveyskeskukseen.

Usea eri taho neuvoo jo hieman huolestunutta nuorikkoa viemään lapsi lääkäriin. Hetken pohdittuaan ja mietittyään pariskunta jo tuumaa, että moinen voisi ollakin hyvähkö ajatus. Mitä pariskunta tekemään? No, pakkaa lapsen vaunuihin ja kävelee reilun tunnin lenkin terveyskeskukseen. Odotttavat nätisti vuoroaan jonossa ja kertovat sitten että pikkuisen on jälkikasvulle tullut lämpöä ja kuivuuskin taitaa vaivata jo elimistöä.

Hetken aikaa sairaskertomustaan takelleltuaan nuorikko miettii ääneen, että josko kehtaisi lääkäriä vaivata. Mitä terveyskeskuksen lääkintähenkilökunta tekemään? Olivat jo ennen puoliväliä kertomusta hälyyttäneet ambulanssin paikalle, kirjoittaneet lähetteen ja konsultoineet läheisen sairaalan henkilökuntaa, että pikainen vauvapotilas tulossa.

Siihen pariskunta ihmettelemään, että taisi sitten olla pahempikin bakteeri, kun noin moisesta hössöttövät. Ja joutuu jäämään vielä useaksi päiväksi sairaalaan. Kuinka merkillistä!

Tarinan opetus: lapsi lekuriin, ja heti, jos kroppa tuntuu kuumavesipullolta. Ja tarinan toinen opetus: puhelinkonsultointia kannattaisi harkita sen alalle koulutetun sukulaisnaisen kanssa (vaikka onkin vain "iskän vaimo" ja vaikka oltaisiinkin huonoissa väleissä), ei puolenkymmenen kaverin kanssa, joille soittelu on yhtä tyhjän kanssa.

10. syyskuuta - Men do make passes to girls who wear glasses



Mies on selkeästi ihastunut. Punastelee pikkuisen, on lukenut Wikipedia-jutut, seuraa aktiivisesti jenkkilehtien sivuilta, nauraa hiukan liian kauan ja hiukan liian kovaa naisen kirjoittamalle tv-sarjalle.

Tina Fey. Mutta hei, asiat voisivat olla paljon pahemminkin!

9. syyskuuta - Kolme väriä, valkoinen



Uskomattoman ihana Christine Rudolph. Kuvat kaivettu Design to Inspire -blogista. Christine Rudolphia edustaa Judith Miller, Inc.

8. syyskuuta - Aavan meren tuolle puolen...



Olen haavematkaillut koko viikon. Olen kirjannut ylös kuvitteellisen junamatkareitin Firenzestä Lissaboniin. Olen miettinyt millä rahalla pääsisi Pohjois-Afrikkaan. Olen tankannut Mondoa, naistenlehtien matkajuttuja, netin matkailusivustoja, Saksan rautateiden hakua, Vivi-Ann Sjögreniä. Tiedän kuinka Vladivostokista pääsisi Japaniin laivalla. Tiedän Kuolleenmeren itä- ja länsirannan nähtävyydet. Tiedän minne mennä syömään San Sebastianissa.

Tahdon matkalle! Tahdon! Mutta kun ei ole rahaa, ei aikaa... Ja varsinkaan sitä rahaa.

7. syyskuuta - Maaginen Marrakech


"Marrakechissa Ryad Zouina -hotellin huoneesta aukesivat ovet vehreälle sisäpihalle." Kuvat Sami Sykkö / HS.

25. elokuuta - Luonnollisen kaunista







Emma's Designblogg

25. elokuuta - Muotitietoinen


Muoti on päivän sana (ja kuva, hah-hah). Netti on pullollaan mitä upeampia muotiputiikkeja, vaateneuvoja, muotiblogeja ja kuvakavalkadeja. Itse lueskelen silloin tällöin Sami Sykön blogia Hesarista ja Honey Junkien Parasta aikaa vuodesta. Olen muodista sykleittäin kiinnostunut -- säännöllisen epäsäännöllisesti. (Ja pahoittelut, linkkimeininki ei taaskaan toimi!)

Viikonloppuna (ja vielä tänään) vietettin muotimessuja, joista oli ainakin lehdissä kovin vähän -- vain alan ammattilaisille? Paras aika vuodesta -blogista löytyy ainakin aiheesta valaiseva kirjoitus!

Marimekon toimitusjohtaja Uhamuotila on tyytymätön Marimekon designiin. Hmmm, mitäpä tuosta ajatella? Todellista turhautumista vai kosiskeleva mainoskikka Marimekkoa vierastavien suuntaan?

Ja sokerina pohjalla: Teuvo Loman lyttää Marita Taavitsaisen hääpuvun päivän Iltalehdessä. Itse muistelen kirvelevin silmin Tanja Karpelan päälle ujutettua samettiluomusta á la Loman muutaman vuoden takaa...

24. elokuuta - On ilmoja pidelly



Oulussa on 13.1 astetta lämmintä. Lainaus Oulun kaupungin sääsivustolta:

Uusimmat muutokset lämpötilassa

24.8.2008 22:54 13.1 °C
24.8.2008 22:52 13.0 °C
24.8.2008 22:50 13.0 °C
24.8.2008 22:48 13.0 °C
24.8.2008 22:46 13.0 °C
24.8.2008 22:44 13.0 °C
24.8.2008 22:42 13.1 °C
24.8.2008 22:40 13.0 °C
24.8.2008 22:38 13.0 °C
24.8.2008 22:36 13.0 °C
24.8.2008 22:34 13.0 °C
24.8.2008 22:32 13.0 °C
24.8.2008 22:30 13.0 °C
24.8.2008 22:28 13.1 °C
24.8.2008 22:26 13.1 °C
24.8.2008 22:24 13.0 °C
24.8.2008 22:22 13.1 °C
24.8.2008 22:20 13.0 °C
24.8.2008 22:18 13.0 °C
24.8.2008 22:16 13.1 °C
24.8.2008 22:14 13.1 °C
24.8.2008 22:12 13.0 °C
24.8.2008 22:10 13.0 °C
24.8.2008 22:08 13.1 °C
24.8.2008 22:06 13.1 °C
24.8.2008 22:04 13.1 °C
24.8.2008 22:02 13.0 °C
24.8.2008 22:00 13.0 °C
24.8.2008 21:58 13.1 °C
24.8.2008 21:56 13.1 °C

24. elokuuta - Hauskat kuvat



Mielestäni todella hauska idea. Napattu sfgirlbybay.com -sivuilta.

24. elokuuta - Mitä ajattelin tänään

Vappu Pimiää ja Maria Veitolaa ärsyttävät vauvakyselyt. Toisella nousee niskavillat, toinen aikoo paukauttaa kyselijöille jotain lapsettomuudesta ja terapiasta.

Mikäpä siinä, itsekin olen ärsyyntynyt monta kertaa moisista tiedusteluista. Rysä Ensimmäisen saatuani pääsin rauhaan, ennen kuin kyselyt sisaruksen saamisesta liehutukallemme alkoivat. Mutta mikä oudointa, tiukkailmeisimmät tivaajat eivät suinkaan olleet 79-vuotias isoäitini tai 60+ appiukkoni, vaan ystävät, nuorempi sisareni ja vimmastunein kaikista: mieheni parikymppinen velipuoli. Huumori on ollut koetuksella kun jolppi latelee uteluitaan joka perhejuhlissa, pienemmissä tapaamisissa ja kahdenkesken. Oman esikoisen saatuaan hän on entistä innokkaampi.

Vaikea sanoa miten moisiin kysy kysymyksiin kannattaa suhtautua, mutta terveessä hengessähän ne on otettava. Kiva kai että kyselevät, etteivät varsin mahoksi luule.

*****

Michael Jacksonilla on puolestaan kolme lasta, mutta hyvin ei viiskymppisellä muuten mene. Valitettavasti en kuitenkaan jaksa sääliä tuntea, juhlin mieluummin Madonnan tahdissa! Onnea teräsnaiselle 50-vuotispäivien johdosta.

*****

Helsingin Sanomat uutisoi eilisen korkkarijuoksun tunnelmista, voittajaksi oli selviytynyt ulkosuomalainen "harrastelijaurheilija". Särähti pahasti! Missä vaiheessa harrastajista on tullut "harrastelijoita"? Ainakin minun kielikorvani kertoo harrastelijan olevan tietystä alasta hiukan kiinnostuneen, lähinnä aloittelevan roiskijan, joka ei ole vielä ottanut tai saanut tarpeeksi selvää harrastamastaan alasta. Harrastaja on puolestaan vakavasti asiaansa paneutunut tekijä, jolla voi olla harrastamaansa alaa kohtaan suuriakin intohimoja. Lopettakaa jo harrastelija -sanan väärä käyttö! Kun tarkoitatte harrastajaa, sanokaa niin, älkääkä vähätelkö asianosaisia.

*****

Märketilla on vieläkin majakka. Majakoissa on jotain omituisen kiehtovaa, ne tuntuvat huokuvan omanlaistaan rauhaa meren pauhatessa niiden kylkiä vasten. Myönnän, että romanttisen suhtautumiseni majakoihin johtuu Janssonin Muumipappa ja meri -kirjasta, enkä selviäisi saarella vuorokauttakaan, mutta silti... Haluaisin joskus käydä majakassa ja kokea rauhan ja pauhun ihan itse.

*****

Turska Thorkildsen: olen vähän ihastunut. En ole koskaan ymmärtänyt keihäänheiton "tekniikkaa". Otetaan keppi ja viskataan se ilmaan, se on sitä tekniikkaa. Mutta nyt kun olen nähnyt norjalaisen pipomiehen heittävän niin helpon näköisesti, niin sulavasti, ymmärrän, että Korjuksen, Kinnusen, Parviaisen ja Pitkämäen kaatuilut, karjumiset, ähkimiset ja puuskuttamiset ovat huonoa tekniikkaa. Missä Thorkildsen pysähtyy kuin seinään heitettyään heittonsa, suomalaiset hyppivät, kompuroivat ja nilkuttavat. Kun Thorkildsenin keihäs lepää lähtöasennossa kauniisti korvalla, Pitkämäen käsi haroo ilmaa puolen metrin päässä naamasta. Kyllä niissä on eroja!

*****

Ja siunatuksi lopuksi: Taavitsainen menee naimisiin. Kata on eroamassa. Kauhun tasapaino ei järkkynytkään.

23. elokuuta - Johan on markkinat



Juhtbackan markkinat Uudessakaarlepyyssä menivät sitten sivu suun. Ehkä ensi vuonna.

22. elokuuta - The Winyls



The Winyls - photo Jere Hietala. Laulajan nimi on Leady Winyl! Kuten kapteeni Leady Winyl sanoisi, ”Hyvät matkustajat, olkaa hyvä ja istuutukaa… myrsky on nousemassa!”

21. elokuuta - Nurmijärvi, Kuusjoki...



Kuusjoki on Turun kupeessa.

20. elokuuta - Taloussanomat, Kauppalehti, muuttelut, suosituimmat blogit...



Tossa on kuva. Ja tässä on linkki alkuperäiseen sivustoon. Mulla ei ole hajuakaan mistä se puhuu.

19. elokuuta - To Boldly Go...



Hain kuvaa jälleen tänään, käytin jälleen "normaalimuotoa" eli 19.8.2008 ja jälleen päädyin Plaza.fi -keskusteluihin ja Johanna Tukiaiseen. Päätin sanoa molemmille rohkeasti ei kiitos ja muuttaa haun muotoon 08/19/2008. Ja kuin teemaan sopien sieltä tuli joku Star Trek -häiskä. Johdatusta?

17. elokuuta - Ja kahvia kans



Ateljee Asta Pulkkinen, Hollolassa. Kivalta näyttävä paikka, tosin kuva on hiukkasen surrealistinen. Mietin pitkään kuka on rakentanut nuo huikeat pienoismallit talon kivijalan korkeudelle ennen kuin tajusin että kuva on yhdistelmä kahdesta eri valokuvasta.

16. elokuuta - Kuinka tämän edes alottaisi...



Olen ollut hieman väsynyt blogini kanssa jo kauan, kirjoittanut niitä näitä ja deletoinut suurimman osan jälkeenpäin. Tuntui, että pitäisi keksiä joku hyvä teema tai seurattava asia, josta saisin päivittäistä potkua asioihin. Keksinkin mielestäni ihan hauskan idean: haen aina ko. päivämäärällä Googlen kuvahausta heti ensimmäisen kuvan ja kirjoitan muutaman rivin siitä. Ihan kivaa.

Kuvat ovat olleet kuitenkin kaikkea muuta kuin mielenkiintoisia. Golfia, nörtteilyä, paistettua lohta ja tapaaminen Nordeassa. Plääh. Väsynyttä meininkiä.

Tänään ensiosuma johdatti Hymy-lehden sivulle, missä lainattiin Johanna Tukiaisen (ulkomaan reissustaan) kirjoittamaa blogimerkintää ja lukijat kommentoivat takaisin Johannan kirjoitusta. Yksi kommentoijista vertasi nti Tukiaista kaalimaan kakaraan kuvalinkin kanssa.

Mikä aihe! Mikä uskomaton farssi! Aivan älytöntä tuubaa. Ja yht'äkkiä huomaan että aiheen mahtavista vinoilumahdollisuuksista huolimatta minulla ei ole mitään sanottavaa. Olen sanaton. Kuin puulla päähän lyöty. Kanerva - Tukiainen - muka ystävät - tanssibisnes - kuukausitulot - shamppanjat... Kraah! Kurkussa möykky, aivoissa surisee, korvissa soi, pakko päästä pois!

16. elokuuta - kaksi vuotta, seitsemän kuukautta

Ilmoitat metrolle ulos lähtiessämme että "soitejjaa", babulle "nähhää" ja isälle "terppa iskä". Olet oppinut hauskan uuden leikin nimeltä mahapieru. Tiedät että öisin on "kuu taivaajja" ja päivisin "aurinko paistaa". Taivaalla lentelee "he-ha-he-ha-hopteri" ja "te-to-ko-te".

Valitettavasti et vielä tiedä, että pään lyöminen äidin polvilumpioon sattuu yllättävän paljon, ja että tasapainoilu sohvan selkänojan päällä voi johtaa usein putoamiseen. Mutta voisin veikata, että tiedät nämäkin asiat pian. Siperia opettaa.

Päiväunille meneminen ja ruuan syöminen aiheuttavat vieläkin surua ja murhetta. Ymmärrät 30 vuoden päästä, että todella tulet nauttimaan molemmista.

Äiti on edelleen sankari, mistä äiti on tietenkin kovin otettu. Mutta rehellisyyden nimissä, välillä "äiijtii" -huutelu rupeaa riepomaan. Varsinkin kun on lehden kanssa puuterihuoneessa keskittymässä, ja oven takana raivoaa lempijunansa niinkin pitkälle kuin viereiseen huoneseen kadottanut kaksivuotias. Mutta iltaisin on ihana pitää sinua kädestä kiinni, kuunnella kun pöpötät päivän tapahtumia "Ilmo Immeheiselle" (= rakkaalle pehmolampaallesi) ja kertomuksen lopuksi toivotat äidillekin "hyvyökku" (= hyvää yötä kulta).

15. elokuuta - Rahalla saa ja hevosella pääsee



Ensiosumaksi Googlessa tuli jälleen Plaza.fi ja Muropaketti.

En juuri pidä autoilusta, eikä minulla ole edes varaa autoon, olen ärsyyntynyt autoilun vaikutuksesta ilmastolle, vihaan porhohörhöturha-autoilijoita, mutta rakastan automainoksia. Niissä on jotain... Jotain -- en edes tiedä mitä. Luksusta? Tyylikkyyttä? Vapauden tuntua? Yhtä kaikki, fiilis on kutakuinkin sama kuin Kööpenhaminan lentokentän tax free -kaupoissa. Mainokset kehräävät slogania "The Luxury of Shopping" ja minä vingutan korttiani kuin viimeistä päivää. Uskon hetken olevani joku muu, joku joka ostaa Kenzon hajuvettä useinkin ja tuhlaa päiväbudjetin suklaaseen. Sitä samaa minulle antavat automainokset -- hetken huumaa, tunnetta että kaikki kiiltävä on oikeastaan minulle arkipäivää.

Todellisuudessa olen kuitenkin se harmaa harakka, joka tarpoo lenkkarit märkinä aamuisin töihin ja tulee iltaisin hikisenä takaisin kotiin. Suklaakin on perus-sinistä. Sen pituinen se.

14. elokuuta - HMS



Minä pidän Hanna-Maria Seppälästä. Hän vaikuttaa mutkattomalta ihmiseltä ja urheilijalta. Tulostakin on altaassa tullut, eikä nainen ole pulissut turhia tai tyhmiä muistaakseni kertaakaan. Tänään Helsingin Sanomat on Pekingin olympialaiset -sivuillaan päättänyt kuitenkin uutisoida muista kuin urheilullisista ansioista: Hanna-Marialla on ollut jo pitkään poikaystävä. Hyvä, Hanna-Mari! Kun Hesarikin on varmistanut, että taustajoukot ovat kunnossa, on hyvä uida finaaliin.

13. elokuuta - Valkeakoskella talousturvasopimus kemianliittolaisille



Kuvassa Nordean Ritva Kunnan ja Kemianliiton Valken työntekijöiden osaston 23 ry:n sihteeri Jari Pekkarinen. Ko. osaston työntekijät saavat tietynlaisia etuja ja takeita Nordealta - mm. luotto- ja laina-asioissa. Hyvä vai paha? Sanoisin että hyvä.

12. elokuuta - Lara kuumentaa tunteet



"Weller on ainoa jolla on oikeasti tarpeeksi pahismaiset Laran ilmeet ja eleet. Ääni menee sinne

Kokonaisuutena ehkä pidän Jill De Jongista (Söps ja uskottava. Vielä kun on kuin luotu pitämään tuollaista asua. :3)

Jos huonointa pitäisi äänestää niin Adbibe ehdottomasti. Laran uskottavuus menee ihan täysin hukkaan. Tuntuu lähinnä joltain halvalta H—… prostituoidulta kun yrittää mukamas flirtata kameran kanssa. Ja tuo tylsä ilmekin on aika heikko esitys.

Ihmiset miettii tätä näköjään aika paljon sen perusteel et ketä panis vaikka kyse on parhaasta LARASTA.

12.8.2008 klo 21.49, Puusilmä kai kanssa. (vierailija)"

Plaza.fi/Edome
-sivuilla mietitään kuka on kaikkien aikojen paras Lara Croft. Angelina Jolie ei ole mukana, mutta ilmeisesti hän ei kuulukaan tähän "pelimeininkiin". Kuvassa oleva Karima Adebibe ei herkkuudestaan huolimatta kaikkia miellytä... Yritä tässä sitten olla itsetuntosi kanssa aikuisten oikeessa maailmassa.

11. elokuuta - Punaista ja makeaa


BonBone -herkkukauppa sijaitsee Helsingin Eirassa, osoitteessa Neitsytpolku 3. Ja ennenkuin kukaan säntää santsaamaan suklaavarantojaan ko. putiikkiin, tehtäköön selväksi, että nämä makeiset on tarkoitettu koirille. Aika hulppeaa!

11. elokuuta - Joka päivä jotain uutta

Clint Eastwoodin menestyneimpiä leffoja ovat ne, missä hän esiintyy jonkun apinan kanssa. Ja niitä on tehty kaksi.

10. elokuuta - Takaisin luontoon!



Suosittelen lämpimästi www.polku.net. Galleriasta löytyy mitä mehevimpiä luontokuvia, kuten nämä mahtavat otokset Brasiliasta. Kaikki sinne katsomaan, meininki on vähintään yhtä messevää kuin telkkarin Avarassa luonnossa.

9. elokuuta - Taas tanssitaan!



Jo toinen kerta kun törmään www.fi-reggae.com -boardille. Terve vaan ri-reggae.com -ihmiset!

Lauantai-illan huumaa ska-tanssin merkeissä! Woo! Skasta(kaan) en ole juuri koskaan ottanut tolkkua, tulee vain mieleen se lahtelainen kaunis poika ja kotikaupungin punkkaripiirit. Terve vaan teillekin!

8. elokuuta - Sota Kaukasiassa



"Georgian ja Etelä-Ossetian separatistialueen joukkojen väliset taistelut ovat kiihtyneet.

Etelä-Ossetian johtaja Eduard Kokoity syyttää Georgiaa siviilien surmaamisesta. Viimeöisissä taisteluissa on kuollut vahvistamattoman arvion mukaan 15 ihmistä. Georgian ja Etelä-Ossetian taistelukoneet ovat pommittaneet vastapuolen asemia.

Georgian joukot ovat tunkeutuneet Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin, ja kaupungin reunamilla käydään taisteluja. Saakashvilin mukaan Georgian joukot ovat "vapauttaneet" suurimman Etelä-Ossetiasta.

Pääministeri Vladimir Putin on uhannut Venäjän ryhtyvän vastatoimiin Georgian hyökättyä Etelä-Ossetiaan. Georgian presidentti Mihail Saakashvili puolestaan syyttää Venäjää laajamittaisesta sotilasoperaatiosta Georgiaa vastaan." - Uusisuomi.fi

Kuvassa yksi harvoista pystyssä olevista Georgiassa (Gruusiassa) syntyneen Josef Stalinin patsaista.

7. elokuuta - Huoletonta, hyvää elämää

Sitä ei ole olemassa.

Luulin olleeni hyvällä tuulella, lähes flow-tilassa, mutta huomaankin tahmaavani täydessä liimassa. Töissä olen lykännyt ja lykännyt asioita, siis vain jättänyt tekemättä, hoitamatta. Kotona on myös julmia rästejä hoidettavana: jääkaapin homevuori, tiskialtaan semi-home-tiskivuori, Rysän huoneen onneksi puhdas, ei-home-vaatevuori... Sukkia, pöksyjä, leluja, kirjoja, tyynyjä, lehtiä, kasseja, pusseja lattiat täynnä. Matot harmaina, ikkunat mustina.

Hävettää.

7. elokuuta - Kuin puhuisi...



"AMD:n mukaan se pystyy näin konfiguroimaan tiettyjä prosessorin sisäisiä asetuksia SB750-oheislaitepiirin ja BIOS-päivityksen avulla, jotka mahdollistavat Phenom-prosessoreiden ylikellottamisen noin 100 - 300 MHz aikaisempaa korkeammalle. Testailemme Muropaketissa syyskuussa, kuinka paljon SB750-southbridgen avulla saadaan lisää potkua Phenom X4 9600- ja 9850 Black Edition prosessoreihin ja onko Phenomeita vaivannut kylmäbugi vielä ongelmana extreme-ylikellotuksia silmällä pitäen." - Plaza.fi / Muropaketti / Toimituksen blogi.

Hepreaa. Täysin. Voisivat heittää mitä tahansa herjaa, enkä ymmärtäisi: "Sun southbridge on ylikellottunut, konfiguroi sun oheislaitepiiri, senkin kylmäbugi."

6. elokuuta - Siitä turhasta luonnon kuormituksesta puheenollen...


Tämä kauniin vihreä havaintokuva esittää Rukan talvigolf -rataa (lähteenä www.golf.fi). Talvi. Golf. Rata.

Talvi. Golf.

Ainoa laatuaan, koko maailmassa. Koska talvella pitää päästä golfaamaan kouruun.

Mitä ihmettä? Miksi?

5. elokuuta - Sorry, Haters



Joudun toteamaan moukkamaisuuteni. Ei hajuakaan miksi tämä vuonna 2005 kuvattu leffa on Googlen hakutulosten ykkönen tänään. Enkä jaksa lukea www.fi-reggae.com -saittia saadakseni selvää (pahoittelut reggae-ihmisille, mutta homma on liian letkeää allekirjoittaneelle). En ole koskaan kuullut elokuvasta mitään.

Pidän kuitenkin Robin Wright Pennistä, hän on sen elokuvan jota näytetään tauotta helvetissä ainoa positiivisen puolella oleva asia. Ja olen oudon helpottunut, että hän on eroamassa Sean Pennistä. Sean Penn on mielestäni nimittäin hiukan pelottava tapaus, liian ehdoton ja liian kiivas. Pennin leffat ovat kaiken lisäksi hirvittävää synkistelyä ja yleensä niissä on vielä vääntelijä J. Nicholson.

Yhtä kaikki, Sorry, Haters -leffa kuvattiin kahdessa viikossa ja se sai kaksi Independent Spirit Award -ehdokkuutta.

4. elokuuta - Yksi kaksi hyppy, yksi kaksi hyppy, ympäri, ympäri, ym-pää-ri...



Vanhojen tanssit. Päivän kuva on on pohjois-karjala.fi -sivustolta.

Henk.koht. olin aika innoissani vanhojen tansseista, vaikka alkuperäinen tanssipartnerini valssasi kuvioista takavasemmalle iltakouluun paria viikkoa ennen h-hetkeä. Sain kuitenkin uuden kumppanin, nykyään sietämättömän taiteilijahörhön jolla on linnunluinen ranskalainen tyttöystävä.

Tanssin äitini tekemässä mustassa samettimekossa, jossa oli pitsimiehusta. Hiukseni oli ajanmukaisesti pannalla vedetty taaksepäin. Hauskaa oli, ja koulukaverit komeita. Erityisesti jäi mieleen se koulun rokkipoika joka oli saanut vuokraamosta viimeisen puvun, renesanssiruhtinaan asusteen peruukkeineen kaikkineen.

Peruukki ei ollut luovutuskunnossa seuraavana aamuna, ja taisi aika monen muunkin tukkaan päivän sarastaessa sattua.

3. elokuuta - Welcome to Tampere!



Tampereella on pelattu korista, Delphin Basket Tournamentissa. Aika sympaattisen oloista touhua, onhan tamperelaiset joviaalia porukkaa ja delfiinit aivan ihania.

2. elokuuta - Kumi palaa

"Metsäerikoiskokeen varrella voit kokea aitoa rallitunnelmaa. Jätä parhaat kenkäsi kotiin, varustaudu sään mukaisesti ja tuo asiakkaasi seuraamaan rallia aidossa ympäristössä. Siinä ohessa voit nauttia hyvästä ruoasta, juomista sekä rennosta rallifiiliksestä. Tulospalvelu pitää sinut ajan tasalla kilpailun tilanteesta." Näin reipasta mainostekstiä tarjoilee nesteoilrallyfinland.fi -sivusto.

Hyvä ruoka on norjalaista kirjolohta. Sitä on hyvä maistella pahvilautaselta soran roiskutessa saappaille. Tuota ulkoilmaonnelan tunnelmaa!

1. elokuuta - Väsynyt hiiri

Ensimmäinen "Päivän kuva" on surullinen, väsyneen näköinen hiiri. Hoitopaikka.net -sivustolla sijaitseva hiiri onkin syystä uupunut. Ajankohtaista -osio kertoo syyn: "Lasten kunnallisen päivähoidon maksuihin muutoksia 1.8.2008 alkaen."

Hiiri on luultavasti joutunut puolustamaan uutta maksukäytäntöä milloin vihaisille vanhemmille, milloin kuntapoliitikoille, milloin valtion suuntaan. Ja ehkäpä hiirellä on pieni hätä: alle kolmivuotiaita itsekkäiden äitien lapsia vaan ilmaantuu hoitopaikkoihin lisää ja lisää, isät eivät vieläkään tiedä vanhempainvapaiden pykäläviidakosta mitään, hoitajat eivät jaksa, ryhmäkoot senkun kasvavat.

Yritä siinä sitten olla iloinen hiiri, kun jatkuvasti kaikki on kimpussa.

16. heinäkuuta - kaksi vuotta, kuusi kuukautta

Rakas Rysä,
Olet jo oppinut sanomaan "ei mitää" kun lyöt pääsi ovenkarmiin, "ei pakko" kun pitäisi niellä perunaa, "kaijaloo" kun haluat viereen halittavaksi ja "haetaa maitoo" kun muki pitää täyttää. Valitettavasti et vielä osaa sanoa mikä on vikana kun huudat kuin pistetty sika tai kun viskot legoja ympäri olohuonetta valkoisena palavan vihan vallassa.

Tiedät että kissa kiskaisee käpälällään takaisin kun nyit sen korvia, mutta et ymmärrä että myös pään iskeminen betonilattiaan sattuu myös. Pelkäät imuria ja ovisummeria, leikkipuiston keltaista liukumäkeä ja sauvasekoitinta. Rohkeasti juokset kuitenkin mereen, keinut korkeammalle kuin kukaan, halaat umpituntemattomia ja haluat aina lähteä "makkaa" joko "rinkas" tai "vaujuis".

Rakastat äidin puhelinta ja läppäriä, White Stripesia ja Bruce Springsteeniä, isän retuuttamista, kylpemistä ja junia.

Olet mahtava tyyppi, älä koskaan muutu. Pidä mielesi avoimena... mutta silmäsi myös. Ja sitä tuntemattomien halailua voisit hiukan jo rajoittaa.

27.5. - Organisoidutaan



Viimeistään loppukeväästä tulee sellainen olo, että pitäisi saada nurkat kuntoon, tavarat ojennukseen, vanhat roinat silmistä pois. Onneksi maailma on täynnä muitakin esikuvia kuin Mercedes Benz -- Pottery Barnin kuvat tekevät järjestelyn ja siivouksen pohdiskelusta ilon. Onkin helppo heittäytyä sohvalle haaveilemaan kivojen kuvien maailmaan. Älkääpäs nyt, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tässäpä loistava aasinsilta pääministerin viimeisimpiin metkuihin. Nurmijärven kotikolossa on mehulasin äärellä varmaankin mietitty myös loppukevään siivousrupeamaa. Vaalirahoitussotkut on juuri sitä roinaa, mikä pitäisi äkkiä lakaista ulos, onhan Ruusunen jo pihalla. Kulissit on suht kunnossa, mitä nyt Korhonen pitäisi saada ojennukseen. Kakkoseen ja Sukariin ei välttämättä vimit auta, mutta ainahan voi kieltää iltapäivälehtiä kirjoittelemasta tai viime metreillä haastaa haaskat käräjille. Ja mitä niihin tehyläisiin ja muihin uhoajiin tulee, niiden suut on jo saippualla pesty. Kemijärveltäkään ei kuulu enää mitään ja Ikeltä on ministeriluuri pois. Matti, suhteellisen hyvin sujuu tämä kevyt valkaisuohjelma. Vielä kun saat ikkunat putsattua puoluetoimistolla, niin voidaan jo puhua lähes läpinäkyvästä hallinnosta.

Siivouksessa ja järjestelyssä on vain se huono puoli että villakoirat palaavat aina nurkkiin lymyämään ja sekasorto vain odottaa vuoroaan oven takana.

26.5. - Revitään etikettejä



Lueskelin löytämääni blogia, Reclaiming Miss Havisham, ja sieltä juttua Bridezilloista ja häälahjojen kerjuusta. Koska olen nimimerkin takaa tapahtuvan vuodatuksen vakaa kannattaja, riemastutan iltaanne kertomalla omakohtaisen kokemuksen otsikolla "Rakastan tulevaa siippaani mutta haluan Iittalan laseja kanssa".

Sukulainen oli menossa miehelään. Pari oli pitänyt yhtä jo jonkin aikaa, jälkikasvuakin oli tulossa. Talous oli mallillaan ja kotoa löytyi kaikki tarvittava, Leavingsin legendaarista kappaletta lainatakseni "...stereo, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri / on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri..." Elektroniikkaan ei siis kannattanut satsata.

Kärtin Miestä soittamaan onnelliselle parille ja kysymään suoraan lahjatoivetta tai -listan mahdollista sijaintia. Ilo oli kokonaan minun puolellani kun kuulin lahjalistan olevan työn alla ja yksityiskohdat kerrottaisiin pian.

(Nyt on todettava, että kerta kaikkiaan rakastan lahjalistoja -- ne tekevät tällaisen mielikuvituksettoman mukelon elämästä niiiii-in paljon helpompaa. Kaikilla pitäisi olla lahjalistat! Sukulaisilla jouluna, mummolla äitienpäivänä, Miehellä syntymäpäivänä ja pitihän-sitä-nyt-jotain-tuoda -tyyppiseen käytökseen taipuvaisilla aina ja jokaisena kirkkopyhänä. Kukkia vai Kulta-Katriinaa? Ei huolta -- raksitaan vain lahjalistalta vapaa vaihtoehto!)

Lahjalistaa ei kuitenkaan kuulunut, häät lähestyivät ja pieni paniikki iski. Ei lahjaa hankittuna, ei edes mietittynä. Itse juhla pidettiin susirajan tuntumassa, poronkusemien takana, kaukana taajama-alueilta, laakeilla aakeilla missä lähin kauppa on naapurivaltion puolella ja luonnonantimet sitä luokkaa ettei kotitekoinen väkerrys käynyt missään nimessä päinsä. Lisäksi meillä ei ole toimivia tusseja ja perheen kaikki peukalot ovat keskellä kämmentä.

Tunnelmalliset "vintagelahjat" (= Ota jotain omasta kaapista ja kääräise pakettiin. Kerro herttainen tarina tunnearvosta.) eivät tämän parin kohdalla tuntuneet ihan siltä oikealta vaihtoehdolta. Me emme pidä heistä tarpeeksi valehdellaksemme mukavaa pikku historiikkia kolhitulle kulholle, emmekä itse asiassa omista montakaan lahjaksi kelpaavaa tavaraa.

Usean kaartelevan utelun ja muutaman suoran kysymyksen jälkeen tapahtui ratkaiseva käänne: puhelinsoitto. Lahjalista oli vihdoin valmiina. Mies viittilöi minut luurin viereen. Nariseva ääni määki langalla: "No, me ollaa ny saatu lista valmiiks ja nää ois ne jotka me haluttais teidän ostavan. Täs o tää lista, voimmä laittaa sen sähköpostiinki mut helpompi kait vaa luetella täs puhelimes. Ni, ne ois Iittalan valkkarilasit, kuus kipaletta, ja sen mallin nimi olis Kolibri tai joku. Ja sit samaa sarjaa punkkulasit, ne on ne isommat, kyl sä tiiät. Niit kuus kanssa. Sit skumppalasit, jos ei Anttilast saa, ni sit ainakin Iittalan liikkeestä, käytiin kattomas. Niit kuus. Ja sitte se sellanen kannu, yks niitä. Siin ois meijän lahjalista. Saitsä kaikki ylös?"

Listan "Kolibrei tai jotai" ei todellakaan saanut mistään tavaratalosta. Etsin kolme Iittalankin liikettä läpi saadakseni täyden sarjan. Lahja maksoi aika reilusti. Itse häät pidettiin nyyttäriperiaatteella.

Sellainen lahjalista. Sellainen hääpari. Jos ei lähisukulaisista olisi kyse, olisin pimahtanut, nyt nielin kiukkuni. Joskus pitää vain olla hiljaa, senhän sanoo jo etikettikin.

25.5. - ...ja ämpäriin ei huku


Hienoimpia viinapulloja koskaan.

24.5. - Nörtin tunnustuksia



Olen käyttänyt päivän turhuuteen ja nyt istun läppärin kanssa sohvalla, puolella silmällä katsoen Euroviisuja, toisella silmällä katsoen Haus Mausin suosikkisisustuksia Flickeristä. Mies selittää oman koneensa takaa jotain sekavaa Italian liigan loppuotteluista joita hän katsoo netistä.

Onko tämä sitä lauantai-illan huumaa?

Rysä kulki tänään mukana torilla ja kirjakaupassa. Löysin yhden maapallon pelastamisoppaan ja keittokirjan Miehelle. Lisäksi tuhlasin rahaa suklaaseen, hirveän kalliisiin vihanneksiin, kauniisiin kukkiin (liljoja, freesioita!) lehtiin ja lottoon (vain kaksi oikein, paikallisputiikin lottokoneella on jotain minua vastaan -- koskaan en ole saanut edes neljää numeroa oikein kaikkien näiden vuosien aikana).

Pöljäilyn lisäksi fiilistelin FST:n ohjelman äärellä missä muisteltiin vanhoja tv-sarjoja. Oli mukava googlata Lemmenlaivan Julie ja lukea että täti on kuivilla kokaiinimeiningeistään!

Muistelujen lomassa tuli mieleen, että maailman mahtavinta olisi jos Dynastiaa näytettäisiin joka arkiaamu klo 7. Jessus mitkä kicksit saisi työpäivään kun Alexis olisi aamutuimaan näyttänyt mallia.

Varsin turha päivä, mutta mukava. Over and out.

22.5. - Tosi on



Ihan kuin todelliset,päivittäiset ongelmatilanteet eivät olisi tarpeeksi, olen ryhtynyt näkemään unia tosi-tv:n hahmoista. Heräsin osittain peloissani, mutta osittain hulppean huvittuneena unestani jossa illastin ja heilastelin Simon Cowellin kanssa.

Mitä tämä kertoo minusta? Mitä tämä kertoo tv:stä? Ja mitä Simon Cowellista?

Toipumiseen meni noin puoli minuuttia ja olin katsomassa kuka tämän vuoden kisan voitti. Voin sanoa nyt kaikille nollalle lukijalleni, että luojan kiitos se ei ollut Archuleta. Jumala ei ollut tänään kännissä.

Project Runway on toinen "guilty pleasure" (miksei tälle termille ole hyvää suomenkielistä vastinetta?) ja parasta mitä tosi-tv tarjoaa. Muotia, "catwalks and catfights", Heidi ja Tim Gunn, ihanan rasvainen M. Kors, kansainvälisiä käsitöitä ja -merkkejä!

Euroviisujen lauantaista finaalia odottaen... Juontajien sanoja myötäillen: tällaista musaa tanssittiin kotibileissä viime vuosituhannen puolella pahan kotiviinin voimalla. Lause pätee oikeastaan joka kappaleeseen.

Ruotsin biisistä pidin esikatseluissa, mutta nyt se vaikuttaa niin pliisulta...? Charlotten silmämeikki oli jostain toisesta maailmasta, mutta mimmi osaa laulaa. Ja mekko-osasto on taas jostain alusvaaterekiltä. Blergh.

Odotan innolla viikonloppua ja Ranskan esitystä -- siinä voi olla jotain hauskaa. Mutta tätä "säälipleijaria" ei enää jaksa.

Ehkä on oikeasti aika lyödä mölytoosa kiinni ja painua pehkuihin.

21.5. - "Helvetissä soitetaan tätä karaokena"

Late Lampaat pois tieltä kun Teräsbetonia levitetään. Ja mitä opin tänään? Kuulemani mukaan sankariheviä kuuluukin soittaa aina ilman paitaa vaikka itseäni moinen karvaton hikipinta hämmensikin.

Mutta missä vaiheessa Nigella Lawson on kloonannut itsensä eurooppalaiseen musakisaan? Mukana oli aika määrä tummakutrisia naikkosia milloin sormi suussa, milloin käsi viettelevästi kutrien seassa, milloin uumaa hipelöimässä. Vaatteet ja koreografiat oli ilmeisesti haettu Britney Spearsin ylijäämävarastosta. Yhden (armenialaisen?) laulajattaren hetkuttaessa lantiotaan, luulin rintavarustuksen lähtevän vatkauksen voimasta lentoon.

Huh! Hah! Ja Norja oli näistä paras.

20.5. - "Nyt uhkaa vakava poliittinen kriisi"

loihe Matti Vanhanen lausumahan päivän Ilta-Sanomissa. No, onhan se kriisi kun valtakunnan valiot venkoilevat vaalirahojensa kanssa. Mutta miksi se on "kriisi" vasta nyt? Miten tästä yleensäkään tuli "vakava kriisi"? Miten Timo Kallin liikeelle sysäämä noudatetaan-niitä-lakeja-mitä-halutaan -mentaliteetista tuli tässä vaiheessa "vakava poliittinen kriisi"?

Vastaus on helppo. Nyt asia on lööpeissä. "Poissa silmistä, poissa mielestä" -sananlaskun voisi päivittää suomalaisen politiikan mukaan "Jos se ei ole lööpeissä, siitä ei kannata välittää". Kuka väittää ettei vallan vahtikoiria tarvita?

19.5. - Kylmää kyytiä

Eksyin nettiin, pitkästä aikaa. Halusin lukea hiukan feminismistä, Tulvasta, Moilasesta, miesasiamiehistä ja molempien sukupuolien "häirikkö"edustajista. Mielenkiinnolla olen nimittäin seurannut keskustelua, ei netissä, vaan ihan muista medioista.

Nyt on retinat kipeät ja verkkokalvot vuotaa, sen verran myrkyllistä tekstiä on nimittäin tullut luettua.

Panu kirjoittaa seuraavasti
: Feministin kuuluu saada elämöidä vaikka miesten joukkomurhaamisella ja poikasikiöiden abortoimisella, ja joka väittää vastaan, on määritelmällisesti patriarkaatin edustaja ja sorron välikappale, joka ansaitseekin joutua piikkilankojen taakse ja kaasukammioon sitten kun feministikaaderit ottavat vallan.

Ironiaa? Pahansuopuutta? Mielenvikaisuutta? Mitä tuollaiseen vuodatukseen voi sanoa?

En ole eläissäni tavannut feministiä joka haluaa "joukkomurhata" miehiä. Lasken itseni feministiksi mutten suinkaan halua "patriarkaatin edustajia kaasukammioon", en ole abortoinut poikasikiötäni, en ole aviomiehekseni kutsumaani miessukupuolen edustajaa ajatellut häätää piikkilankojen taakse, vaikka tietynlaista sortoa lähes päivittäin tunnen saavani osakseni.

Luin myös Johanneksen ja Henry Laasasen kirjoituksia. Ja olen edelleen hiukan typertynyt.

Mistä kumpuaa tämä naisviha? Mistä kumpuaa feminismin vihaaminen? Miksei toinen sukupuoli ei saa vaatia? Miksei saa leikitellä seksillä? Miksei saa haluta kompensaatiota? Miksi ei saisi olla vittumainen? Minkä perkeleen takia pitäisi sietää vain sen takia kun toinen käskee? Mitä helvetin peliä tämä oikein on ja kuka saatana laati sen säännöt?

Jätkät. Pari neuvoa.

Pimppiä ei noin vain saa, se pitää ansaita.
Akat käy töissä jos tahtoo.
Akat menee armeijaan jos tahtoo.
Akat synnyttää jos tahtoo.
Akat sanoo mitä tahtoo.
Akat saa vaatia mitä tahtoo.
Äiti ei auta aikamiestä jos ei tahdo.

Joo, ja sairaanhoitajan duuni on yhtä tärkeää kuin paperikoneen pyörittäjän. Kannattaa viimeistään siinä vaiheessa miettiä kun pää on kainalossa ja suu silti solkottaa että "olisit hakenut sille paremmin palkatulle alalle niin ei tarvis miehiä vihata". Voi olla että jää pää paikkaamatta.

11. maaliskuuta - Pääsiskö tv:tä arvostelemaan rahasta?

Taas koukussa. Viikonloppu meni mukavasti puoliksi sohvalla möllöttäen kun toosa suolsi mitä parhainta viihdettä, mutta maanantai-ilta on silti tv-päivistä paras. Silmiä kirveltää ja kainalot haisee, mutta sarjaputki vain jatkuu. Kämppä myyntiin, Eddie&Jeff. Tanssi, jos osaat. (Pakollinen päivällistauko.) 30Rock. Huippumalli haussa. Täydelliset naiset. L-koodi. Monk.

Viikon kiintiö kerralla täyteen! Huh, kuin olisi urheilusuorittanut jotain.

10. maaliskuuta - Pilluvahtiko sinne mäelle tarvitaan?

Ilkalta puhelin pois. Vanhaselle paksumpi nahka ja nettilukko. Viiksimiehille potkut perseille - ja jos ei myös potkuja töistä, niin ainakin tiukka kurinpalautus ja valvonta-aika päälle.

Lisäksi, voisiko joku laittaa näille rasva-aivoille käräjöintikiellon päälle ja viedä oikeuden käyttää mobiililaitteita? Jalkapuukin voisi olla hyvä, siihen kukkaistutusten lomaan. Opettaisi pikkuisen nöyryyttä ja mittasuhteita.

Joku näitäkin possuja on joskus äänestänyt. Siis Lyly Rajalaakin, ihan oikeasti.

9. maaliskuuta - Dillevaarin synttärit

Isälläni on tänään synttärit. Hän täyttää... öh. No, noin 55 vuotta, pikaisesti yrittäen miinustaa syntymävuotta nykyisestä. (Onhan se 2008...?)

Juhlin tässä etukäteen itsekseni ottamalla neljännen Lidlin halpistölkkioluen. Lagerin kitkerä maku suussa onkin helppo muistella ja ajatella mitä iskä minulle merkitsee. Saldo on komea, mutta ei kovin imarteleva.

Isäni hakkasi äitini useasti lapsuusvuosieni aikana. Ja vaikka äitini tuolloin olikin varsinainen nurkassaruikuttaja, perkeleenmoista miinusta tulee silti.

Isä ei antanut viikkorahaa, vaan pisti minut ja sisareni 10+ -ikäisinä töihin omaan firmaansa. Plussa oman rahan arvon opettamisesta, miinus nöyryyttävistä palkkaneuvotteluista ja saituudesta.

Isä joi kotona ja töissä. Iso miinus. Plussaa siitä että saimme viedä tyhjät pullot kauppaan provikalla. Miinusta siitä että isälle piti antaa loput rahat. Miinus myös siitä, että hän nolasi ja mokasi asiat useaan otteeseen.

Isä uhkaili äitiä ja siskoa toistuvasti jos he ottavat ja häipyvät. Sisko löi kätensä huoneensa ikkunan läpi erään riidan päätteeksi. Isä teki laskun ikkunankorjauksesta 16-vuotiaalle siskolleni. Iso, iso miinus.

Eron tultua isä keksi syytöksiä ja tekaistuja velkoja. Opintolainani oli isän "nimissä". Vasta voudin huomautettua valtion takaavan opintolainat, laina hävisi velkalistalta. Siskoni äidiltäni saama telkkari on vielä nytkin, 15 vuotta myöhemmin, isäni listalla. Helvetin iso miinus.

Isä uhkailee vieläkin raha-asioilla ja nöyryyttää vanhoilla "virheillä" (eli teini-ikäisen normaalilla sekoilumenneisyydellä). Rutkasti miinuksia.

Firmaa ei enää ole. Konkurssissa. Vaimoa ei enää ole. Eronnut. Lapset ei pidä yhteyttä kuin väkisin. Omaa tyhmyyttä. Sairaus jäytää. Elämäntavat. Viina maistuu edelleen. Jos ei opi, niin ei opi. Valehtelu ja saivartelu jatkuu. Minkäs sitä itselleen voi?

Minä vihaan isääni. Ja pojalleni hän on dillevaari. Koska minkälainen mies kaatuu kännissä vanhempiensa olohuoneen lattialle sunnuntai-iltapäivänä lounaan jälkeen ja heti noustuaan haluaa ottaa 2-vuotiaan mukaansa parvekkeelle "tupakkakaveriksi"?

Koska hän pitää lupauksensa ja ihan oikeasti kuolisi pois?

8. maaliskuuta - Hei, hei mitä kuuluu?

Haipakkaa töissä. Olen jo varmaankin onnistunut miinustamaan osakkeitani aika rutkasti. Pöh.

Rysä osaa aakkoset muttei puhua. Hämmentävää.

Bush on brittibändi. Mitä helvettiä?

Sydän savuaa Britney Spearsin puolesta. Nainen ei ole Shellin automaatti, lakatkaa pumppaamasta häntä!

Sisko on kuivilla. Jee!

Olen kateellinen Terhi Kokkoselle. Ja Katja Kalliolle. Vähän ehkä Kirsi Pihalle, mutta vain sen Italian mökin takia. Muuten se nainen on iso, iso feikki (siis ihan oikeasti, missä vaiheessa Piha oppi lukemaan? Miten hommat hoitui aiemmin? Intohimoisena lukijana jäi varmaan muutamatkin työ- ja muut hommat retuperälle? Mistä nyt, yht'äkkiä, moinen lukuhimo? En usko tähän ilmiöön pätkääkään.)

Ja Mari Mörö. Mitä ajattelee Raittila? Mari on varmasti yksi ihanimmista ihmisistä ikinä. Jos Mari jätetään, mitä mahdollisuuksia meillä muilla on?

Kaari Utrio - hyvä, mutta en ole antanut vielä anteeksi Rehn-episodia. Mutta muuten hyvä.

Puolison isä. Pelottava tyyppi. En enää ihmettele miksi kolmatta kertaa naimisissa. Eihän tuollaista kestä Erkkikään, tai selvin päin.

Ja mitä ihmettä, tuttu pariskunta erosi noin nanosekunti sitten, nyt jo molemmilla uudet kumppanit. Rebounding?

No Country for Old Men. Helvetin hyvä. Kerrankin Teksas on niin kuin Teksas on.

Marc Bolanin pojan nimi on Rolan Bolan. David Bowien pojan nimi on Zowie Bowie. Setien yhteinen trippi kaiketi selittää kaiken?

Varsipierulla käynti on nykyään meillä "melleröintiä". Koottujen runojen lukeminen posliini-istuimella on yllättävän mukavaa.

Baccara ja Boney M. - tahtoo diskoon!

7. maaliskuuta - George Michael osaa laulaa

Tämä tipu ei tajua.

En ole ikinä miettinyt Mannerheimin seksuaalista suuntautumista. En vieläkään oikein osaa miettiä sitä. Miksi pitäisi?

Miksi jenkkejä kiinnostaa Ellen Pagen (Junon päätähden) mahdolliset lesbomieltymykset niin paljon?

Mikä helvetti on se kohu American Idolin Dannysta? Homo vai ei, homo vai ei...

Ja missä vaiheessa Wham!in "Wake Me Up Before You Go-Go" -biisistä on tullut "kaikkihan-tietää-että-se-elää-komerossa" -teemalaulu? Mistä kukaan tietää kenenkään komeroista, ja pitääkö niistä edes välittää? Minulle ko. biisi on 9-vuotiaan elämän iloisin poppiskappale, eikä George Michaelin homoudesta ollut tietoakaan. Haluaisin vieläkin naida miehen, jos ei muuten, niin ihan vaan pitääkseni tyypistä huolta.

Homous ei ole rikos. Eikä se ole vaarallista, ei tarttuvaa, ei pelottavaa (paitsi se kampaajahomo Nelosen Sillä silmällä -ohjelmassa), ei vaikeaa, ei ongelmallista, ei edes trauman paikka.

Miksi homoasiaa jauhetaan? Eikö tämä ole ihan selkiöhomma? Antaa kaikkien olla levossa vaan, ei tarvitse asennosta puhua.

Voitaisiinko keskittää huomio vaikka Vanhasen muka-puritaani -politiikkaan missä duunareita kyykytetään jatkuvalla piinalla? Se vituttaa (kullittaa?) ihan oikeasti.