24. elokuuta - Mitä ajattelin tänään

Vappu Pimiää ja Maria Veitolaa ärsyttävät vauvakyselyt. Toisella nousee niskavillat, toinen aikoo paukauttaa kyselijöille jotain lapsettomuudesta ja terapiasta.

Mikäpä siinä, itsekin olen ärsyyntynyt monta kertaa moisista tiedusteluista. Rysä Ensimmäisen saatuani pääsin rauhaan, ennen kuin kyselyt sisaruksen saamisesta liehutukallemme alkoivat. Mutta mikä oudointa, tiukkailmeisimmät tivaajat eivät suinkaan olleet 79-vuotias isoäitini tai 60+ appiukkoni, vaan ystävät, nuorempi sisareni ja vimmastunein kaikista: mieheni parikymppinen velipuoli. Huumori on ollut koetuksella kun jolppi latelee uteluitaan joka perhejuhlissa, pienemmissä tapaamisissa ja kahdenkesken. Oman esikoisen saatuaan hän on entistä innokkaampi.

Vaikea sanoa miten moisiin kysy kysymyksiin kannattaa suhtautua, mutta terveessä hengessähän ne on otettava. Kiva kai että kyselevät, etteivät varsin mahoksi luule.

*****

Michael Jacksonilla on puolestaan kolme lasta, mutta hyvin ei viiskymppisellä muuten mene. Valitettavasti en kuitenkaan jaksa sääliä tuntea, juhlin mieluummin Madonnan tahdissa! Onnea teräsnaiselle 50-vuotispäivien johdosta.

*****

Helsingin Sanomat uutisoi eilisen korkkarijuoksun tunnelmista, voittajaksi oli selviytynyt ulkosuomalainen "harrastelijaurheilija". Särähti pahasti! Missä vaiheessa harrastajista on tullut "harrastelijoita"? Ainakin minun kielikorvani kertoo harrastelijan olevan tietystä alasta hiukan kiinnostuneen, lähinnä aloittelevan roiskijan, joka ei ole vielä ottanut tai saanut tarpeeksi selvää harrastamastaan alasta. Harrastaja on puolestaan vakavasti asiaansa paneutunut tekijä, jolla voi olla harrastamaansa alaa kohtaan suuriakin intohimoja. Lopettakaa jo harrastelija -sanan väärä käyttö! Kun tarkoitatte harrastajaa, sanokaa niin, älkääkä vähätelkö asianosaisia.

*****

Märketilla on vieläkin majakka. Majakoissa on jotain omituisen kiehtovaa, ne tuntuvat huokuvan omanlaistaan rauhaa meren pauhatessa niiden kylkiä vasten. Myönnän, että romanttisen suhtautumiseni majakoihin johtuu Janssonin Muumipappa ja meri -kirjasta, enkä selviäisi saarella vuorokauttakaan, mutta silti... Haluaisin joskus käydä majakassa ja kokea rauhan ja pauhun ihan itse.

*****

Turska Thorkildsen: olen vähän ihastunut. En ole koskaan ymmärtänyt keihäänheiton "tekniikkaa". Otetaan keppi ja viskataan se ilmaan, se on sitä tekniikkaa. Mutta nyt kun olen nähnyt norjalaisen pipomiehen heittävän niin helpon näköisesti, niin sulavasti, ymmärrän, että Korjuksen, Kinnusen, Parviaisen ja Pitkämäen kaatuilut, karjumiset, ähkimiset ja puuskuttamiset ovat huonoa tekniikkaa. Missä Thorkildsen pysähtyy kuin seinään heitettyään heittonsa, suomalaiset hyppivät, kompuroivat ja nilkuttavat. Kun Thorkildsenin keihäs lepää lähtöasennossa kauniisti korvalla, Pitkämäen käsi haroo ilmaa puolen metrin päässä naamasta. Kyllä niissä on eroja!

*****

Ja siunatuksi lopuksi: Taavitsainen menee naimisiin. Kata on eroamassa. Kauhun tasapaino ei järkkynytkään.