13. lokakuuta - Möläytys paljastaa kaiken

Sydämeni paikalla on kylmä kivi ja suonissani virtaa vihreä visva. Takapuoli ja terva ne yhteen soppii, salama voi iskeä kirkkaalta taivaalta ja kuolon kohdatessa taivaanportin avain on kadoksissa.

Olen tietoinen erään herran avoliiton ulkopuolisista aktiviteeteista. En ole henkilön kanssa sydänystävä, mutta enemmän kuin tuttu, olemme tunteneet "entisessä elämässä" toisemme suhteellisen hyvinkin. Avopuolisoa en tunne laisinkaan, en ole tavannutkaan häntä.

Olen keskustellut henkilön kanssa aiheesta, olen saattanut tiedoksi syvän paheksuntani, olen usuttanut oman kämppikseni puhumaan järkeä äijälle, olen kieltäytynyt "suojelemasta" herraa alibeilla ja selityksillä. Olen uskoakseni tehnyt ns. perusosuuden, mitä kaverilta voi vaatia. Hän tietää, että en hyväksy, enkä siedä tilannetta.

Eilen näin pettäjän avopuolison valokuvan. Hän on iso tyttö. Iso. Valtava.

Ja mitä minä menin sanomaan? "Onks toi se? Sehän on... Siis ei ihme, että ukko pettää."

En voinut uskoa, että sanoin niin. Siis minä, joka uskon että sisäinen kauneus merkitsee enemmän. Minä, joka toitotan, että ketään ei ole karvoihin katsomista. Minä, joka väitän, että ketään ei saa kohdella huonosti ihon, hiusten, silmien, hampaiden väristä johtuen. Minä, joka olen raivonnut anorektikkomalleista, kieroutuneesta kauneuskäsitteestä, persjalkaisten puolesta laihdutuskulttuuria vastaan.

Sisälläni asuu ilmeisesti kuitenkin idiootti, joka uskoo että poskipuna ja push-upit ne naisen tekee, laiha olla pitää ja mies on paree pitää tyytyväisenä ettei vieraita kattele. Sisäinen idioottini haluaa meikata aamuisin vähintään tunnin ja ajattelee, että naisen työ on pitää ulkonäöstään huolta.

Kuka on kasvattanut sisäisen idioottini? Mistä idiootti on oppinut asenteensa? Miten sisäistä idioottiaan voi kouluttaa? Ja vaikein kysymys kaikista: ohjaileeko sisäinen idiootti tietoista toimintaani ilman että tajuan sitä?