2.7.2011 - Kaikkia rakastetaan

Jos olisin uskovainen homo mitä tekisin? Ahdistuisinko? Yrittäisinkö "parantaa itseni" homoudesta? Olisinko flaming gay, joka kieltäisi uskonnollisuutensa ja manaisi kirkon alimpaan helvettiin aina kun joku vaan jaksaisi solvauksiani kuunnella? Kulkisinko seinänvierustoja ja toivoisin ettei homouteni näkyisi päälle päin? Viettäisinkö masentavaa kaksoiselämää vuodesta toiseen? Olisinko tehokas touhuihminen joka järjestötoiminnalla yrittäisi saada asioihin jotain tolkkua? En tiedä.

Mutta koska olen uskomaton hetero, olen onnellinen että Helsinki Pride on sujunut hyvin, toivon kaikille homoille hyvää ja varsinkin, että "heillä" olisi samat oikeudet kuin "meillä". (Eikö kaikki voisi olla loppujen lopuksi yksi iso "me"? Miksi aina pitää olla joku vastapooli, joku "ne"?)

En tiedä onko kirkko homojen vihollinen numero 1, koska minulle kirkko ei merkitse juuri mitään (siis tunnepohjalla, kulttuurista merkitystä en voi koskaan kieltää). Mutta jos on, niin enemmän voimaa meille! Kirkkokin voi muuttua -- hitaasti, mutta se voi muuttua. Toivon, että jokaisella Suomen homolla elää toivonkipinä sisällään, eikä kenenkään tarvitse vaipua epätoivoon aivan mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä. Ihana Pride, ihanat homot! Meitä rakastetaan!