Hesarin viikonloppuliitteessä oli taas se pakollinen Kallion lukio -juttu. Kiltit, armahtakaa! Ei enää näitä ultrabra-esikoiskirjailija-näyttelijä-laulaja-sirkustemppuilija -hehkutuksia.
Mä olen niiiiiiiiiiiin kyllästynyt. Tiedetään, että ovat Suomen parhaimmistoa, sitä gylttyrelliä valioluokkaa, ainutkertaisuuden airuita. Mutta ihan totta -- eikö koko maasta löydy toista koulua (vaihteeksi edes SYK) mistä saataisiin jutuntynkä aikaan?
Rysällä on silmätulehdus, äidillään aivovaurio. Isä on päällisin puolin kunnossa.
Niina Mikkosen lauantaisesta purkauksesta on netissä paisunut kunnon hiivapulla. Kotiäitiyttä erittäin kiivaasti puolustava Mikkonen on saanut natsitarha-vertauksillaan monet niskavillat sojottamaan (niin minunkin). Kommentteja on satanut puolin ja toisin; tarhalapsien vanhemmat, tarhan käyneet aikuiset, kotona kasvatettavat ja kotona kasvatetut ovat taittaneet peistä eri forumeilla.
Mitäpä yhdestä Mikkosesta? Valitettavasti on sanottava, että naisen ajatuksilla on yhtä paljon painoarvoa kuin lehmän mielipiteillä, mutta viihdyttävähän tuo kampaajamestari on. Kun ei ole koskaan jälkikasvuaan pistänyt edes pyllistämään päiväkotiin päin, on helppo huudella neuvoja. Kun mies elättää ja omakotitalokin on rakennettu, voi ehkä jäädäkin kotiin viettämään virikkeellistä arkea.
Pahalta tuntuu päiväkotien hoitajien puolesta - ammattikuntaa halvennetaan heppoisin perustein. Pahalta tuntuu kotiäitien puolesta - edustajana moinen hihhuli. Pahalta tuntuu "uramuijien" puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain äidin tahdosta kiinni. Pahalta tuntuu isien puolesta - vanhemmuus kun ei ole vain leivän tienaamista lapselle ja lapsen äidille.
Mutta eniten korventaa lasten puolesta: miksi aina jostain löytyykin joku aikuinen joka kertoo minkälaisia niistä tulee jos jotain tehdään eri tavalla kuin itse?
Ja miksi pitää huutaa? Opetetaanko kotona huutamaan toisten päälle?
Sinulla on polkkatukka, käyt tarhassa ja röhkit vieläkin öisin.
Lempilelusi on edelleen kissamme ja lempileikkisi kissan kiusaaminen. Tv:n Muumit saavat jakamattoman huomiosi lauantaiaamuisin ja suihkussa seisominen sunnuntai-iltaisin. Olet tiukkatahtoinen, hiukan valittavaakin sorttia. Vihaisena uliset kuin nälkäinen susi - huutosi kuuluu varmasti Siperiaan asti.
Öisin näet painajaisia. Aamuisin en halua nousta, vaan käpertyä isoon sänkyyn "peijton alle, äiti vieree". Iltaisin olet usein väsynyt - mustat silmänalusesi saavat minut tolaltani.
Osaat pulkkailla, mutta luistimet ovat sinulle "kenkä mis o veissi". Osaat jo soittaa vähän nokkahuilua, muttet halua että äiti laulaa. Tykkäät piirtämisestä, mutta harvemmin paperiin. Raivoat jos et saa haluamaasi. Itket kun satutat itsesi tai imuri (vastoin erittäin tarkkoja ohjeitasi) on siirretty kaappiin. Naurat Gigantin tv-mainokselle missä Heikki Silvennoinen esittää tamperelaista. Junat ja metrot ovat edelleen suosikkejasi.
Ja tiedät jo nyt mikä ero on arkipäivällä ja vapaapäivällä. Arkipäivänä mennään "tarhaa kattoo Osannaa" ja vapaapäivänä "löllötää soffalla". Mikäs siinä - Rosanna on ihana, mutta löhöily sohvalla vielä ihanampaa.
