25. syyskuuta - Vaikea sanoa mitään

Kauhajoen ja Jokelan tapahtumat ovat järjettömiä. En ymmärrä niitä.

En ymmärrä niitä miehiä - oikeastaan poikia - enkä tiedä mitä minun kuuluisi sanoa.

Glorifioitu itsemurha. Kiusatuista tulee kiusaajia. Niin kiltti poika, ettei siitä olisi uskonut. Niin mukava ja rento nuorimies, ei siitä olisi uskonut... Aikuisten pitää ojentaa auttava käsi, lasten ja nuorten mielenterveysmäärärahoista ei saisi tinkiä. Aseet kiellettävä, ministerin erottava. Mikä Suomessa mättää? Mikä netissä mättää? Miten tällaista voi tapahtua? Jokelasta ei opittu mitään. Koulun tehtävä enemmän. Vanhempien tehtävä enemmän. Tällaiseen on puututtava ajoissa.

Monilla on mielipide, minulla ei muuta kuin kylmää kumiseva sydän.

Niilläkin miehillä oli äidit ja isät, elämä edessä, mahdollisuus kaikkeen. Heitä on rakastettu, he ovat rakastaneet. Mutta mikä niksahti ja missä vaiheessa?

Montaa tahoa on syytetty, myös vanhempia. Mietin itseäni vanhempana. Tunnenko lastani nyt? Tunnenko lastani kymmenen vuoden päästä? Tunnistanko koskaan Rysän mahdollisen naksahtamisen?

Ahdistavaa ja pelottavaa.

18. syyskuuta - Siis ei voi...

...olla totta. Eihän?

18. syyskuuta - "Fever when you hold me tight..."

Sukulaisperheen lapselle nousi kuume. Mitä nuorikko tekemään kun lapsi on letkuna ja kuumana kuin kekäle? No, soittamaan anopille - tietenkin. Mutta ei kuitenkaan sille, joka on koulutukseltaan lasten terveydenhoitaja, vaan sille toiselle, joka on töissä virastossa ja joka sattui olemaan vieläpä kaukana poissa työmatkalla.

Anoppi järjen naisena neuvoi nuorikon viemään lapsen sairaalaan. Mitä nuorikko tekemään kun lapsi löystyy edelleen ja kuumuus hohkaa jo pahemman kerran? No, odottaa miestään - tietenkin. Mies ekonomina osaa varmasti neuvoa oikean tavan parantaa kuumeinen lapsi.

Mies tulee kotiin, eikä juuri neuvoa osaa antaa. Mitä nuorikko tekemään? No, soittamaan kavereille tietenkin, olisiko neuvoa sopivaa keinoa saada lapsen kuume alenemaan. Oikotietä onneen ei puhelimitse tule, mutta neuvo lähteä terveyskeskukseen.

Usea eri taho neuvoo jo hieman huolestunutta nuorikkoa viemään lapsi lääkäriin. Hetken pohdittuaan ja mietittyään pariskunta jo tuumaa, että moinen voisi ollakin hyvähkö ajatus. Mitä pariskunta tekemään? No, pakkaa lapsen vaunuihin ja kävelee reilun tunnin lenkin terveyskeskukseen. Odotttavat nätisti vuoroaan jonossa ja kertovat sitten että pikkuisen on jälkikasvulle tullut lämpöä ja kuivuuskin taitaa vaivata jo elimistöä.

Hetken aikaa sairaskertomustaan takelleltuaan nuorikko miettii ääneen, että josko kehtaisi lääkäriä vaivata. Mitä terveyskeskuksen lääkintähenkilökunta tekemään? Olivat jo ennen puoliväliä kertomusta hälyyttäneet ambulanssin paikalle, kirjoittaneet lähetteen ja konsultoineet läheisen sairaalan henkilökuntaa, että pikainen vauvapotilas tulossa.

Siihen pariskunta ihmettelemään, että taisi sitten olla pahempikin bakteeri, kun noin moisesta hössöttövät. Ja joutuu jäämään vielä useaksi päiväksi sairaalaan. Kuinka merkillistä!

Tarinan opetus: lapsi lekuriin, ja heti, jos kroppa tuntuu kuumavesipullolta. Ja tarinan toinen opetus: puhelinkonsultointia kannattaisi harkita sen alalle koulutetun sukulaisnaisen kanssa (vaikka onkin vain "iskän vaimo" ja vaikka oltaisiinkin huonoissa väleissä), ei puolenkymmenen kaverin kanssa, joille soittelu on yhtä tyhjän kanssa.

10. syyskuuta - Men do make passes to girls who wear glasses

Mies on selkeästi ihastunut. Punastelee pikkuisen, on lukenut Wikipedia-jutut, seuraa aktiivisesti jenkkilehtien sivuilta, nauraa hiukan liian kauan ja hiukan liian kovaa naisen kirjoittamalle tv-sarjalle.

Tina Fey. Mutta hei, asiat voisivat olla paljon pahemminkin!

9. syyskuuta - Kolme väriä, valkoinen

Uskomattoman ihana Christine Rudolph. Kuvat kaivettu Design to Inspire -blogista. Christine Rudolphia edustaa Judith Miller, Inc.

8. syyskuuta - Aavan meren tuolle puolen...

Olen haavematkaillut koko viikon. Olen kirjannut ylös kuvitteellisen junamatkareitin Firenzestä Lissaboniin. Olen miettinyt millä rahalla pääsisi Pohjois-Afrikkaan. Olen tankannut Mondoa, naistenlehtien matkajuttuja, netin matkailusivustoja, Saksan rautateiden hakua, Vivi-Ann Sjögreniä. Tiedän kuinka Vladivostokista pääsisi Japaniin laivalla. Tiedän Kuolleenmeren itä- ja länsirannan nähtävyydet. Tiedän minne mennä syömään San Sebastianissa.

Tahdon matkalle! Tahdon! Mutta kun ei ole rahaa, ei aikaa... Ja varsinkaan sitä rahaa.

7. syyskuuta - Maaginen Marrakech

"Marrakechissa Ryad Zouina -hotellin huoneesta aukesivat ovet vehreälle sisäpihalle." Kuvat Sami Sykkö / HS.