29. toukokuuta - Onko vähän hölmöä?

Ärsyynnyin tavattomasti Ben Zyskowiczin tavasta vinkua Matti Rossin kirjallisuuspalkinnon perään. Myönnän, että Rossi on toiminut nykypäivän standardien ja moraalikäsityksen mukaan hieman arveluttavasti, mutta tosiasia on, ettei häntä edes aikanaan tuomittu mistään. Toinen lieventävä asianhaara mielestäni on, että asiasta on kulunut jo kolmisenkymmentä vuotta. Missä Zysse luurasi kun taistolaisia on aiemmin palkittu?

Kolmas dilemma liittyy vakaumukseen. Mitä jos Rossi oli ja on antaumuksellinen kommunisti ja kyseinen unkarilainen Kiss loukkasi hänen vakaumustaan syvästi arvostelemalla Neuvostoliittoa? Pitääkö olla silloin olla hiljaa? Pitääkö pelätä, että jälkipolvet mahdollisesti tuomitsevat? Pitääkö olla valmis selittelemään oman uskonsa ja omatuntonsa päätöksiä vielä vuosien kuluttua? Mitä jos Rossi todella uskoi toimivansa oikein? Kuka meistä on silloin valmis heittämään ensimmäisen kiven?

Neljäs ärsytykseni aihe liittyy puhtaasti Benin surulliseen hahmoon. Koska hänestä on tullut sorrettujen puolestapuhuja, Suomen virallinen vainoista kärsinyt, joka viiksikarvat tanassa ja lasit huurussa hyökkää pahantekijöitä vastaan? Kuka kuoli ja teki Benistä ihmisoikeusaktivistin -- vaikkakin 30 vuotta myöhässä? Ja eikö hänellä ole todellakaan parempaa tekemistä, esimerkiksi puolustaa maan hiljaisia porvarihallituksen maksukuuria vastaan?

Ben. Relaa. Ota pala kosherkarkkia ja lukemiseksi vaikka Rossin hienot Shakespeare -käännökset. Anna armon käydä... Ei nyt oikeudesta, mutta sinne päin.