10. kesäkuuta - ...sorron yöstä nouskaa!

Eli millaista työtä teette? Mistä teidän työ koostuu? Onko teillä "normipäivää"? Ja jos on niin, millainen se on?

Onko se työ sellaista mitä haluatte sen olevan? Jossei, niin miksei? Mitä haluaisitte tehdä?

Kommenttia tai meemintynkää, halutessanne.
Urp. Hiukka hankalan heitti Just Sopivasti.

Olen tuotepäällikkö, koordinoin tavaran tekemistä. Tavara tehdään pilteille, mutta jessus että ovatkin hankalia nuo kullanmurut! Työ koostuu vääntämisestä ostamisen, myynnin ja tuotannon välillä. Se on harvinaisen hankalaa hommaa. Normipäiviä ei ole. Kaikki elää kaiken aikaa.

Kai tää nyt on tätä. Unelmaa. Paitsi ettei ole.

Haluaisin olla kirjastonhoitaja. Kirjastonhoitaja tuotepäällikön palkalla.


9. kesäkuuta - Kii ki kii

Riki Sorsa kertoo viikonlopun Iltalehdessä olevansa Suomen "julkisesti sairas". Nyt vain pitäisi tietää kuka on Riki Sorsa, ja mikä sitä vaivaa.

Olin rehellisesti sanottuna unohtanut koko miehen, mutta tietenkin kuvia katsoessani muistin tuon hiuspehkon ja klyyvarin vaikka kiloja onkin tippunut. Reggae-Rikihän se siinä!

Ei saisi olla ilkeä, koska Rikillä on ollut syöpä.

Olen kuitenkin, koska Riki ottaa minua päähän (niin ottaa myös Paavo Arhinmäki ja Matti Esko, mutta heistä tuonnempana).

Riki kertoo saaneensa kipinän musiikkiin The Whosta. Hän ihaili Daltreyta ja halusi yhtä kuuluisaksi. Olen pahoillani, mutta siinä missä The Who julkaisi biisejä koko sukupolvensa hoilattavaksi, sinä sait sellaisen aikaan ystävällesi Hjallikselle. Ja siinä missä The Whon biisit edelleen soivat CSI-tuoteperheen tunnareina, sinun biisisi soivat puolityhjälle Hartwall Areenalle Jokereiden matseissa.

Ja se sooloura! Ei se nyt ihan niin mene, että yksi Suomen euroviisukarsintavoitto tekee kokonaisen soolouran. Olen pahoillani, mutta usein uraan vaaditaan muutakin kuin 16. sija laulukilpailuissa.

Ja se, että perheesi oli mukava ja kiva sairautesi aikana, on tietenkin ihanaa. Mutta hyvää ihmistä se ei sinusta tee.

Ole hiljaa jo, Riki Sorsa. Ketään ei kiinnosta.

*****

Matti Esko kertoo samaisessa lehdessä pahasta masennuksestaan. Paha leka iski noin kymmenen vuotta sitten. Työpaineet ahdisti. Oli tullut annettua itsestään kaikki, mehut oli loppu. Itsemurhaakin teki mieli, mutta onneksi Kuusamon mökillä vietetyt kaksi kuukautta paransi tolkun moisista kalman aatoksista.

Ystäväni veli hirtti itsensä muutama viikko sitten. Hän ei kestänyt työpaineita. Raha-asiat oli rempallaan. Hänellä ei ollut mökkiä.

Matti Esko juhlii ensi viikolla uraansa Järvenpää-talon konsertissa. Ystäväni veli haudataan keskiviikkona.

*****

Paavo, Paavo, Paavo. Ja nyt en puhu Väyrysestä vaan toisesta samanmoisesta änkyrästä, nimittäin Arhinmäestä.

Arhinmäki on hirveä. Jopa tällaisen (pian entisen) vasurin mielestä. Paavo on piittaamaton, pihalla, pyrkyri ja perseestä. Poliittinen broileri, villapaitavastarannankiiski, vanhoillisten apuri, Laakson puolestapuhuja, Siimeksen selkään puukottaja, omistusasunnon hankkinut, Kansan Uutisten pelipaikoille maksama jalkapallofani.

Sosiaalisesti kyvytön taivaanrannanmaalari jonka poliittiset opit ovat yhtä heppoisia kuin Kerkko Koskisen taistolaislaulupastissit. Kallion baarien hyväosainen filosofi jonka tosielämän kokemukset jakautuvat Juttutuvan pahan portsarin ja Sinnemäen vaalibileiden välimaastoon. Kom-teatterin hang around -pikku pioneeri, joka vieläkin ihan itsekin luulee olevansa vaihtoehto.

Hei Paavo, olet täysi retiisi. Punainen varmasti kuoreltasi, mutta umpivalkoinen sisältä. Ole hiljaa ja mene pois.

*****

Kallion baareista puheenollen.

Voisiko Hesari lopettaa näiden taidelukiolaispiirien työhuonesaavutusten julkaisemisen, vai pitääkö lopettaa tilaus?

Olipa mukavaa tilantäytettä tänään kulttuurisivujen paraatisivulla: Ajatus Kirjojen kustannuspäällikön parempi puolisko oli vääntänyt koko sivun jutun kivasta työhuoneyhteistöstä johon "pääsee suhteilla". Ihan kiva.

Eikö perkele ole näitä juttuja jo kuultu tarpeeksi? Mansikkaperseet saavat kirjoitustilaa kun jonkun hörhömuusikon pappa betalar. Vittu maar sentään! Kirjoittakaa joskus niistä ihan oikeista kirjailijoista ja taiteilijoista jotka ovat vääntäneet kunnolla tulosta vuosien mittaan. Nyt juttu oli täynnä (Gummeruksen) "kirjailijoita", jotka eivät ole julkaisseet juuri mitään (Pulkkinen 1, Henriksson 0) ja bändiläisiä joista ei ole kukaan kuullut ikinä mitään (Vauva? Mikä helvetin nimi se on bändille?). Aivan täysin yhdentekevä tarina siitä, kuinka yksi tehdasrakennus on jälleen täynnä itseriittoisia idiotteja jotka taputtelevat toisiaan selkään punaviinilasin ääressä, "älyllisen" keskustelun lomassa.

Moilanen pihalle. Taik/Teak/Kallion lukio/Torkkelinmäen lukio/Lukupiirit -jutut boikottiin. "Tahdon taiteilijaksi" -wanna beet roskikseen. Asenne takaisin! Pulkkinen takaisin Ouluun! Henriksson kirjoituskursseille. Vauva vaihtakoon ainakin nimensä, jos ei kaupunkia! Isä: rahahanat kiinni ja heti!

*****

Anteeksi kaikkinainen kiroilu ja mahdolliset henkilökohtaiset loukkaukset. Olen erittäin pahoillani mahdollisista tulistumisista, enkä tahdo kenenkään perskohtaista kunniaa loukata. Kunhan kerron miltä tuntuu.

7. kesäkuuta - Teme ja Bubi

On se. Ilta-Sanomien tuplafanijuliste on saatava. Toisella puolella Stadikan huuhkaja, toisella Hjallin entinen pöllö.

29. toukokuuta - Onko vähän hölmöä?

Ärsyynnyin tavattomasti Ben Zyskowiczin tavasta vinkua Matti Rossin kirjallisuuspalkinnon perään. Myönnän, että Rossi on toiminut nykypäivän standardien ja moraalikäsityksen mukaan hieman arveluttavasti, mutta tosiasia on, ettei häntä edes aikanaan tuomittu mistään. Toinen lieventävä asianhaara mielestäni on, että asiasta on kulunut jo kolmisenkymmentä vuotta. Missä Zysse luurasi kun taistolaisia on aiemmin palkittu?

Kolmas dilemma liittyy vakaumukseen. Mitä jos Rossi oli ja on antaumuksellinen kommunisti ja kyseinen unkarilainen Kiss loukkasi hänen vakaumustaan syvästi arvostelemalla Neuvostoliittoa? Pitääkö olla silloin olla hiljaa? Pitääkö pelätä, että jälkipolvet mahdollisesti tuomitsevat? Pitääkö olla valmis selittelemään oman uskonsa ja omatuntonsa päätöksiä vielä vuosien kuluttua? Mitä jos Rossi todella uskoi toimivansa oikein? Kuka meistä on silloin valmis heittämään ensimmäisen kiven?

Neljäs ärsytykseni aihe liittyy puhtaasti Benin surulliseen hahmoon. Koska hänestä on tullut sorrettujen puolestapuhuja, Suomen virallinen vainoista kärsinyt, joka viiksikarvat tanassa ja lasit huurussa hyökkää pahantekijöitä vastaan? Kuka kuoli ja teki Benistä ihmisoikeusaktivistin -- vaikkakin 30 vuotta myöhässä? Ja eikö hänellä ole todellakaan parempaa tekemistä, esimerkiksi puolustaa maan hiljaisia porvarihallituksen maksukuuria vastaan?

Ben. Relaa. Ota pala kosherkarkkia ja lukemiseksi vaikka Rossin hienot Shakespeare -käännökset. Anna armon käydä... Ei nyt oikeudesta, mutta sinne päin.

3. tammikuuta - Muista aina liikenteessä!

Muista mennä yhdeksäksi töihin.
10.30 kahvi ja tupakka.
12.00 lounas.
14.30 kahvitauko
16.30 kotiin.

Opi rakastamaan deadlineja.
Älä pelkää organisointia.
Älä pelkää aikatauluja.
Älä pelkää asioiden selvittämistä.
Älä juokse karkuun.

Muista kysyä myös tyhmiä.
Opettele asiat.
Myönnä tietämättömyytesi.
Älä pelkää.

Anna itsellesi aikaa tehdä asiat kunnolla.
Varaa asioihin aikaa.
Älä pelkää aikatauluja.
Älä pelkää asioiden selvittämistä.
Älä juokse karkuun.

Opettele asiat.
Myönnä tietämättömyytesi.
Älä pelkää.