25. huhtikuuta - Uraäiti ja äitiura

Mitä jos se ei edes ole mikään "ura"? "Urasta" tulee mieleen Dana Scullyn tyyliin pukeutuneet, kännykkään jatkuvasti puhuvat, korkokengillä kokouksesta toiseen kaahaavat varakkaat vaimoihmiset, joille perhe tärkeä, mutta onneksi rahalla on saanut perheelle hoitajan (myös miehelle).

Voitaisiinko lopettaa tuo ura-etuliitteen käyttö? Suurimman osan meistä naisista kun pitää lapsensaannin jälkeen palata ihan vaan töihin. Perusduuniin kaupan kassoiksi, lähihoitajiksi, sihteereiksi, assareiksi, tehtaalle tai taksin rattiin, päätteen taakse tai puhelimen kampeen.

Meillä ei ole uraa, mutta sitäkin enemmän opinto- ja asuntolainoja, osamaksuja, päivittäisiä menoeriä, hoidettavia asioita. Pelko perseen alla työpaikan menettämisestä, jatkuva huoli tulevaisuuden toimeentulosta, ehkäpä mukaan mahtuu pieni hipaus kunnianhimoa ja hinku jättää jälkensä tähän maailmaan. Mutta liian usein päivät täyttyvät rutiinihommilla, joiden ylenemismahdollisuudet ovat pienet - päinvastoin, jokainen pelkää olevansa korvattavissa millä hetkellä hyvänsä.

Meidän on ehkä pakko lähteä töihin. Kotiin ei ole varaa jäädä.

Ja te, niinamikkoset, antakaa meille duunareille mahdollisuus olla edes pieni hetki kotona lapsen kanssa tuntematta syyllisyyttä! Meitäkin on, joilla ei ole mahdollisuutta valita kotiäitiyttä.