28. huhtikuuta - Kun ei ole mitään sanottavaa...

...niin aina voi osallistua meemiin. Eka on vaikka mistä ja toinen Jospalta. Kakkosmeemi on hieman "tuunattu", koska uusi digikamerani on vielä matkalla Veikkolan logistiikkakeskuksesta tänne Hakaniemen rantaan - nyt kuvailen asioita suusanallisesti, visuaaliset viritykset saatte myöhemmin.

Olen Christina Kaltiala ja asun Hyvinkäällä. Ammatiltani olen 32-vuotias arkistomestari, mutta intohimoni ovat paini, hiihto ja ristipistot. Myös karaoke on lähellä sydäntäni. Lapsiakin on siunaantunut jo viisi kappaletta, mikä osittain selittää harmaat hiukset ja punertavat silmät. Lapsistani on mukavaa, että jaksan katsoa heidän kanssaan MTV:tä, varsinkin 50centiä, P.Diddyä ja Rn'B-naissolisteja. Lempiartistini on kuitenkin Kari Tapio, mikä on sopivaa koska minäkin olen suhteellisen väsähtänyt.

1) Hienoin kirpparilöytö
Lasketaanko Huuto.net kirppariksi? Lasketaan! Eli taittopöytä jonka saa 20cm kapeaksi ja suurimmillaan kaksi metriä pitkäksi. Mahtiesine!

2) Hyväntuulisin taulu/esine
Vanha soittorasia jossa on ankan kuvia. Ihana!

3) Tarpeettomin käyttöesine (siis ei-koriste)
Kananmunan lämmitinhuput.

4) Poliittisesti epäkorrektein esine
Kämppiksen natsipropagandistiset 30-luvun sotakirjat.

5) Liikuttavin tai tunnearvoltaan suurin esine
Jälkikasvun ensimmäinen potkupuku odottaa kehystystään. Myös kämppiksen kirjeet valtameren taakse ovat tallessa, punaisella samettinauhalla paketiksi solmittuina.

27. huhtikuuta - Riku Siivonen on ihana.

"Kireyteni oli Miss Sixty -pissisfarkkujen luokkaa. Ärsyynnyin kaikesta, mitä luin tai mitä minulle sanottiin."

Sijainen meni sitten sanomaan itsensä irti. Hmmm. Olen hämmentynyt ja hieman ahdistunut. Mitä jos minulle soitetaan? Mitä minä sanon? Voinko ilmoittaa etten tule vielä? Suututaanko siellä? Ja vielä kauheampaa, mitä jos ne eivät soita? Mitä jos minua ei haluta takaisin? Mitä minulle tapahtuu? Miksi nyt? Ja mitä seuraavaksi?

Pää hajoaa.

26. huhtikuuta - Kevät on tullut! Mahtavaa!

Paitsi että kevät on täällä, on myös Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä. (Voi jessus mikä rinnastus. Anteeksi!) Olin silloin 12-vuotias ja varma, että maailma tuhoutuu nyt. Ei ole vielä tuhoutunut mutten vieläkään voi kannattaa ydinvoimaa, sen verran paljon järkytyin kaksikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin, hyvää kevättä ja aurinkoa kaikille!

25. huhtikuuta - Uraäiti ja äitiura

Mitä jos se ei edes ole mikään "ura"? "Urasta" tulee mieleen Dana Scullyn tyyliin pukeutuneet, kännykkään jatkuvasti puhuvat, korkokengillä kokouksesta toiseen kaahaavat varakkaat vaimoihmiset, joille perhe tärkeä, mutta onneksi rahalla on saanut perheelle hoitajan (myös miehelle).

Voitaisiinko lopettaa tuo ura-etuliitteen käyttö? Suurimman osan meistä naisista kun pitää lapsensaannin jälkeen palata ihan vaan töihin. Perusduuniin kaupan kassoiksi, lähihoitajiksi, sihteereiksi, assareiksi, tehtaalle tai taksin rattiin, päätteen taakse tai puhelimen kampeen.

Meillä ei ole uraa, mutta sitäkin enemmän opinto- ja asuntolainoja, osamaksuja, päivittäisiä menoeriä, hoidettavia asioita. Pelko perseen alla työpaikan menettämisestä, jatkuva huoli tulevaisuuden toimeentulosta, ehkäpä mukaan mahtuu pieni hipaus kunnianhimoa ja hinku jättää jälkensä tähän maailmaan. Mutta liian usein päivät täyttyvät rutiinihommilla, joiden ylenemismahdollisuudet ovat pienet - päinvastoin, jokainen pelkää olevansa korvattavissa millä hetkellä hyvänsä.

Meidän on ehkä pakko lähteä töihin. Kotiin ei ole varaa jäädä.

Ja te, niinamikkoset, antakaa meille duunareille mahdollisuus olla edes pieni hetki kotona lapsen kanssa tuntematta syyllisyyttä! Meitäkin on, joilla ei ole mahdollisuutta valita kotiäitiyttä.

24. huhtikuuta - Meren antimet

Yksi iki-lemppareistani tulee telkusta tänään. (En ehdi katsomaan, mutta pelko pois! Omistan Ocean's 11:n dvd:llä.) Minusta Georgen ja Bradin pitäisi unohtaa lemmikkisiat, Jenniferit ja Angelinat ja mennä naimisiin keskenään. Heillä klikkaa niin hyvin.

"I'd say you're looking at a Boeski, a Jim Brown, a Miss Daisy, two Jethros and a Leon Spinks, not to mention the biggest Ella Fitzgerald ever!" Häh? A-haa...

23. huhtikuuta - Sunnuntain sininen hetki

22. huhtikuuta - Tällä kertaa ei mätkyjä!

Luulin olevani köyhä, mutta sitten tuli veroilmoitus. Jessus, olen tienannut paljon. On töitäkin tullut painettua, mutta silti. Oh-hoh. No, ulosottomies on tyytyväinen; palautukset menee vanhojen verovelkojen maksuun.

21. huhtikuuta - Uusi hinku

Ihastuin KoKoon jo jokin aika sitten, mutta nyt tunteeni ovat syvenneet entisestään. Olen rakastunut! Minulla on jo yksi vihreä kuppi, ei kun keräämään lisää...

Ainoa miinus on se, että kuumille tarkoitetut astiat eivät ole pastelleja, vaan perusvärejä. Miksi? Ja mitä muuten tapahtui Arabian (muistaakseni) Ida-sarjalle? Siinä oli samansävyisiä ja -tunnelmaisia kulhoja. Lieneekö jopa samojen suunnittelijoiden käsialaa...?

20. huhtikuuta - Lastenhuone

19. huhtikuuta - Cruisaillaan

Nicolen jättäminen? Hmmm.
Penelopen takia? No, miksei?
Skientologia? Jokainen kaiketi tyylillään...
Sohvilla ulvomiset? Menee vielä.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien panettelu? Ei hyvä.
Katie Holmesin aivopeseminen synnytysmasiinaksi? Ahdistaa.
Psykiatrian tuomitseminen? Dilleä.
Istukan syöminen? Hullu mikä hullu.

Tompalla on söpö tyttöystävä, upea ex-vaimo, mukavat lapset, hieno ura, oma lentokone, useampikin kartano, valtaa ja rahaa, muttei järkeä päässä. Eikä aivokapasiteettia valitettavasti myydä kaupassa.

18. huhtikuuta - Terapian tarpeessa

Pieni aurinkoiseni laitetaan fysioterapiaan. Kultamme on "ylijäntevyyteen taipuvainen", "jäykkä" eikä osaa rentoutua.

Monta ajatusta pälkähti mieleen kuunnellessani terveydenhoitajan selvittelyä jumppaamisen tärkeydestä. (Miksi, oi miksi en ottanut kämppistä mukaan neuvolaan? Kämppis pysyy (yleensä) rauhallisena ja osaa kysyä oikeat kysymykset.) Olemmeko pitäneet pientä väärin sylissä, emmekö ole huomanneet jännittämistä? Emmekö osaa rentouttaa lastamme? Miten ylijäntevyyttä hoidetaan? Onko liiasta jäntevyydestä haittaa lapselle? Tuleeko kieroselkä tai kampurajalka?

Von mummel: Älä huoli, nehän vaan jumppaa siellä vähäsen. Sijainen: Meillekin varattiin aika, mutta lähettivät kotiin. Terveydenhoitaja oli paranoidi. Ystävätär: Lapset kehittyvät eri tahtiin, turha huolestua. Kuhan vähän katsovat. Mummikki: Ne vaan neuvovat vähän siellä kuinka lasta voisi auttaa rentoutumaan.

Ääääh! Tahdon tietoa, en pelkkiä rauhoitteluita! Onko tämä vaarallista? Onko se aurinkoisellemme tuskallista? Meninpä sitten etsimään vastauksia netistä. Ei olisi pitänyt. Skolioosi, vääräsääret, epilepsiaa... Motorisia vaikeuksia, murtumia.

Jos lapsi on jäykkä, niin olen tällä hetkellä minäkin - kauhusta. Miksei kukaan kerro mitä tämä oikeasti tarkoittaa?

17. huhtikuuta - Tekosyitä

- No, sanonny, se-se-... Äh, Honkasalon muija?
- Pirjo?
- Eiku se sen muija!
- Ai Saisio? Pirkko Saisio.
- Nii. Tekolesbo.
- Tekolesbo?
- Tekolesbo. Itse asiassa molemmat!
- Tekolesbo?
- Joo-o. Lapsia molemmilla. He-te-ro-suhteista. Tekolesboja.
- Voihan sitä lesbotkin tehdä lapsia, ei siihen tarvita välttämättä heterosuhdetta.
- Tekoles...
- Tai sitten hoitaa hommat muumimukilla...
- Muumimuki on heterosuhde! Muumi on hetero! Muki on hetero! Ja Saisio on tekolesbo. Tässä. Urheilusivut.
- Tekolesbo. Anna mun kaikki kestää! Ai Saku Koivu tulee kanssa kisoihin? Mitenköhän se aina vaan jaksaa, kun sillä oli se syöpäkin.
- Tekosyöpä.
- Tekosyöpä?
- Tekosyöpä. Eihän se edes kuollut siihen.

16. huhtikuuta - Paha olo

Eilisessä William&Mary -brittidraamassa oli eräänä aiheena kuolleena syntynyt vauva. Sydämestä otti. Vaikka kyseessä oli fiktiivinen juttu, silti meinasi tulla itku. En aiemmin tajunnut kaikkea sitä tunteiden määrää joka liittyy pieniin lapsiin, en ennen kuin saimme omamme.

Jälkikasvumme täyttää tänään kolme kuukautta. Onnea rakkaimmalleni! Ja onnea minulle - onnea siitä, että minulla on ihana, terve poika.

15. huhtikuuta - Fakta ja fiktio tuplasti sekaisin

John Nettles mietti lauantai-illan Midsomerin murhissa henkilökohtaista vero-ongelmaansa. Mietin tosissani etteikö miesparka muista, ettei Jerseyn saarella tarvitse maksaa veroja.

14. huhtikuuta - Reality bites

American Idol. The Amazing Race. Huippumalli haussa. Sillä silmällä. Unelmakämppä. Tanssii tähtien kanssa. Ja kyllä: Olet mitä syöt ja Lomakuumetta.

Tyhmenen silmissä. Hyvää pääsiäistä silti!

13. huhtikuuta - Jesse on Jees(us).

- Siis ei mitään beisikkamaa, vaan jotain tosi raflaavaa. Tyyliin "Hyvä uskis, parempi mieli". Ettei enää mitään syyllistämiskamaa. Syyllistäminen ja individuaalin kahlitseminen on toutal töönof. Sitä näkee ja kuulee joka tuutista.
- ...
- Et sillai, et tää ois niinku jokaisen juttu. Et hyvä sloukan jolla tää kohderyhmä saatais todella haltuun. Ei voi sanoo, et tää jesse olis mikään kauheen raflaava tyyppi. Siihen pitäis saada jotain draivia, sen pitäis ottaa tää tila haltuun. Ja tää armohomma. Voisko sanoo et "armotonta menoa"? Sitä nimittäin täs tarvitaan! Hanaa, hanaa, hanaa! Kunnon meiningit ja mainingit. Mainilan laukaukset!
- ...
- Eikä se riitä et ollaan vaan ja odotellaan. Pitää luvata jotain tässä ja nyt. Jotain mitä lunastetaan niinku nyt, eikä sitten kun armageddonit koittaa. Voisko täs antaa jonkin kylkiäisen. Jonkun jujun?
- ...
- Ja hyymöriä pitää olla. Ja mystiikkaa. Mystiikka myy. Ajatelkaa Indiskoita ja kiinashoppeja! Suitsukkeita, alttareita! Sellasta itämaan meininkiä, sitä jengi diggaa. Ja se sloukani. Se vois olla vaik jotain tyyliin "Ristinsä kullakin" tai sellasta. Se antais sen kivan vivahteen siihen et tästä vois jokainen tehä oman juttunsa.
- ...
- "Uskis ei oo paskis!" "Papit paasaa, meitsi peesaa", "Parempi lutsku kuin juts..." No, kyllähän te tajuutte! Et rento meininki! Kaikki sovittu ja sovitettu, ha-haa! Hei, hommahan toimii. Rentoo.

12. huhtikuuta - Tahtoo

Marimekon uudet kesäkuosit tulevat pääsiäisen jälkeen kauppoihin. Haluan joka paikkaan "pikkuananasta". Haluan!

11. huhtikuuta - Menojalka

Mitä siitä pitäisi ajatella kun mies päättää lähteä katsomaan jalkapalloa ja kiskoo pohjiksi viisi keskiolutta? Miten pitäisi toimia, kun tietää että äijäpaha tulee kotiin taas sellaisessa seilissä ettei eteisen leveys riitä? Miten huomenna edetään, kun ukkorukka vetelee krapulaunia siihen asti kun päivällisvieraat saapuvat?

"Mitä sä siellä eteisessä kolaat? Moi, moi. Kiva kun tulit. Safkat on jo jääkaapissa. Niin niin, kiva kun tulit jo. Joo, suukko sullekin. Suukko suukkinen vaan. Ja muista ottaa se mikro pois päältä. Hei, älä viitsi. Nyt on jo keskiyö ja mua väsyttää. Hei, ihan totta. Älä viitsi. Avaa nyt toi mikro. Älä viitsi lääppiä! IHAN TOTTA, ANNA MUN OLLA! Ei se mitään, ei se mitään. On, on. On tosi kiva kun tulit. Joo, poika on nukkumassa. Nukkumassa. No sängyllä. Älä viitsi herättää sitä. Älä herätä sitä. ET HERÄTÄ SITÄ! No nyt se on hereillä. Äläkä lääpi! Ja toi mikro huutaa vieläkin..."

Ahdistaa jo valmiiksi.

10. huhtikuuta - Älä tule paha kakku...

Äitiurani huipennus! Minulta kysyttiin kakkureseptiä. Minulta! Kakkureseptiä. Olen virallisesti Hyvä Äiti-ihminen. Olen niin otettu!

9. huhtikuuta - IFK!

Joskus muinoin Nordenskiöldinkadulla kaikui aina kotimatsissa piippuhyllyltä huuto: "Maaaaaaleeja Iiiäfkoo!" vaikka punanutut olisivat juuri huudattaneet fanilaumaa. Nyt en ole aikoihin käynyt pelejä katsomassa, mutta tuttu tunne läikähti taas yli äyräidensä kun suosikkijoukkueeni tuli 0-3 tappioasemasta tasoihin ja ohi. Aika sällejä!

Punakone jyrää - toivottavasti aina mestaruuteen asti.

8. huhtikuuta - Pojasta polvi paranee

Kämppis hikoilee aina sukulaisvierailuilla, steppaa* ympäri asuntoa ja pälyilee seinille. Jälkikasvu on toista maata.

Kahdentoista tunnin vierailu kotikonnuille sujui erittäin rauhallisissa merkeissä. Poika hymyili onnellisena, ei edes kovasti kailotellut, 'chillaili' vaan rentona sohvalla. On mukava mennä vierailulle kun tietää ettei matkakumppania tarvitse olla jatkuvasti tyynnyttelemässä.

Isoisäni, vanhan kansan jäärä, esitteli pojalle kukkia ja tauluja höpsönä leperrellen. "Tässä on mamman kaktus. Siinä on piikkejä. Ja tässä on se meidän mökki. Sinne mennään sitten kesällä. Tossa vieressä on äitis tekemä taulu. Saas nähä tuleeko susta piirtäjää..." Meinasi kahvi mennä väärään kurkkuun.

-----
* Steppaus tarkoittaa tässä tapauksessa pyörimistä, hyörimistä ja epämääräistä haahuilua kävellen ja jalalta toiselle heiluen. Hetkeäkään mies ei voi olla paikoillaan. Steppaus huoneesta toiseen on äärimmäisen ärsyttävää - ja hermostuneisuus tuntuu kaiken lisäksi tarttuvan muihinkin.

7. huhtikuuta - Käsityökateus

Väriviikko saa jäädä tähän: perjantai on pienten poikien äitien ihastelupäivä ja tavarat sen mukaisia. Toivoisin, että kuvien siunailun sijaan minulla olisi joskus kärsivällisyyttä edes harjoitella lelujen tekoa. Mutta ei, hyviä aikomuksia riittää, mutta toteutus jää aina pelkäksi haaveeksi. Oheisista luomuksista olen inspiroitunut, eli ehkäpä vielä joskus...

Perinteinen "Sockmonkey", sukkasimpanssi. Haa, tällaisista meidän jälkikasvu varmasti pitäisi. Tämän ei pitäisi olla maailman hankalin homma, mutta... Sockmonkey on Amerikoissa ilmeisesti samalla tavalla legendaarinen lelu kuin Rubber Chicken.

Mutta entäs tämä violetti vintiö? Nauroin ääneen kun sain tämän kuvan sähköpostiini. Aivan mahtava idea tehdä lapsille "rumia" leluja. Tällaista ei joka tyttö osaa tehdä, eikä tämä aio yrittääkään, mutta aivan mahtavan näköinen tuo peikkolainen on.

Viimeisenä perinteiset, äh... Mikä noiden nimi nyt onkaan? Palikat? Kuutiot? Yhtä kaikki, näissä on mahtavat värit ja tunnelma. En ole nähnyt näitä pitkään aikaan missään, en edes silloin kun kummitytöt olivat vauvoja ja heille piti etsiä pehmoisia leluja. Antakaa vinkkejä mistä näitä saisi!

6. huhtikuuta - To Do

Kävin vierailulla ystävän luona jolla on aivan mahtavan mukava koti. Se sai minutkin ajattelemaan pieniä (hah!) parannuksia kotiimme. Tässä listaa.

1. Maalaa välikön ja vessan seinät.
2. Maalaa keittokomeron seinä ja ruuvaa seinähylly kiinni
3. Osta oviverho
4. Makuuhuoneen uudelleenjärjestäminen ja ison seinän maalaus. Tauluhyllyt seinään.

Ja tämä on vasta alkua. Huh.

*****
Torstai on toivoa täynnä viileissä sävyissä.

5. huhtikuuta - Liikaa tv:tä?

Saiko kukaan muu kicksejä viimeisimmästä Beverly Hills 90210 -jaksosta? Ryan Seacrest gameshow'n juontajana? Kyllä! American Idolin Ryan.

Hymyilytti.

*****
Keskiviikko on keltainen.

4. huhtikuuta - Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää...

Tiistai on tiilenpunainen. Tai sitten vain tiili. Huomasin nimittäin, etten juuri selaile kuvia joissa on väriä - ei ainakaan punaista.

Lisäys: Löysin kuin löysinkin tallentamani punaisehkon kuvan modernista tilkkutäkistä, aika mahtava idea!


Ja kun etsin sitä alkuperäistä sivustoa mistä tämä kuva on peräisin, en enää löytänyt sitä. Sen sijaan päädyin Dioramaraman Kimin sivuille - sieltä löytyy vaikka mitä tilkkuasiaa.

3. huhtikuuta - Työn orjat, sorron yöstä nouskaa

Kävin työpaikalla. Puhelimet soi. Ihmisiä käytävillä. Nopeasti ohi. Kireitä hymyjä. Lyhyitä lauseita. Kiire.

Onko minulla sinne oikeasti ikävä? Ei.

*****

Viikon värit: maanantai on musta.

2. huhtikuuta - Kesäisiä värejä ja kuoseja

Aah ja ooh! Saisikohan näistä jotain inspiraatiota?

Olen haaveillut tilkkupeitosta jo kauan. Allaolevassa on suhteellisen tyttömäisen söpöt värit, itse toivoisin enemmän neutraaleja, maanläheisiä värejä. Valitettavasti en ole löytänyt ainuttakaan joka miellyttäisi silmää (ja nyt joku viisastelija ajattelee että "mikset tee itse?". Koska en osaa. Ompelukoneeni ei tule toimeen ihmisten kanssa, vaan ryppyille ja kenkkuilee. Ompelukoneeni sosiaaliset taidot ovat todella syvältä - jos omppu olisi työntekijäni, olisin antanut moiselle riidankylväjälle monoa jo ajat sitten.)

Olen huomaamattani ihastunut myös retrohenkisiin ja jopa vanhanaikaisiin teemoihin. Anthropologiessa on kauniita tavaroita kotiin, juuri siinä oikeassa hengessä (kts. viereinen country house dishtowel). En oikein vieläkään ymmärtänyt englantilaisten tea towel -konseptia: mielestäni on sulaa hulluutta käyttää kauniita, huolella tehtyjä, korkealaatuisia kangas"pyyhkeitä" tassien ja kuppien kuivaamiseen.

Kun olin pieni, äidilläni oli pyyheteline jossa hän säilytti keittiöpyyhkeitään. Koska äitini oli reipas kotikokki, pyyhkeet olivat usein saastaisia. Koska pesutupaan pääsi vain kerran viikossa, pyyhkeet saivat roikkua likaisina naulassa jonkin aikaa. Äitini oli tehnyt pyyhkeiden suojaksi uskomattoman kauniin suojan kankaasta: se oli valkoinen, siinä oli pitsiä ja ihana korallinpunainen kirjailu. Onkohan nämäkin tarkoitettu oikeasti sellaisiksi? Tuntuisi niin väärältä käyttää jotain näin kaunista "rättinä". Sen on oltava suoja, onhan se kaiken lisäksi viritetty nuppeihin ja tankoon.

Koreita kuoseja - Koreasta! Kitty Craftilla on valikoima paitsi retroa, myös designereiden suunnittelemia kankaita. Löytyisiköhän jotain tällaista Eurokankaasta? Vaikka perillisimme onkin poikalajia, voisin tehdä jotain tämän tyyppisestä kankaasta - se kun ei kuitenkaan ole liian karkki. (Mikä tuossa oliivinvihreässä oikein kiehtoo? Olen jo kauan - siis vuosia - himoinnut vihertäviä kankaita ja astioita vain tympiintyäkseni niiden "likaisiin" sävyihin ennen pitkää. Toinen vastaava väri on vanha roosa - ihastun siihen tasaisin väliajoin. Yritän kuitenkin pitää himoni kurissa; Sisustuksen uusi tyyli -oppaani neuvoo pidättäytymään kuin munkki konsanaan viehkojen värien viekoitellessa ja pysyttäytymään perusneutraaleissa, niihin kun ei tule kyllästyttyä niin nopeasti.)

Viimeinen kesäkuosi tällä kertaa löytyi (New York Timesin kautta) myöskin Anthropologiesta. Nämä petivaatteet ovat kertakaikkiaan syötävän hyvän näköisiä. Kukkakuoseja suklaisissa, vaniljaisissa ja hennon vihreissä sävyissä, mukana ripaus punaista. Ko. kaupan kaikki petivaatteet sopisivat makuuhuoneeseemme (siis mikäpä meille ei sopisi... parillisia lakanoita kun ei ole näkynyt sitten viime vuosituhannen), mutta tämä on ehdoton suosikkini. Ihanat värit, kaunis retrokuvio.

Voi, jos voittaisin lotossa, maksaisin entisen firmamme kaikki velat pois ja perustaisin puodin jossa myytäisiin juuri tällaisia kankaita. Ainakin näin kesän kynnyksellä!

1. huhtikuuta - Suuri paljastus

Olen oikeasti mies. Aprillia. Hah. Hah. Huh, että oli tyhmä juttu.

*****

Ja taas ihanuuksia, mitä haluaisin...



















...mutta ollaanpa rehellisiä. Millä ajalla minä tällaisen väkertäisin? Millä materiaaleilla tämän tekisin? Mistä yleensäkään tuollaisia avaimia tai pokia saa? Ja vielä rehellisemmin, oikein raatona: millä helkutin taidolla ja kärsivällisyydellä?!?