19.9.2010 - Mustista pisaroista ja omituisista viivapiirroksista

Olen hiukan väsähtänyt sisustusblogeihin. Olen huomannut, että kun tietystä "piiristä" on lukenut yhden, on lukenut (lähes) kaikki. Piirinä ajattelen toisiinsa linkittyneitä blogiklustereita.

Vintagea arvostavissa sisustusblogeissa löytyy aina Eames, mustat pisarat ja sen yhden tanskalaisfirman lintuja joko tyynyliinoista tai eteisen koukuista. Ja blogin koristuksena on niitä ihmeellisiä viivahäkkyröitä joita piirtelin kouluvuosina ruutuvihkoihin tylsistyttyäni päivän aiheeseen. Joka kodista löytyy Ikean mustavalkoinen Stockholm -matto, haaveillaan Vitran Uten Silosta ja valkoisesta, korkeakiiltoisesta keittiöstä. Kolmiot, lapsellisen oloiset kehystetyt printit ja avohyllyjen harkitut asetelmat koristavat kotia. Väritys on maanläheinen - mustaa, harmaata, beigeä ja valkoista. Korkeintaan muutama tarkkaan pohdittu väriläiskä rikkoo harmonian.

Ei tässä ole mitään vikaa! Kauniita kuvia on aina mukava katsella. On ihailtavaa, että ihmiset oikeasti ehtivät miettiä kotiaan, on mukavaa myös katsella näiden ihmisten oikeita, mietittyjä koteja. Ja onhan Eames aina Eames, Uten Silo aina Uten Silo. Trendinmukaisuuskin on järjellä selitettävää, käsittääkseni nyt on muodissa tietynlainen vintage-pieni on kaunista-käsityöläisyyden kunnioitus-maanläheisyys -ajattelu jota halutaan toteuttaa omassa arjessa ja sen arjen tyyssijassa.

Mutta ne mustat pisarat! Mitä ne symboloivat? Mistä ne ovat saaneet alkunsa? Tulee mieleen vain Princen biisi Purple Rain... Ja aivan, siinä ne pisarat ovat kaikkea muuta kuin mustia.

16.9.2010 - Neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta

Buzz Lightyear, Spiderman ja Optimus Prime. Joel ja Juho. Parhaimmat kaverit koskaan. Ainakin silloin kuin he toimivat niinkuin pitäisi.

Maailma on pahuutta täynnä. Tuska pokaalitta jäämisestä tarhan kilpailussa. Ärrä ei onnistu ja se harmittaa. Vekki takaraivossa sattuu.

Jankkaat ja intät. Mangut liikaa. Haukut usein äitiä tyhmäksi ja ilkeäksi. Olet myös innokas kertomaan että olemme ystäviä. Vitsisi ovat täysin kipeitä. Naurat paljon. Ja sinun kanssasi on maailman hauskinta nauraa.

Et osaa piirtää. Osaat hypätä. Et jaksa lukea, mutta rakastat elokuvia. Et osaa pelata tietokoneella (eikä tarvitsekaan!) mutta tiedät kuinka YouTube toimii. Pidät musiikista ja osaat laittaa omat levyt (Springsteen. Clash. Jakob Dylan. Duffy.) soimaan. Laulaminen on kivaa. Ja "englanniksi" karjuminen. Ja salaisuuksien kuiskiminen korvaan.

Olet harvinaisen epäluuloinen ruokaa kohtaan (ja haistat ennen kuin maistat), mutta kaupan keksit menevät oikeastaan muodossa kuin muodossa. Pelkäät kuolemaa ja sairaaloita, mutta haluat lääkäriksi. Ahdistut usein, mutta olet huimapäinen tietyissä asioissa. Pidät tähdistä, avaruudesta, myrskystä ja vedestä. Odotat talvea, että tulisi oikein kylmä.

Sinulla on polkkatukka ja olet hämmentävän paljon mini-Cobainin oloinen. Olet ihana.

10.9.2010 - Sanakauheuksia

Höystetty kun sitä käytetään missään muussa yhteydessä kuin ruoanlaitossa. Rouhea esteettisissä yhteyksissä, ihan joka kerta, olkoon kyseessä tiiliseinä tai rannekoru. Vetää johtopäätöksiä. Johtoja vedetään, päätöksiä tehdään. Harrastaja / harrastelija. Harrastan valokuvausta, olen alan harrastaja. En ole kuitenkaan ammattilainen, vaan olen harrastelija.

Ja pahin kaikista: äitiys / vanhemmuus. Äiti -sanaa käytetään näköjään lähes aina kun puhutaan alle kouluikäisten lasten vanhemmista. Voisiko toimittaja, editoija, toimitussihteeri tai kuka tahansa tekstinikkari lopettaa lehdistössä rehottavan äiti -sanan väärinkäytön?!? Oikea termistö on yksinkertaisesti vanhempi (yks.), vanhemmat (mon.)