Tila Tequila? Kuka? Mikä? Mitä? Ja vielä kerran, kuka? Samaan aikaan toisaalla: pikkulasten missikisat on voittanut pieni poika. Tässä outoudessa on jo ihan liian monta asiaa pahasti pielessä... Homman pienin omituisuus on se, että poika on voittanut tämän kisan. Ja Pat Robertson on todiste siitä, että ilman aivoja voi elää.
Only in America...
Aamukahdeksalta viereeni lysähtää krapulalta haiseva blondi. Valkaistu tukka, kilisevää ranteissa, eiliset irtoripset kokkareilla. Toisella puolella istuu kännykkäänsä räpeltävä aknenaama, joka kehuu olleensa eduskunnassa töissä ja valmis vaikka televisioon esiintymään.
Tervetuloa viestinnän tunneille. Ja arvaatte oikein: näiden kanssa pitäisi vääntää ryhmätyö!
Rysä on jo neljävuotias. Uskomatonta.
Uskomatonta on myös se, että tarhassa hänessä ajatellaan olevan jotain vikaa. Autismi -sanaa ei sanottu ääneen, mutta paljoa ei puuttunut. Ensi viikolla erikoistarhatäti tulee tarkkailemaan Rysää muutamaksi päiväksi.
Päävastuutäti ilmoitti minulle, ettei todellakaan pidä olla niin huolissaan kuin olen, mutta mitä helvettiä?!? Totta kai olen kauhun partaalla! Ja samaan hengenvetoon PVT kertoi, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa koko parikymmenvuotisen uransa aikana.
Olen järkytyksestä jäykkä, ikikanki. Minun täydellisessä pojassani on tätien mielestä vika. Tästä täytyy ottaa selvä, pakkohan se on -- muuten en enää koskaan nuku öisin.
Ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana haluan saattaa tiedoksi, että Nyt -liite on nykyisin kuin City -lehden viikkoklooni. Yksi iso juttu, loppu silppua ja sälää. Mukahauskaa kovuutta, "reipasta" rähäkkyyttä. Voisiko Blå-jotain saada siirron ja Nyt -liite parantaa tasoaan, tai edes luettavien juttujen määrää? "Näitä unia Suomi katselee" -vitsi on jo aikansa elänyt.
Halme-Hazard -kohusta on oikeastaan kaikki viisaampi sanottu. Mutta ihan oikeasti, mitä se Petri Sarvamaa vauhkoaa? Siis se ammoinen A-Studion videoklippimies. Sarvamaa, rauhoitu!
"Keskiviikkona 13.1.2010 puhelimeen vastaa kuitenkin murtunut mies. Olen taas luopion tiellä. Olen ihan törkeässä kunnossa. Olen vetänyt rauhoittavia lääkkeitä ja otin myös vähän kaljaa, kun meinasi tulla hepulikohtaus. Taitaa olla lääkärikeikka edessä. Olen ajanut itseni niin huonoon jamaan nyt, etten tiedä miten selviän tästä, Myllylä huokaa. [...] Jotakin nuuskattavaa ja jotakin hengitettävää on otettu. Eikös niitä sanota huumeiksi. Eikä ollut ensimmäinen kerta, Myllylä sanoo suoraan." Mtv3.fi
Taitaa olla tässäkin kyseessä sellainen "normaali suomalainen mies, hyvine ja huonoine puolineen".
Koulu alkoi tänään. Reippaseen ryhmään niskojaan nakkeleva blondi, pystytukkainen supliikkimies, kiloistaan ylpeä naureskelija, puolustusasemiaan jatkuvasti vahvistava tiukkis, seipäänniellyt insinööri ja joka asiasta huomauttava yliopiskelija. Ja yksi täti on ihan sirkkaliisa-anttila, muutenkin kuin ulkonäöltään.
Näistä tulee pitkiä iltatunteja.
Värikkään elämän elänyt Halme oli viime aikoina julkisuudessa myös rikosepäilyjen vuoksi. Hän jäi kiinni ratista sekä luvattoman pistoolin hallussapidosta viime syksynä. - HS.fi
Tony Halme kertoo lääkinneensä itseään amfetamiinilla useiden vuosien ajan ennen kuin jäi kiinni poliisin ratsiassa lokakuussa. - Iltasanomat.fi
Jo vuoden 2003 poliisitutkimuksessa Halmeelta löydettiin useita lääkeaineita, joilla ei ole Suomessa myyntilupaa. - Iltasanomat.fi
Heinäkuussa 2003 Halmeen ja hänen silloisen vaimonsa kotona sattui ampumavälikohtaus. Halme laukaisi päihtyneenä pistoolin ja hänet kuljetettiin tajuttomana sairaalaan. - Iltasanomat.fi
Amfetamiinin lisäksi Halme sanoo käyttäneensä ainakin kodeiinia ja oksikodonia. "Mitä pimeiltä markkinoilta vain sai." - Iltasanomat.fi
Viimeksi Tony Halme oli julkisuudessa lokakuussa, kun hän jäi kiinni kokaiinin vaikutuksen alaisena ajamisesta Valkeakoskella. Tapaus ei ehtinyt edetä oikeuteen asti. - Iltasanomat.fi
"Hän oli normaali suomalainen mies, hyvine ja huonoine puolineen." - Timo Soini. - HS.fi
Ammattilehden takakansi oli pyhitetty Hyvä Terveys -lehden mainokselle. Hinta on nyt -50% ja itse julkaisukin 25 vuotta tutkittua tietoa. Tätähän on katsottava tarkemmin!
Lehti on uudistunut, siinä on lisää iloa ja elinvoimaa. Henk.kohtaisessa elämässäni näitä kaikkea kolmea tarvittaisiin (ja kipeästi!)
Kannen pinkki yläopalkki lupaa että kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. Ihanaa!
Hyvä Terveys on myös testannut lempeät uutuuslajit. Viereisessä pikkukuvassa nainen sojottaa eräänlaisessa vaaka-asennossa. Onko tämä sitä lempeää?
Otsikot vasemmalla lupaavat vinkkejä joilla päästä eroon silmälaseista ja kuinka tunnistaa sydämen varoitusmerkit. En tiennytkään että sydämensä voi koristella varoitusmerkein... Ikuinen poikamies: "Pysäköinti kielletty". Varattu nainen: "Kielletty ajosuunta". Yksinhuoltaja: "Lapsia liikenteessä". Eron jälkeen ekaa kertaa takaisin radalla: "Aja varovasti". Renttu: "Jyrkkä alamäki". Yhtä kaikki, molemmat teemat menevät minulta hiukan ohi, samoin kuin oikealla esitelty tietopläjäys "Näin saat suojaa probiooteista" - siis mistä?
Alempana on kuitenkin juuri minulle tarkoitetut otsikot! Laihdu rennosti (alaotsikoina Hoida stressi ja hoikistu sekä Paino alas ilman nälkää) ja Unelman kevyet jälkkärit. Voisikohan laihtua rennosti syömällä Unelman kevyitä jälkkäreitä? Mutta kuka on Unelma?
Lukija on myös muuttanut elämänsä: "Olen kiukkuinen suorittaja". Siis ennen vai jälkeen muutoksen? Ennen lunki, nyt kiukkuinen? Entinen sluibailija, nykyinen suorittaja? Aivan sama, näistä vinkeistä voisi ottaa vaarin!
Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Kesytä pomottaja & muut työpaikan häiriköt. Tää voisi ihan oikeasti sopia mulle. Kesytyksen alkeista voisin ottaa muutamankin luennon ja suorittaa vaikka tentin.
Seuraavalla kerralla lähikaupassa on poikettava lehtihyllyn luokse pikaselaamaan.
Taas on rahat loppu. Ja tilipäivään vain vaivaiset 15 päivää. Laskuja ja perintäkirjeitä pukkaa postilaatikosta. Koskakohan mä opin petaamaan paremmin?
Väykkä halajaa Kepun puheenjohtajaksi. Taas. Eihän tähän voi lisätä mitään.
Miten Steve Carrell voi olla yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista ja pidetyimmistä koomikoista? Herkkähipiäisen piilovittuilijan oloinen nolostelija, sanon minä.
Kuinka ihmeellistä on avioerojurismi tuolla jossakin, suuressa maailmassa? Niin ihmeellistä, että The John Cleese maksaa ex-vaimolleen enemmän kuin mahdollisesti tienaakaan.
Olen lukenut pitkästä aikaa, mutta ilmeisesti täysin vääriä kirjoja. Koneen ruhtinas, Haavikko -niminen mies, Sikalat ja se Kilven Kadotetut. Nyt ahdistaa, pakko saada romanttista huttua kehiin, muuten lähtee järki.
Miehen kanssa tapellaan toista päivää aivan idioottiasioista. Rysällä ei mene hyvin tarhassa. On kuulemma outo. Tästä joskus myöhemmin jotain lisää, ehkä.
Töissä rakennan aivan uskomatonta paskakasaa itselleni. Olen täysin, täysin kylmissäni näiden juttujen kanssa - ja taas valtavan ahdistunut. En oikein edes tiedä mihin suuntaan mennä. Ei oikein ole mitään suuntaa minne mennä. Huomenna härkää sarvista. Pakkohan se vaan on.
Hoidan yhden perkeleen ilmoituksen alta pois. Kerron asiasta pomolle ja koordinaattorille, pistän kylmästi meiliä ja ilmoitan että näin pitää toimia. Odotan vastausta yksistä testituloksista ja mietin rauhassa sitten mitä tehdä -- sovin palaverin tästäkin pomon kanssa, pakkohan se on rehellisesti sanoa ääneen että mahdollisesti vituiksi menee. Aloitan sähköpostisuman selvityksen. Teen mitä talousassari pyytää. Teen tilaukset. Hoidan julkaisulistat ajan tasalle.
Siitä se lähtee, ei muuta kuin pyörä pyörimään. Jee-jee.
Eikö kotona kasvatettu, vai kasvatettiinko liikaa? Onko tämä kurin, kontrollin, intin vai isän vika? Vai sittenkin äidin, vaimon, ympäristön, yhteiskunnan, dna:n, duunipaineiden, darran, depression syy?
Miten tehdään kohtuullinen ihminen? Vai voiko kohtuutta ja kivunsietoa edes opettaa? Onko aina niin, että jos "minä kärsin, sillon pistetään muutkin kärsimään"? Mistä näitä miehiä oikein tulee?
Maanisia murhaajia, psykopaatteja, kylmiä kaloja. Hiljaisia kivikasvoja joiden silmissä vilahtaa tuskan hinku.
Kasvatanko minä sellaista miestä pojastani?
2000 -luvun alussa olin kännissä viisi vuotta, menetin kaksi työpaikkaa, yhden opiskelupaikan, useamman kaverin, rahat ja luottotiedot. 2006 syntyi poikani. 2007 vaihdoin työpaikkaa ja muutin. 2008 paiskoin töitä, matkustin, yritin olla edes keskivertoäiti. 2009 mies huojui, muttei kaatunut, pääsi kouluun. Lapsi aloitti tarhan.
Tuleva vuosikymmen? Haaveet? Toiveet? Haluaisin olla taas kännissä. Tai no, levätä edes hetken.
Parempia aikoja odotellessa.
