6.11.2011 - Minä, Melleri ja Morrison

Morrisonista ei sanaakaan. Morrisonia vihaan. Melleristä sen sijaan muutama virke. Minusta lause. Tai kaksi.

Anhavan kirja on hieno. Lukekaa se! Pituudesta on joku valittanut -- hah. Jos elämä on nin tapahtumeikas, mitä sitä tiivistämään! Eihän sitä voi!

Kamalaa, hienoa, uskomatonta (todellakin hienolla tavalla), uskomatonta (ei todellakaan niin hienolla tavalla), traagista, itkettävää... Mellerin on pakko olla ollut aika uskomaton (siinä positiivisessa mielessä) jo pelkästään sen takia että yösijoja, parisuhteita, piriä, pillua ja duuneja on riittänyt. Ja samalla ihan järkyttävä: kuka oikeasti uhkailee baareissa tai heiluu vaimonsa edessä tuolla tavalla, vittuillen käytännössä kaikelle mikä liikkuu?

Ei ihmepoika, vaan ihme jätkä, hyvässä ja pahassa.

Nadjailu iski ja kovaa. Tuli lapsuus mieleen. Nuoruuskin, ja aikuisiällä toisen ihmisen suorittamana. (Se nadjailu siis, ei oma aikuisuuteni. Sen jouduin tekemään ihan itse.) Mellerin ja Pyykön lapsille hatunnosto. Miten tuollaista kuvailisi? Kestävyysurheiluksi jossa mitaleita ei koskaan jaeta? Yhtä kaikki! Pärjäsivät. Olen onnellinen, mutta samalla kadehdin heitä.

Huh, heikottaa. Nyt tarvitaan liuotinta; alkoholi tappaa itsesäälin tehokkaasti. Kohta voitan haaveissani.

5.11.2011 - Ihmisen ikävä toisen luo

Omituista.

Mulla on ikävä mun isää. Ja mun kissaa. Ja Arto Melleriä. Ja sitä yhtä työkaveria jonka kanssa ei enää puhuta asioista, kunhan kierrellään ja kaarrellaan sen paskan ympärillä mitä nykystrategiaksi kutsutaan.

Ja se Noel Gallagherin uusi biisi soi päässä haikeudellaan jatkuvasti. Ei auta melankoliaan.

8. 8.2011 - Sinkkuelämää... ja kohta alkaa Frasier.

Viisi -- VIISI -- alle kolmekymppistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä. JOKA PÄIVÄ.

Kunnat säästävät kuntoutuksessa, joten kroonistumisen jälkeen on loppupeleissä helppoa kirjoittaa eläkepaperit. Tämä systeemi maksaa vuodessa valtiolle -- eli meille kaikille -- kahdeksan miljardia. Kahdeksan. MILJARDIA.

Viisi. Alle kolmekymppistä. Joka helvetin päivä.

Oisko nyt pikkusen väärästä päästä säästetty? Pitäiskö oikeasti äänestää seuraavissa kuntavaaleissa paremmalla ajatuksella? Ehkä jotakuta sellaista tyyppiä joka ajaisi ihan tosissaan kuntoutusta ja ennaltaehkäisevää hoitoa nuorille aikuisille.

Tästä kertoi Nelosen uutiset illan komediaputken keskellä. Ei juuri naurata, itkettää tämä ihmisten -- meidän! -- tyhmyys. Säkillä valoa tupaan.

5.8.2011 - Eikä tässä vielä kaikki!

Isäni kuoli. Ja ihan hyvä niin.

Leski on heittäytynyt hankalaksi. Itse asiassa en edes tiennyt isälläni olevan leskeä ennen kuin hiukka aika sitten. Yhtä kaikki, ei ole toimitettu yhtään mitään lupauksista huolimatta: hautaus ja perunkirjoitus, kaikki tekemättä. Kaikki on oljenkorren varassa. Ja pelkkää vittuilua puhelimessa (Oikeesti, aivan saatanan väsyttävää ja itkettävää! En jaksa sitä että puolituntemattomat ilkeilee. Mulla menee totaalisesti mielenrauha! Vaikka tiedän, että hän on väärässä niin silti vaan kuuntelen ja kuuntelen, en osaa sanoa mitään vastaan ja sitten itken ja ryypiskelen ja ryven itsekseni illat), ei mitään muuta. Lupauksia joista ei edes vastaanottaja lupaa ottaa onkeensa.

Vai ettei voi haudan takaa rankaista? Kyllä voi -- ja isolla kädellä!

30.7.2011 - Kaukana poissa

Kirjoitin, mutten tänne. Lomailin, jossain toisaalla.

Itkin, Norjan tapahtumien takia. Itkin myös halla-aholaisten hulluutta. Itkin omaa saamattomuuttani ja Rysän huolia.

Join, viinastelin oikein huolella. Söin liian hyviä herkkuja. Tapasin mukavia ihmisiä. Nauroin. Ja usein. Pohdin syntyjä syviä (viinastelun aiheuttamia syvyyksiä). Paransin maailmaa. Halasin montaa, minua halattiin myös. Ja usein!

Huolehdin, tilin ylityksestä ja isän perunkirjoituksen tekemättömyydestä. Iloitsin Rysän ekasta omasta lomasta, se meni loistavasti!

Maanantaina töihin. Kyllä se arki kohta taas upottaa.

6.7.2011 - Love is in the air, da-da-da-da-da-da. Love is in the a-air!

(Rysä ja äiti olohuoneessa)
- Saku on mahtava. Äiti, mä rakastan Sakua.
- Ihanasti sanottu. Sun pitäis kertoa toi myös Sakulle.
- Saku, mä rakastan sua.
- ÄIHHH? Häääääää-äääh?!?
(Saku pakenee keittiöön.)
...
(Hiukan myöhemmin. Saku ja äiti keittiössä.)
- Ei kai se tarkoittanut, että se rakastaa mua sillai...
- Ai millai?
- No sillei homona.
- Homona?
- Ku mä en oo homo, ja mäkin tykkään Rysästä sillei veljesrakkautena, mutten homona.
- Ole huoletta, tää ei oo homona.
- Hyvä. Homoilu on okei, muttei sukulaisten kesken.

5.7.2011 - Hiki laiskan kirjoittaessa

Seinfeld -metodin mukaan joka päivä pitäisi kirjoittaa jotain. Minä en jaksa. Aloitan ja unohdan. Aloitan ja väsyn. Aloitan ja ärsyynnyn. Huomaan vanhoista merkinnöistä, että olen yrittänyt räpeltää vaikka mitä milloinkin. Keksinyt itselleni haasteita, yrittänyt säveltää jonkun pätkän. Innon mitan on voinut laskea tunneissa, parhaana vuonna olen saanut aikaan kokonaista viisi täysin tyhjänpäiväistä merkintää.

Jos nyt viitsiminen jatkuisi hiukan kauemmin kuin viikon. Yritän ainakin.

Tämän päivän helmiä:
- Kirjanpitäjästään valittavat punkkaripojat kolmosen ratikassa. Vakavissaan ja asioihin selkeästi paneutuneina.
- Väärään kurkkuun veden vetävä harjoittelija kun ilmoitin olevani tietyissä asioissa täysin anaali. Onko väärin käyttää seurassa sanaa anaali, kun on... no, täysin anaali tiettyjen asioiden suhteen?
- Iso halaus toimittajalle joka on palannut pitkähköltä sairauslomalta töihin.
- Palaa auringossa -ilmaisun me-passiivi: palettiin auringossa (?!)
- Yli-intoa puhkuvan sihteerin lomallelähtömeilitulva: "Miten voi olla mahdollista, että..." (Lisää lauseeseen mikä tahansa arkipäiväinen pikkuasia joka ei tunnu -- hänen mielestään -- toimivan.)
- Rysä on löytänyt tuikituntemattomien varatarhalasten joukosta kaverin nimeltä Jack. My boy!

4.7.2011 - Pikkuvierailu

- Siis mitä? Ens viikolla? Mä oon vielä ens viikon töissä!
- Joo, joskus viikon keskipaikkeilla.
- Siis milloin?!? Mikä on keskipaike? Keskiviikko? Torstai?!?
- Tiistai --
- TIISTAI! Tiistai on alkuviikkoa!
- No joo, mutta sillon ne tulee ja sitten ne lähtee keskiviikkona Tallinnaan --
- Koko perhe? Siis lähteehän KOKO PERHE?!
- Ei kun Saku jää tänne --
- JÄÄ TÄNNE? MÄ. OLEN. ENS. VIIKON. TÖISSÄ. Ei tänne voi jättää yhtä sukulaislasta YKSIN sillä aikaa kun ne on Tallinnassa!
- No mä oon himassa sitten, ei sun tarvitse --
- MÄ EN KESTÄ! Ne tulee tänne hikiseen kämppään melkein viikoksi ja jo TIISTAINA mikä on tosi kaukana siitä mitä sovittiin ja vaikka sun veljelläs on omakotitalo ni ne tunkee tänne ja mun on pakko siivota varsinkin kun jo perjantaina pitää mennä maalle siskon kanssa käymään ni mä en viikonloppuna kerkee ja kun ne tulee jo TIISTAINA ni mä joudun taas ottamaan vapaatunteja töistä vaikka mä oon ainoo koko toimistolla ja mä oon hermoraunio jo pelkästä ajatuksesta että ne on täällä viikon ja mun pitää pestä pyyhkeitä ja petivaatteita ja astioita ja imuroida ja ikkunat on likaset ja Rysän huone täytyy raivata ja miksei ne ei voi olla sun veljes luona kauempaa kun niillä on oikeesti tilaa ja kun sä et osaa siivota ja mä tarviin aikaa että mä teen ihan kaiken taas...
- Tää on oikeesti ihan sun oma vika.
- MUN VIKA?
- Jos sä et olis niin mukava ihminen, niin ne ei kävis täällä koskaan. Rupee olemaan kettumaisempi, niin ei varmasti enää tunkee meille. Proplem soolvd.
- ...
- Sainpas sut hiljaseks.
- Pää kiinni. Imuri esiin.

3.7.2011 - Hellelauantai

Pikkusen aamupleikkaa + reilu semiaamupalamelkeinlounas + roimasti Mustikkamaata + aurinkoa ja evästä + kylmä pilsneri kotiin päästyä + illalla hyvä leffa = aivan älyttömän hieno päivä.